Viisi faktaa: Syöpä puretaan osiin

Syöpätutkimus edistyy nyt suurin harppauksin. Geenitutkimuksessa tutkijayhteisö on löytänyt yksittäisiä geenejä, jotka rikkoutuessaan aiheuttavat syövän. Syöpä voidaan myös entistä luotettavammin diagnosoida pelkästä verinäytteestä. Leikkauksissa hyödynnetään robottikäsiä ja 3D-kuvaa.

 

  1. Immunoterapiasta on viime vuosina saatu paljon uusia hoitotuloksia. Immunoterapiassa pyritään saamaan kehon omat immuunisolut hyökkäämään syöpäsoluja vastaan. Normaalissa tilanteessa ihmisen immuunijärjestelmä puolustautuu esimerkiksi viruksia ja bakteereja vastaan tunnistamalla ne haitalliksi tunkeutujiksi. Syöpäsoluilla on kuitenkin keinonsa suojautua. Syöpäsolun pinnalla voi esiintyä esimerkiksi PL-L1-ligandi, joka kiinnittyy imusolun pinnalla olevaan vastinkappaleeseen (PD-1) ja huijaa imusolua pitämään sitä harmittomana. Sekä PD-1:lle että PD-L1:lle on kehitetty vasta-aineita, jolloin immuunivaste voi toimia normaalisti. Tämä on jo mullistanut esimerkiksi melanooman hoidon.

 

  1. Kehittynyt syövän diagnostiikka, erityisesti verestä saatava nestemäinen biopsia, auttaa löytämään syövän aikaisessa vaiheessa. Perinteisesti syöpä on diagnosoitu kasvaimesta otettavalla koepalalla. Uudet menetelmät ovat kuitenkin kustannustehokkaampia ja herkempiä. Esimerkiksi eturauhassyövässä etäpesäkkeiden levinneisyys ja tietyt haitalliset mutaatiot voidaan selvittää pelkän verinäytteen avulla. Eturauhassyöpä kehittää etäpesäkkeitä lähes aina luihin, mikä tekee perinteisestä koepalan ottamisesta hankalaa ja potilaalle epämukavaa.

 

  1. Lisääntyvä ymmärrys syöpäsolujen heterogeenisyydestä auttaa yksilöllisen hoidon suunnittelussa. Tautina syöpä on hyvin kompleksinen. Se voi syntyä yhden geenin viallisuuden seurauksena tai se voi johtua usean rikkinäisen geenin yhteisvaikutuksesta. Syöpäkasvain myös sisältää useita syöpäsoluja, joissa on eri mutaatioita. Nykytekniikalla potilaan omat syöpäsolut saadaan kasvamaan myös laboratoriossa. Tämä mahdollistaa personoitujen hoitojen testaamisen laboratoriossa sekä helpottaa syövän syntymekanismien ja yksittäisten mutaatioiden ymmärtämistä.

 

  1. Sädehoidon aiempaa parempi kohdentaminen parantaa hoidon tehoa ja vähentää hoidosta aiheutuvia haittoja. Sädehoidossa suurienerginen ionisoiva säteily, eli radioaktiivinen säteily, tuhoaa syöpäsoluja ja vaurioittaa jakautuvien solujen rakenteita. Koska syöpäsolut usein jakaantuvat normaaleja soluja nopeammin, sädehoito on monesti tehokas hoitomuoto. Sädehoito vaikuttaa kuitenkin myös terveisiin soluihin, joten hoidon kohdentaminen on tärkeää. Esimerkiksi aivojen alueen stereotaktisessa sädehoidossa potilaalle tehdään yksilöllinen maski, joka pitää potilaan pään paikallaan hoidon aikana. Säteily saadaan näin kohdennettua tarkasti hoidettavalle alueelle ja ympäröivien rakenteiden vauriot pysyvät pieninä.

 

  1. Kirurgia on usein ensimmäinen hoitomuoto kiinteiden syöpäkasvainten hoidossa. Leikkaushoitoja on kehitetty entistä säästävämpään suuntaan silloin, kun paikallinen tauti voidaan preoperatiivisesti varmistaa luotettavasti. Esimerkiksi rintasyövän hoidossa leikkaus pyritään suorittamaan siten, ettei koko rintaa tarvitsisi poistaa. Perinteisten avoleikkausten vaihtoehdoiksi on kehitetty niin sanottuja mini-invasiivisia leikkaustekniikoita, joissa toipumisaika on lyhyempi. Yksi uusista tekniikoista on kolmiulotteinen tähystysleikkaus: Kirurgi saa leikkaustilanteessa näkyviin kolmiulotteisen ja erittäin tarkan kuvan, mikä helpottaa työskentelyä.

 

Matti Nykter.

Johanna Mäenpää.

Juttua varten on haastateltu professori Matti Nykteriä ja professori Johanna Mäenpäätä Tampereen yliopistosta. Synnytys- ja naistentautiopin professori Johanna Mäenpää sai vuonna 2016 arkkiatri Risto Pelkosen palkinnon. Lääketieteellisen teknologian ja bioteknologian professori Matti Nykter johtaa BioMediTech-instituutin laskennallisen biologian tutkimusryhmää.

 

Teksti Jaakko Kinnunen

Kuvat Jonne Renvall