Aktivisteja vai ihan vaan muotibloggaajia?

Muotikuvastot ja sosiaalinen media täyttyvät kurvikkaista vartaloista. Pluskokoisia muotibloggaajia pidetään valtavirtamuodin haastajina, mutta kaikilla heistä ei ole aktivismiin osaa eikä arpaa.

Edullista muotia opiskelijabudjetilla.

Hanna Limatius, 30, perusti vuonna 2011 muotiblogin, joka keskittyi edullisiin löytöihin.

Muoti oli ollut hänelle aina intohimo, jo pikkutytöstä asti. Muotiblogit valikoituivat myös englantilaista filologiaa opiskelevan Limatiuksen gradu-tutkielman aiheeksi.

Samaan aikaan kun Limatius työsti graduaan, hänelle avautui uusi, valtavirrasta poikkeava blogimaailma. Hän löysi vertaisiaan, kurvikkaita pluskokoisia naisia, jotka kirjoittivat muodista ja elämästä.

Limatius oli ollut hiukan pyöreä jo lapsena. Päiväkodissa hän kutsui itseään ensimmäisen kerran lihavaksi. Ala-asteella alkoi kiusaaminen, ja teini-iässä itsetunto hajosi yhä pienempiin palasiin.

Läheisten tuki ja muutto pieneltä paikkakunnalta uuteen ympäristöön antoivat jälleen rohkeutta erottua joukosta.

– Kun muutin Tampereelle opiskelemaan, päätin aloittaa puhtaalta pöydältä. Aloin lukea muotiblogeja ja kehittää omaa tyyliäni. Kun puolisoni ehdotti blogin aloittamista, mietin, että miksi ei, Limatius sanoo.

Pluskokoisten bloggaajien yhteisö teki Limatiukseen suuren vaikutuksen. Oman blogin fokus alkoi siirtyä puhtaasta muotiblogista kehopositiivisempaan suuntaan.

– Ihannoin brittiläisten bloggaajien asennetta. Halusin tuoda sitä samaa Suomeen oman blogini kautta.

Yhteisö kiehtoi Limatiusta myös tutkijana, ja hän päätti tehdä aiheesta väitöstutkimuksen. Tutkimusaiheen henkilökohtaisuus auttoi sukeltamaan syvemmälle.

– Pluskokoisten verkkoyhteisö oli minulle jo tuttu maailma. Minulle oli tärkeää, että tarkastelen yhteisöä syvemmin, sillä tarkoitukseni ei ollut pelkästään peilata pluskokoisten blogiyhteisöä valtavirtaan.

 

Apurahatutkija Hanna Limatius Tampereen yliopistosta tekee parhaillaan väitöskirjaa pluskokoisten naisten muotiblogeista. Hän on tutkinut kahdenkymmenen Iso-Britanniasta kotoisin olevan pluskokoisen naisen blogeja verkkoyhteisön ja digitaalisen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Väitöstutkimus on loppusuoralla.

Brittiläiset blogit valikoituivat aineistoksi osittain sattuman kautta. Limatius kuului ennestään pluskokoisten bloggaajien Facebook-ryhmään, josta suurin osa sattui olemaan brittejä.

Blogiyhteisö Iso-Britanniassa on tiivis, ja pluskokoisia bloggaajia riittää. Limatiuksen mukaan Suomessa vastaavaa yhteisöä ei ole.

– Suomessa tunnetut pluskokoisten naisten ylläpitämät muotiblogit voi oikeastaan laskea yhden käden sormin.

Väitöskirja tutkii blogeja kolmen teeman ­- yhteisöllisyyden, identiteetin ja voimaantumisen – kautta. Blogeja ei perinteisesti nähdä yhteisöllisenä kanavana, mutta Limatiuksen mukaan niissä on paljon verkostoitumista. Yhteisön sisällä vallitsevat tietyt toimintatavat.

– Näillä bloggaajilla on oma sosiaalinen identiteettinsä, jota ilmaistaan osana ryhmää. Yhteisössä puhutaan tietyllä tavalla ja käytetään yhteistä sanastoa. Fat-sanaa käytetään positiivisena adjektiivina.

Aiempi tutkimus korostaa pluskokoisten muotiblogeja valtavirtamuodin haastajina ja linkittää aktivismin ja muotiblogit vahvasti toisiinsa. Limatius sai kuitenkin selville jotain poikkeavaa.

Osalle muotibloggaajista aktivismi on kaikki kaikessa, kun taas toisilla ei ole vähäisintäkään kiinnostusta nousta barrikadeille. Limatius itse kehittyi muotibloggaajasta jonkin tason kehopositiivisuusaktivistiksi.

– Bloggaajilla on hyvin erilaisia näkökulmia. Osa haastaa valtavirtamedian kauneusihanteita, toisille pluskokoisuus on vain yksi puoli muiden joukossa. Joillakin kiinnostaa ainoastaan ja vain muoti, Limatius sanoo.

 

”Toisilla ei ole vähäisintäkään kiinnostusta nousta barrikadeille.”

 

Kaupallistuminen herättää blogiyhteisön sisällä ristiriitaa. Aktivistibloggaajat näkevät kaupallistumisen vievän bloggaamisen pois juuriltaan. He näkevät kaupallistumisen ruokkivan valtavirtamuotia ja mukautuvan valloilla oleviin kauneusihanteisiin.

Osa bloggaajista uskoo kaupallistumisen positiiviseen muutosvoimaan. Suuret yritykset käyttävät pluskoon malleja ja bloggaajia mainoksissaan, mikä lisää näkyvyyttä. Suosituimmat mallit pääsevät suunnittelemaan yhteistyömallistoja, joka puolestaan edistää muodin tasavertaisuutta.

Kehopositiivisuus-liikkeen ja sosiaalisen median avulla pluskokoiset blogit ovat saaneet yhä enemmän näkyvyyttä. Näkyvyyden lisääntyminen on houkutellut uusia, tiimalasivartaloisia bloggaajia yhteisöön. Kaupallistuminen on osaltaan kiristänyt kilpailua.

– Blogiyhteisön sisällä on myös paljon kilpailua ja kateutta. Se ei ole mikään täydellinen paratiisi, jossa tuetaan toisia sisterhood-asenteella, Limatius sanoo.

Limatiuksen haastattelemat bloggaajakonkarit kokevat tilanteen epäreiluksi, kun uudet bloggaajat vievät tilaisuuden nenän edestä.

– Konkarit näkevät itsensä uranuurtajina. Kun parikymppiset likat kirjoittavat kaksi postausta, keräävät miljoona Instagram-seuraajaa ja pääsevät malleiksi, se saa katkeroitumaan, Limatius kertoo.

Blogiyhteisön jaettu kokemus on itsetunnon koheneminen. Suurimmalle osalle Limatiuksen haastattelemista bloggaajista muotiblogin aloittaminen oli käännekohta elämässä.

Muotiblogeissa toistuvat tarinat koulukiusaamisesta, syrjinnästä ja huonosta itsetunnosta. Blogien lukeminen ja kirjoittaminen aloittivat matkan kohti parempaa itsetuntoa ja rohkeutta näkyä.

Limatius ei ole tästä poikkeus. Blogi on ollut hänelle keskeinen itsetunnon vahvistamisen väline. Blogista näkee selkeän kehityskaaren vuosien varrelta.

– Blogini alkuvuosina minulla oli jokaisessa kuvassa legginsit ja peittävät vaatteet. Nyt siellä on kuvia minusta bikineissä ja minihameissa, Limatius kertoo.

Erityisen tärkeää oman bloggaamisen ohella on ollut muiden muotiblogien lukeminen. Bloggaajat kertovat, kuinka kapeaan valtavirtamuotiin on ollut vaikea samaistua, jolloin pluskokoiset bloggaajat ovat toimineet tärkeänä esikuvana.

Samaistumisen kokemus tuli Limatiuksen mukaan esille lähes jokaisen blogin kohdalla. Oli sitten lukija tai yhteisön jäsen, vertaistuki ja jaetut kokemukset ovat korvaamattomia. Vaikka blogiyhteisössä on ristiriitoja, näkee Limatius sen olemassaolon tärkeänä etenkin nuoremmille lukijoille ja bloggaajille.

– Kun taustalla on vuosia jatkunut koulukiusaaminen kokonsa takia, on uskomatonta löytää sellainen maailma, johon voi samaistua, Limatius sanoo.

 

”Kun taustalla on vuosia jatkunut koulukiusaaminen kokonsa takia, on uskomatonta löytää sellainen maailma, johon voi samaistua.”

Tutkija Hanna Limatius paitsi tutkii muotiblogeja, myös kirjoittaa itse sellaista. Blogi on ollut hänelle keskeinen itsetunnon vahvistamisen väylä.

Kauneusihanteet muuttuvat hitaasti. Limatiuksen mukaan ihanteet ovat kuitenkin selvästi monipuolistuneet.

Limatiuksen mukaan blogit ovat olleet yksi suuri vaikuttaja muutoksen taustalla. Blogien aseman ovat tänä päivänä ottaneet Instagramin kaltaiset sosiaalisen median kanavat. Sosiaalisen median avulla on mahdollisuus nähdä kaikennäköisiä ja -kokoisia ihmisiä. Mahdollisuudet ovat vielä blogejakin huimasti paremmat.

Muotiteollisuus on ottanut osansa muutokseen. Pluskokoisia malleja nähdään yhä enemmän muotilehtien kansissa, jopa huippumuodissa. Yksittäiset bloggaajat ja mallit ovat nousseet vaikuttajiksi, joilla on valtaa muotiteollisuuden ytimessä.

 

Yksittäiset bloggaajat ja mallit ovat nousseet vaikuttajiksi, joilla on valtaa muotiteollisuuden ytimessä.

 

Vaikka muutoksen tuulet puhaltavat, Limatius haluaa muistuttaa, että pluskokoisia malleja on edelleen hyvin vähän. Hän myös huomauttaa, että tietyt ihanteet elävät tiukasti. Limatius antaa esimerkin muutaman vuoden takaisesta mainoskampanjasta.

– Lane Bryantin #PlusIsEqual mainoskampanjan oli tarkoitus saada näkyvyyttä pluskokoisille naisille. Kampanja kuitenkin noudatti selkeästi valtavirtamedian kauneusihanteita.

Kampanjassa naisten ongelmakohtia peiteltiin ja selluliittia siloteltiin. Vaikka pluskokoisuus olisi näkyvämpää kuin aiemmin, ei bloggaajayhteisö näe muotiteollisuutta kovinkaan tasa-arvoisena. Myös Limatius myöntää, että sillä on vielä pitkä matka edessään.

– Muoti ei tule koskaan olemaan täysin tasapuolista, sillä se on eliitin määrittelemää. Alalla on aina jokin ihanne, Limatius sanoo.

Bloggaajat kuitenkin uskovat hitaaseen muutokseen kohti tasavertaisuutta, askel kerrallaan. Ehkä ensi kerralla selluliittia photoshopataan hiukan vähemmän.

Teksti Milla Pyyny
Kuvat Jenni Toivonen

 

#Kehopositiivisuus on bisnestä

Kehopositiivisuudesta alettiin puhua laajemmin Suomessa vuonna 2017. Jenny Lehtisen ajama kehopositiivisuuden vallankumous, Vaakakapina-kampanja, teki vartalokeskustelua näkyväksi.

– Sitä ennen Suomessa näistä asioista puhuttiin hyvin vähän. Täällä kehopositiivisuutta eivät vieneet eteenpäin niinkään blogit, vaan Vaakakapina, apurahatutkija ja bloggaaja Hanna Limatius kertoo.

Ilmiön taustalla vaikuttaa osittain yhdysvaltalainen fat acceptance -liike. Fat acceptance on 1960-luvulta asti toiminut organisoitu liike, joka pyrkii poistamaan lihavuuteen liittyviä negatiivisia asenteita. Liike kampanjoi tasavertaisuuden puolesta esimerkiksi työelämässä ja muodissa.

Limatiuksen mukaan kehopositiivisuus on kuitenkin tätä laajempi käsite, joka tarkoittaa ihmisille eri asioita. Kehopositiivisuuden perusidea on, että kaikki vartalot ovat saman arvoisia.

Sosiaalinen media on vahvasti linkittynyt kehopositiivisuuden näkyvyyden lisääntymiseen.

– Ilmiö on todella levinnyt somessa. Body positive -hashtagilla on Instagramissa yli 6 miljoonaa postausta, Limatius kertoo.

Ilmiö on kohdannut myös väärinkäyttöä. Kaupalliset tahot ja yritykset käyttävät kehopositiivisuus -termiä hyväkseen, ja tämä on saanut pluskokoiset muotibloggaajat varpailleen.

Limatiukselle vääristynyt bisnes konkretisoitui, kun hän bongasi erään laihdutusteen kyljessä komeilevan tekstin #bodypositive.

– Aiemmin bodypositive oli pluskokoisten bloggaajien yhteisössä käytetty ja tunnettu termi. Nyt sitä saatetaan käyttää sellaisen kuvaston yhteydessä, jossa esitetään ainoastaan nuoria ja hoikkia, valkoihoisia naisia. Kehopositiivisuus on hiukan eksynyt juuriltaan.

Teksti Milla Pyyny