Laulu tuo ihmisen esiin sairauden takaa

Urku auki! Marja-Liisa Lehtonen ja Marja-Liisa Heinonen vauhdissa, taustalla Tampereen yliopiston tutkijat.


Kuuluva ääni -tutkimuksen osallistujat ovat jo huomanneet lauluharjoitusten auttavan äänen ongelmiin.

Tampereen yliopiston ryhmätyötilassa on pimeänä marraskuun iltana iloinen, jopa riehakas tunnelma. Parkinsonin tautia sairastavien potilaiden kuoro on kokoontunut harjoituksiin kuoronjohtaja Kaisa Tienvieren johdolla. Ja tästä porukasta lähtee ääntä.

Ennen harjoitusten alkua Tienvieri kiertää kysymässä jokaiselta, miten kotitehtävien kanssa on sujunut. Treenit alkavat niin, että avataan ääntä ja kehoa pitkän kaavan mukaan. Tienvieri tekee edellä, kuorolaiset – ja myös harjoituksia seuraavat Tampereen yliopiston tutkijat ­- perässä. Päristellään ärrää, suhistellaan ässää ja tuotetaan ääntä milloin suu supussa, milloin käsivarret levitettynä volyymi lujalla. Harjoitukset ovat paitsi tehokkaita, myös hillittömän hauskoja.

Tarkoituksena on saada laulajat tietoisiksi ääntä käyttävistä lihaksista. Parhaat harjoitukset ovat yksinkertaisia. Kuten vaikka harjoitus, jossa matkitaan koiranpennun uikutusta. Lyhyt, suu kiinni tehtävä äännähdys nostaa pehmeää kitalakea, muistuttaa missä äänenmuodostuksen tuki on ja tuo suuhun tilan tunnetta, joka auttaa ääntä soimaan, Kaisa Tienvieri kertoo. Harjoituksen voi tehdä huomaamattomasti vaikka ruuhkabussissa. Esiintyjien voi kuulla tekevän samanlaista ääntä ennen lavalle astumistaan.

Ääntä avaavat harjoitukset ovatkin periaatteessa samoja, joita laulajat, kuoroharrastajat ja näyttelijät tekevät, mutta Tienvieri on soveltanut ne erityisesti tätä ryhmää varten.

– Parkinsonin taudin kuntoutuksessa on todettu, että isot liikkeet toimivat. Äänenavausharjoitusten yhteydessä tehdään liikkeitä kuten laulunopetuksessakin, mutta tavanomaista suuremmin.

Kuntoutusmuodosta voivat yhtä hyvin hyötyä hekin, joilla ei ole aikaisempaa harrastuneisuutta laulamisesta tai musiikista.

– Laulullisessa kuntoutuksessa voi laulaa, vaikkei olisi harrastanut sitä koskaan aiemmin, Tienvieri vakuuttaa.

 

 

Kuorossa on mukana tamperelainen Anu Salhoja. Hän sai Parkinson-diagnoosin vuonna 2012. Hänellä ei ole ollut vielä suoranaisia ongelmia äänen kanssa, mutta yleensä niitä tulee ennemmin tai myöhemmin tautiin sairastuneille.

– Haen täältä vinkkejä, miten voisin itse harjoittaa ääntä. Itsellä täytyy olla valmiutta ottaa selvää, millaista kuntoutusta voi sairauteen hakea.

Salhoja on jo huomannut, että harjoitteista on apua oireisiin.

– Minulla on kireyttä leuan ja kaulan alueella, ja harjoitukset ovat helpottaneet sitä, hän kertoo.

– Kuorossa on myös hurjan hauskaa. Nytkin minulla on pitkä työpäivä takana, mutta täällä virkistyy.

 

Kuntoutukseen voi osallistua, vaikka ei olisi koskaan aiemmin harrastanut laulua tai musiikkia. Kappaleet ovat useimmille tuttuja.

 

Kuoronjohtaja Kaisa Tienvieri on johtanut erilaisia kuoroja jo viitisentoista vuotta. Parhaillaan hän tekee musiikkipedagogin lopputyötä Tampereen ammattikorkeakoulussa. Työn aiheena on dialoginen laulukuntoutus, ja Parkinson-kuoron johtaminen osa lopputyötä. Hänellä on myös teatterin ja draamantutkimuksen kanditutkinto Tampereen yliopistosta.

Parkinson-laulajien treeneihin Tienvieri yhdistää asioita teatterimaailmasta, kuten kehon avaamista, ja mielikuvien käyttämistä. Tienvieri on muuttanut harjoituksia leikillisempään ja tarinalliseen suuntaan.

– Laulaminen ei rajoitu vain tänne, Tienvieri viittaa kurkun ja suun alueeseen.

– Laulaminen on tunteiden ilmaisua.

Hänen mukaansa keinot, joilla Parkinson-potilaiden ääneen saadaan voimaa ja prosodiaa eli melodiaa ja sävelkulkua, ovat samoja eri taidelajien ja jopa taiteen ja puheterapian välillä.

Kuorolaiset tekevät harjoituksia myös kotona. ”Auki”-harjoitus on tärkein ja myös helpoin muistaa. Käsien levittäminen ja rintakehää avaavat liikkeet houkuttelevat pois kokoon käpristyneestä asennosta, johon sairaus ihmistä painaa. Samalla happea virtaa keuhkoihin, jolloin puhekin luistaa paremmin. Mielikuvat auttavat löytämään oikeat asennot ja liikkeet.

 

Kuoronjohtaja Kaisa Tienvieri ohjaa harjoituksia suurella sydämellä.

 

Äänenavauksen jälkeen alkaa varsinainen laulaminen. Laulu raikaa vahvasti. Kukaan ei näytä vain hymistelevän mukana.

– Te olette ihan mahtavia, kehuu kuoronjohtaja.

Kotimaiset, tutut ja helposti mukana laulettavat ovat Ritva Salmisen ja Jarmo Salmisen suosikkeja. Avioparille kuorotreenit ovat viikon juhlahetki. Ritva Salminen on Parkinsonin tautia sairastavan miehensä omaishoitaja.

Jarmo Salminen ei huomaa itse muutoksia puheessaan, mutta vaimon mielestä puheääni on voimistunut huomattavasti. Yhteisen tekemisen ja laulun muut hyvät vaikutukset ovat ilmeisiä molemmille.

– Tämä on huippupaikka, Jarmo Salminen sanoo.

Kauimpana asuvat kuorolaiset ovat Oulun korkeudelta asti, ja hekin tulevat Tampereelle kuoroharjoituksiin joka viikko kahden kuukauden ajan.

Marja-Liisa Heinonen on entinen puhetyöläinen, joka on työskennellyt muun muassa Sandvikin puhelinkeskuksessa. Hänelle on asennettu aivoihin DPS-laite, joka vie taudin oireisiin kuuluvaa vapinaa pois. Heinosen mukaan laite kuitenkin heikentää puheääntä entisestään.

– Laitoin (tutkija) Nelly Penttilälle sähköpostia, että olen kadottanut ääneni ja tarvitsen apua!

Heinonen on jo huomannut harjoitusten hyvät vaikutukset ääneen. Hän kertoo, että nyt puhelimeen on paljon helpompi vastata, ja ääni on saanut takaisin entistä iloisuutta ja väriä.

 

Kuorolaiset tulevat treeneihin ajoissa, avoimin mielin ja myönteisellä asenteella. Se tuottaa iloa kuoronjohtaja Kaisa Tienvierelle ja kertoo siitä, että harjoitukset koetaan tärkeiksi.

Tienvieri uskoo laulupedagogian voimaan ja tarpeeseen. Siinä kuntoutus tulee mukaan ikään kuin vahingossa. Pääosassa ovat ihmiset, musiikin tunnelma ja yhdessä harrastaminen, eikä ketään tarvitse osoittaa potilaaksi.

– Sillä, että ihmiset ovat itse tekijöitä ja aktiivisia sen sijaan, että he olisivat potilaita kuntoutuksen kohteena, voi olla kauaskantoisia vaikutuksia.

­– Parkinson on ikävä elinolosuhde. On hienoa, jos voimme tuoda siihen helpotusta ja tuottaa uutta tietoa ja toimintatapoja.

Kuuluva ääni -tutkimuksesta voit lukea jutun täällä.

Teksti Tiina Lankinen
Kuvat Jonne Renvall