Aihe: Kulttuuri

Terveyttä Shakespearesta?

Opetusministeriö on äskettäin julkaissut ehdotuksen toimenpideohjelmaksi, jonka tarkoituksena on tuottaa taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia (Opm:n julkaisuja 2010:1). Hanna-Liisa Liikasen selvitykseen perustuvan ohjelman painopistealueina ovat kulttuuri ja taide yhteisöllisyyden edistäjänä, osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä työhyvinvoinnin tukena.

Scientia generalis

Professori Raili Kaupin (1920 – 1995) kirjoitusten julkaiseminen on ollut yksi yliopistomme kustantamon hienoimpia hankkeita. Suunnitelman mukaan kirjasarja tulee olemaan viisiosainen, joista kolme on jo ilmestynyt.

Ylioppilasteatteri tulkitsee Canthia hiki päässä

Kovan onnen lapsia kertoo yhteiskunnan kovuudesta vähäosaisia kohtaan. Näytelmän henkilöt joutuvat painimaan alituisen nälän, niukkuuden, työttömyyden ja sairauden kanssa. Työttömäksi joutuminen turhauttaa riuskoja työmiehiä ja sytyttää halun anarkiaan.

Elämäkerta runoilijan rakkauksista

Hannu Salama julkaisi 1970-luvulla runokokoelman Villanpehmee, taskunlämmin. Se sisältää omaelämäkerrallista tajunnanvirtaa aggressiivisilla yhteiskunnallisilla herjoilla ryyditettynä. Panu Rajalan teoksen nimi soveltaa samaa kaavaa, mutta sisällöt ovat toiset. Aila Meriluodon elämän ja tuotannon tiivistyksenä ”lasinkirkkaus” ja ”hullunrohkeus” osuvat kaikessa paradoksaalisuudessaan kohdalleen.

Arvid Järnefelt ajattelijana

Vallan orjat ja ihmisarvo on taattua tutkijantyötä entistä perusteellisemmassa muodossa. Karkama ei jätä kiviä kääntämättä selvitellessään ”Suomen Tolstoiksi” kutsutun aatelismiehen aatteita ja kaivellessaan niiden juuria aikalaislähteistä.

Voiko tutkijakirjailija jäädä eläkkeelle?

Antti Eskola, sosiaalipsykologian professori, kertoo kirjassaan Mikä henki meitä kantaa, että päättäessään eläkkeelle jäämisen ajankohdasta hän ryhtyi laskemaan, kuinka monta kuukautta työelämää oli vielä jäljellä. Merete Mazzarella, kirjallisuuden professori ja kirjailija, rupesi inventoimaan jäljellä olevia työpäiviä tasan vuotta ennen E-päivää eli eläköitymisen ajankohtaa. Samalla hän käynnisti uuden teoshankkeensa alkaen kirjata tunnelmia ja kokemuksia käännekohdan lähestyessä. Päiväkirjan pitoa hän jatkoi vajaan vuoden eläkkeelle jäämisen jälkeenkin. Tuloksena on nyt kahdella kielellä julkaistu kirja ”eläkkeellä olemisen taidosta”.

Biologia hämmentää kielitiedettä

– Meidän projektissa halutaan testata, ovatko kielenhistorian kehitys ja lajikehitys sekä populaatioihin liittyvät ilmiöt vain hyvin etäisiä analogioita. Ihminen näkee maailmassa paljon samankaltaisuutta, esimerkiksi koira voi näyttää samanlaiselta kuin isäntänsä. On kuitenkin hyvin vaikea todistaa, että näin on, pohtii yleisen kielitieteen dosentti ja lehtori Urho Määttä.

Määttä johtaa Kieli ja evoluutio -työryhmää, jonka tarkoituksena on selvittää, voiko evoluutiobiologiaan liittyviä teorioita ja tutkimusmenetelmiä käyttää selittämään kielen kehittymistä murteiksi ja eri kieliksi. Hanke on monitieteinen, ja siinä on mukana kielitieteilijöitä ja biologeja niin Tampereen, Helsingin kuin Turun yliopistostakin. Se toteutetaan Koneen Säätiön kolmivuotisen apurahan turvin.

Viha kuuluu äänestä iloa paremmin

Lyhyenkin ääninäytteen perusteella pystytään tulkitsemaan puheesta tunteita. Perustunteista viha tunnistetaan äänestä helpoiten. Myös iloiset äänet tulkitaan toisinaan vihaksi, koska molemmat tunteet yleensä ilmenevät korkeana ja kovana äänenä.

– Luulen, että tässä tulee sellainen evoluution pakko. Jos tulee ääni, joka on kova ja korkea, on pakko reagoida heti. On saatava jalat alle ensin, ja sitten vasta voi katsoa, mitä nyt tapahtuu, sanoo Teija Waaramaa. Hän selvitti puheopin väitöstutkimuksessaan, kuinka äänenlaatu vaihtelee eri tunnetiloissa.

Eteenpäin konsensuksen ja suomettumisen tiellä!

Katja Boxbergin ja Taneli Heikan kirja Lumedemokratia on nuorekkaan railakas yritys kiskoa maamme konsensuksen ja suomettuneisuuden suosta läntisen demokratian ja markkinatalouden kallioperustalle. Itse tykönäni koin heidän tempauksensa kuitenkin itäisen perinteen mukaiseksi jopa niin, että mieleen oli tulla Pietari Suuri – sekä myös suuri Lenin ja vielä suurempi Stalin.

Aleksis Kivi aikalaishorisontissa

Kansalliskirjastossa työskentelevä filosofian lisensiaatti Esko Rahikainen tunnetaan omaleimaisena Aleksis Kiven tutkijana, joka on kirjoittanut useita teoksia kansalliskirjailijasta enimmäkseen elämäkerralliselta pohjalta. Rahikaisen alun perin lisensiaatintyöksi laadittu tutkimus Impivaaran kaski pyrkii tulkitsemaan Aleksis Kiven tuotantoa osana aikalaiskontekstia. Sellaisena työ on vakavasti otettava yritys tulkita suomalaista klassikkokirjailijaa institutionaalisesta näkökulmasta.