Jaakko Hämeen-Anttila mörköjahdissa

Marko Nenonen

Tampereen yliopistouudistuksella on myös tukea opettajakunnassa.

Suuresti arvostamallani tutkijalla, professori Jaakko Hämeen-Anttilalla on kovin pessimistinen näkemys Tampereen yliopistouudistuksesta. (HS 18.6.2018/nettikolumni) Hän liioittelee pahasti hankkeen surkeutta. Kaikki opettajatkaan eivät ole uudistusta vastaan.

En usko, että yliopistostamme on tulossa ammattikoulu, kuten Hämeen-Anttila väittää, enkä usko olevani töissä ”tuotekehittelyosastolla” uudistusten jälkeenkään. Humanistisen alan tutkijoille on tavanomaista suomia hallitusta, pääministereitä ja opetusministereitä sekä tietenkin yliopistojen uudistajia. Kaikkea tätä siivittää yhtä suuri epäilys teknisiä tieteitä ja taloustieteitä kohtaan.

Näen uudistuksen erittäin viisaana siitä huolimatta, että olen humanisti. Pidän tieteenalojen välistä vuorovaikutusta arvokkaana. En usko, että humanistit jäävät aina alakynteen – ja jos jäävät, se saattaa johtua heistä itsestäänkin eikä hallinnon tai hallituksen pahuudesta.

Monimutkaiset yhteiskunnalliset ilmiöt eivät selity, jos tieteen raja-aitoja ei ylitetä. Tällaiseen uudistus antaa hyvät mahdollisuudet. Olen jo itsekin pitänyt kurssin, joilla oli opiskelijoita molemmista yliopistoista. En kokenut, että ”yritysmaailma” olisi tunkeutunut opetukseeni ja siirtänyt tekemiseni ”tarpeettoman koristuksen rooliin”. Kokemukseni on päinvastainen.

 

”En usko, että humanistit jäävät aina alakynteen – ja jos jäävät, se saattaa johtua heistä itsestäänkin”

 

Ulkopuolelta tuleva painostus voi toki olla ongelma. Se ei kuitenkaan ole uutta. Sitä paitsi en pidä tutkijoita niin osaamattomina, etteivätkö he kykenisi sellaisen suhteen pitämään varansa.

Suurin vaara on päinvastainen: yliopiston sisällä vahvistetaan koulukuntamaisuutta, vanhoillisuutta ja jumittumista entisiin tapoihin ja kuvitelmiin, joita olisi pitänyt arvioida uudelleen jo jokin aika sitten. Yliopistot eivät ole niin avantgardistisia ja suvaitsevaisia kuin haluamme uskotella. (Kirjoitin tästä mm. HS/sunnuntaidebatti 30.8.2009.)

Hämeen-Anttila on hämmentävän historiaton todetessaan, että yliopistot ovat rakentuneet ”vapaan ja riippumattoman tutkimuksen varaan”. Tämä on ihanteemme, mutta se on historiassa uusi ajatus. Yliopistot ovat olleet säätyyn sidottuja laitoksia monta vuosisataa kauemmin kuin vapaan tutkimuksen pesäkkeitä. Vuosisatojen ajan pääosa uusista ajatuksista on syntynyt muualla kuin yliopistoissa.

Yhteiskunta- ja kulttuuritutkimuksen merkitys on kasvanut valtavasti, ja tutkimukselle on monien tunnustama tarve. Tätä asiaa eivät muutaman poliitikon puheet toiseksi todista. Hämeen-Anttilan vihaamassa yritysmaailmassa kulttuurin tuntemuksen arvostus on kasvanut eikä vähentynyt. Kulttuuritiedon merkitys kasvaa erityisesti siksi, että kehityksen pääpiirteiden ja ristiriitaisuuksien nopea hahmottaminen on entistä tärkeämpää. Se vaatii yleissivistystä, kielitaitoa ja analyyttisen ajattelun välineitä.

Toinen syy on se, että liikkuvuuden vuoksi työelämässä törmätään yhä useammin erilaisiin maailmoihin ja erikoisuuksiin. Erilaisuuden ymmärtämisessä kulttuurien tuntemus on kaiken alfa ja omega. Se on huomattu myös yrityksissä.

 

”Yritysmaailmassa kulttuurin tuntemuksen arvostus on kasvanut eikä vähentynyt”

 

Myös luova talous ja kulttuurituotannon palvelujen kasvu vaativat paljon lisää osaavia ja aikaansa ymmärtäviä ihmisiä. Oppiaineiden rajat limittyvät tai jopa menettävät merkityksensä työelämässä.

Kulttuurien tuntemuksen merkitys kasvaa myös poliittisista syistä, sillä globalisaatio politisoi kysymyksen ihmisten juurista. Esimerkiksi historiatieto on tullut suurten kiistojen aiheeksi paitsi Venäjällä ja Kiinassa myös monissa Euroopan maissa.

Niinpä näen asian päinvastoin kuin Jaakko Hämeen-Anttila. On mentävä mukaan omana itsenämme ja näytettävä ja puolustettava osaamistamme. Eivät liike-elämän ja teknologiateollisuuden möröt meitä elävältä syö. Uskon argumenttiemme selviävän muille paremmin, jos puolustamme niitä lähietäisyydeltä emmekä vain huutele torneistamme.

Marko Nenonen

yliopistonlehtori (historia)
Tampereen yliopisto