Etiikan ei tarvitse maistua pahalta

Suomen ensimmäinen tutkimusetiikan yliopistonlehtori Kristina Rolin ei usko kieltojen ja sääntöjen opettamiseen.

Hyvät tieteelliset käytännöt ohjaavat tutkimusta paremmin kuin kiellot.

Yliopistomaailma on muutoksessa ja tutkimuksessa kilpailu kiristyy. Yliopistonlehtori Kristina Rolin kantaa huolta siitä, miten muutokset vaikuttavat tutkimuksen eettisyyteen.

– Kansainvälistyminen, tutkimusryhmien suuret koot ja uudet rahoitusmuodot ovat muutoksia, joiden vuoksi tieteen eettisiä periaatteita ei pidetä enää itsestään selvinä.

Suomessa on tutkimuseettisiä ohjeistoja, mutta Rolinin mielestä niiden ongelmana on, että ne perustuvat kieltoihin ja voivat olla etenkin nuorelle tutkijalle hämmentäviä. Rolin opettaa mieluummin, mikä on hyvä tieteellinen käytäntö ja miten sitä noudatetaan.

– En usko pelkkien sääntöjen opettamiseen. Tutkijalla pitää olla syvällisempi ymmärrys siitä, mistä säännöt ja niiden perustelut tulevat.

 

Kristina Rolin opettaa tutkimusetiikkaa Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston tohtoriopiskelijoille huhtikuusta alkaen. Pesti on ensimmäinen laatuaan Suomessa.

Hän on tehnyt pitkän uran tieteenfilosofian parissa niin teknillisissä kuin monialaisissa korkeakouluissa. Ennen Tampereelle tuloaan Rolin työskenteli yhteiskuntatieteiden filosofian huippuyksikössä Helsingin yliopistossa.

Hän kertoo, että lääketieteessä eettinen säätely on pidemmällä kuin yhteiskuntatieteissä tai humanistisilla aloilla. Lääketieteessä moniin tutkimuksiin tarvitaan eettinen ennakkoarviointi ja eettisen toimikunnan antama puoltava lausunto. Tällä pyritään varmistamaan, että tutkimukseen osallistuvia henkilöitä tai heidän tietojaan käsitellään asianmukaisesti.

Humanistisilla aloilla ennakkoarviointia tarvitaan harvemmin, vain esimerkiksi silloin, kun tutkimuksessa on mukana lapsia.

– Lääkiksessä joku voi ihmetellä, mihin etiikan opetusta tarvitaan, koska tutkimusehdot ovat niin tiukat. Tästä huolimatta jokaisen tutkijan on hyvä ymmärtää, mistä eettiset periaatteet juontavat juurensa. On myös tutkimuseettisiä ongelmia, joihin ennakkoarviointi ei puutu. Näitä on tarkoitus käsitellä opetuksessa.

 

Yksi ongelmista liittyy yhteisjulkaisemiseen. Kun tutkimusryhmien koot suurenevat, ryhmissä on tullut riitaa siitä, ketkä voivat olla tekijöitä tutkimusartikkeleissa.

– Biologian alalla julkaistaan artikkeleita, joilla voi olla tuhat kirjoittajaa. Selvää on, ettei jokainen heistä kirjoita.

Puhutaan kunniakirjoittajuudesta: Ihmiset, jotka eivät anna merkittävää panosta työhön, haluavat kuitenkin nimensä artikkeliin. Lääketieteessä esiintyy myös haamukirjoittamista. Rolin kertoo, että jotkut eivät halua nimeään esiin, vaikka ovat olleet tekemässä artikkelia.

Viittaukset ja tutkijan julkaisuaktiivisuus ovat nykyään myös rahoituksen perusteita, eli kyseessä on merkittävä asia.

 

Nuorten tutkijoiden opettamisen ohella Kristina Rolin tekee tutkimustyötä. Hän toimii myös yliopiston yhtenä tutkimuseettisenä tukihenkilönä. Häneen voi ottaa yhteyttä, jos epäilee tutkimusvilppiä.  Tukihenkilö on puolueeton, ja hänen kanssaan voi keskustella luottamuksellisesti.

– Tutkimusetiikka ei ole alkuunkaan valmis asia. Mitä esimerkiksi avoin tiede käytännössä merkitsee, ja mitä se tarkoittaa tutkimusetiikalle?

Uusia vilpin muotoja syntyy tiedemaailmassakin.

– Olen kuullut jopa valekonferensseista, joilla koetettiin lypsää ihmisiltä osallistumismaksuja.

Teksti Tiina Lankinen
Kuva Jonne Renvall

 

Kristina Rolin

  • Väitteli tohtoriksi tieteenfilosofiasta Minnesotan yliopistossa Yhdysvalloissa.
  • On opettanut useassa suomalaisessa yliopistossa, esimerkiksi Aalto-yliopistossa, Helsingin yliopistossa ja Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa.
  • Perheeseen kuuluu poika. Asuu Helsingissä, muutto Tampereelle on suunnitteilla.
  • Harrastaa pilatesta.