Aihe: Kulttuuri

Arvid Järnefelt ajattelijana

Vallan orjat ja ihmisarvo on taattua tutkijantyötä entistä perusteellisemmassa muodossa. Karkama ei jätä kiviä kääntämättä selvitellessään ”Suomen Tolstoiksi” kutsutun aatelismiehen aatteita ja kaivellessaan niiden juuria aikalaislähteistä.

Voiko tutkijakirjailija jäädä eläkkeelle?

Antti Eskola, sosiaalipsykologian professori, kertoo kirjassaan Mikä henki meitä kantaa, että päättäessään eläkkeelle jäämisen ajankohdasta hän ryhtyi laskemaan, kuinka monta kuukautta työelämää oli vielä jäljellä. Merete Mazzarella, kirjallisuuden professori ja kirjailija, rupesi inventoimaan jäljellä olevia työpäiviä tasan vuotta ennen E-päivää eli eläköitymisen ajankohtaa. Samalla hän käynnisti uuden teoshankkeensa alkaen kirjata tunnelmia ja kokemuksia käännekohdan lähestyessä. Päiväkirjan pitoa hän jatkoi vajaan vuoden eläkkeelle jäämisen jälkeenkin. Tuloksena on nyt kahdella kielellä julkaistu kirja ”eläkkeellä olemisen taidosta”.

Biologia hämmentää kielitiedettä

– Meidän projektissa halutaan testata, ovatko kielenhistorian kehitys ja lajikehitys sekä populaatioihin liittyvät ilmiöt vain hyvin etäisiä analogioita. Ihminen näkee maailmassa paljon samankaltaisuutta, esimerkiksi koira voi näyttää samanlaiselta kuin isäntänsä. On kuitenkin hyvin vaikea todistaa, että näin on, pohtii yleisen kielitieteen dosentti ja lehtori Urho Määttä.

Määttä johtaa Kieli ja evoluutio -työryhmää, jonka tarkoituksena on selvittää, voiko evoluutiobiologiaan liittyviä teorioita ja tutkimusmenetelmiä käyttää selittämään kielen kehittymistä murteiksi ja eri kieliksi. Hanke on monitieteinen, ja siinä on mukana kielitieteilijöitä ja biologeja niin Tampereen, Helsingin kuin Turun yliopistostakin. Se toteutetaan Koneen Säätiön kolmivuotisen apurahan turvin.

Viha kuuluu äänestä iloa paremmin

Lyhyenkin ääninäytteen perusteella pystytään tulkitsemaan puheesta tunteita. Perustunteista viha tunnistetaan äänestä helpoiten. Myös iloiset äänet tulkitaan toisinaan vihaksi, koska molemmat tunteet yleensä ilmenevät korkeana ja kovana äänenä.

– Luulen, että tässä tulee sellainen evoluution pakko. Jos tulee ääni, joka on kova ja korkea, on pakko reagoida heti. On saatava jalat alle ensin, ja sitten vasta voi katsoa, mitä nyt tapahtuu, sanoo Teija Waaramaa. Hän selvitti puheopin väitöstutkimuksessaan, kuinka äänenlaatu vaihtelee eri tunnetiloissa.

Eteenpäin konsensuksen ja suomettumisen tiellä!

Katja Boxbergin ja Taneli Heikan kirja Lumedemokratia on nuorekkaan railakas yritys kiskoa maamme konsensuksen ja suomettuneisuuden suosta läntisen demokratian ja markkinatalouden kallioperustalle. Itse tykönäni koin heidän tempauksensa kuitenkin itäisen perinteen mukaiseksi jopa niin, että mieleen oli tulla Pietari Suuri – sekä myös suuri Lenin ja vielä suurempi Stalin.

Aleksis Kivi aikalaishorisontissa

Kansalliskirjastossa työskentelevä filosofian lisensiaatti Esko Rahikainen tunnetaan omaleimaisena Aleksis Kiven tutkijana, joka on kirjoittanut useita teoksia kansalliskirjailijasta enimmäkseen elämäkerralliselta pohjalta. Rahikaisen alun perin lisensiaatintyöksi laadittu tutkimus Impivaaran kaski pyrkii tulkitsemaan Aleksis Kiven tuotantoa osana aikalaiskontekstia. Sellaisena työ on vakavasti otettava yritys tulkita suomalaista klassikkokirjailijaa institutionaalisesta näkökulmasta.

Timo K. Mukalta löytyi uutta julkaistavaa

Kirjailija Timo K. Mukan (1944–1973) jäämistöstä on löytynyt runsaasti julkaisemattomia tekstejä, joista kootaan kattavaa ja laaja-alaista kokoelmaa julkaistavaksi. Mukana on runoja, novelleja, romaanikäsikirjoitus, lehtiartikkeleita ja pöytälaatikkokirjoituksia.

Aineiston löysi kirjallisuudentutkija Toni Lahtinen vieraillessaan viime syksynä Mukan lesken Tuula Mukan luona Rovaniemellä. Lahtinen tekee Mukasta väitöskirjaa Tampereen yliopistoon.

”Nukketeatteri voi ällöttää, mutta rakastan sitä”

”Tutkin esinettä roolissa katsojan näkökulmasta, esineen elollistumista havainnon ja kokemuksen tasolla. Lähden siitä, että näyttämön esineet ovat lähtökohtaisesti tarpeistoa tai lavastetta, ellei jossain esineistä tapahdu muutos, joka implikoi katsojalle, että tuo esine tekeekin nyt roolin. Se muutos voi olla liikahdus tai ääni, mutta olen etsinyt niitä muita animointitapoja, ja niitä yllättäen löytyikin pilvin pimein.”

Marmoripatsas vai elävä kirjailija?

”Kaikki, jotka tuntevat Haavion, tietävät, että hän on yhtä intrigantti kuin sairaalloisen kunnianhimoinen henkilö”, akateemikko V.A. Koskenniemi kirjoitti tammikuussa 1950 runoilijakollegastaan P. Mustapäästä maisteri Pekka Mattilalle, joka valmisteli väitöskirjaa Koskenniemen tuotannosta ja josta myöhemmin tuli Tampereen yliopiston kirjallisuuden professori. Luonnehdinnan voisi hyvin perustein siirtää Koskenniemeen itseensä sellaisena kuin hänen persoonallisuutensa hahmottuu Martti Häikiön laatiman elämäkerran sivuilta.

Amicitia aeterna

Cicero maalaa De amicitia -teoksessaan lukijan silmien eteen kaikki edut, jotka sisältyvät ystävyyteen. Loppuhuipennuksessaan hän sanoo: ”Ystävyys luo toivorikasta valoa myös tulevaan aikaan eikä se anna masennuksen vallata mieltä. Se joka katselee mielessään tosiystävää, katselee tavallaan omaa kuvaansa: siten ovat myös poissaolevat läsnä, siten ovat köyhät rikkaita, heikot voimissaan ja – mikä kuulostaa vielä oudommalta – siten jopa kuolleet ovat elossa. Niin kunnioittavin, muistelevin ja kaihoisin mielin ystävät heitä yhäti ajattelevat.”