Apua saa se, joka taitaa avun hakemisen

Naisten on helpompaa kuvailla oireitaan ja vaatia apua. Nuorten miesten pahoinvointia ei tunnisteta yhtä hyvin.

Aloitetaan stereotypialla: Jos nuori nainen on joutunut jäämään työstä tai opinnoista sairauslomalle masennuksen takia, hän on kiltin tytön syndroomaa poteva kympin tyttö, jolla on burn out. Jos nuori mies on kokenut saman kohtalon, hänet nähdään syrjäytyneenä, jolla on alusta asti ollut ongelmia koulussa ja elämässä muutoinkin.

Totuus on tietenkin monimutkaisempi, mutta sukupuoli ja sosiaalinen eriarvoisuus näkyvät siinä, miten pahoinvointiin saadaan apua. Nuorten aikuisten masennusta ja työkyvyttömyyttä tutkivan Poissa pelistä? -tutkimuksen tuloksista erottui kaksi erilaista ”pahoinvoinnin profiilia”. Ensimmäiseen profiiliin osuvilla on yleensä taustallaan opintoja tai työuraa.

– Heillä on tietoa palvelujärjestelmästä, kykyä hallita byrokratiaa ja kykyä kuvailla omia oireita ja vaatia hoitoa, kertoo Suomen Akatemian tutkijatohtori Sanna Rikala Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.

Toisessa profiilissa masentuneen nuoren taustassa on usein katkonaisia urapolkuja ja työttömyyttä. Hän kokee epämääräistä pahaa oloa, jota ei oikein osaa kuvailla, ja terveyskeskuksessa häntä ei oteta vakavasti. Hän lannistuu yksin tukiviidakossa taistelemisesta ja kokee olevansa koko ajan epäilyksen alla. Tällainen oli tutkimuksen valossa tyypillistä erityisesti miehille, joskin myös monet naiset kertoivat vastaavista kokemuksista.

Rikala toteaa, että nuorten aikuisten työkyvyttömyys pitää sisällään monenlaista pahoinvointia. Avun saamisessa ei saisi olla kyse siitä, kenen pahoinvointi tunnistetaan ja kuka osaa hankkia apua.

– Jos nuorten miesten pahoinvointi jää tämän takia piiloon ja he eivät onnistu pääsemään Kelan tukemaan terapiaan tai kuntoutukseen, se on todella iso yhteiskunnallinen tasa-arvo-ongelma.

 

Poissa pelistä? -tutkimuksessa Sanna Rikala haastatteli 49 nuorta aikuista (iältään 23–34-vuotiasta), jotka olivat masennuksen vuoksi poissa työelämästä tai opinnoista. Elämänkulkuhaastatteluissa käytiin läpi elämän tapahtumat peruskoulun päättymisestä lähtien, kokemukset koulusta, opiskelusta, työstä ja yhteiskunnan tuesta sekä mielenterveysongelmien alkamisesta.

Suomen Akatemian rahoittaman hankkeen taustalla on huolestuttava kehityssuunta: Alle 34-vuotiaiden mielenterveyssyihin liittyvät sairauslomat ja työkyvyttömyyseläkkeet lisääntyivät huimasti 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Myös mielenterveyslääkkeiden ja mielenterveyspalveluiden käyttö on kasvanut nuorten aikuisten ikäryhmässä.

 

Monien nuorten tilanne oli vaikeutunut vuosien mittaan sen vuoksi, etteivät he olleet saaneet ajoissa apua.

 

Sairauslomalla voi olla vuoden, jonka jälkeen on mahdollista hakea määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä. Määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä tarkoitetaan Kelan myöntämää kuntoutustukea, jossa tavoitteena on paluu työ- tai opiskeluelämään. Sanna Rikalan haastattelemista nuorista useimmat olivat hakeneet kuntoutustukea, mutta sen saamiseen on erittäin tiukat ehdot.

– Kuntoutustukea saadakseen nuoren aikuisen täytyy olla työkyvytön, mutta ei kuitenkaan liian huonokuntoinen, jotta kuntoutustukihakemukseen voidaan kirjoittaa, että paluu työhön tai opintoihin on realistinen tavoite.

Nuoret aikuiset kokivat hakuruljanssin stressaavaksi, joskus jopa mahdottomaksi. Koska työhön paluu ei tukea hakiessa ole ensimmäisenä mielessä, jotkut haastateltavista kokivat joutuvansa valehtelemaan hakemuksessa, kun joutuvat vakuuttelemaan, että he ovat palaamassa töihin tai kouluun mahdollisimman pian.

­–  Monien haastattelemieni nuorten tilanne oli vaikeutunut vuosien mittaan sen vuoksi, etteivät he olleet saaneet ajoissa apua ja heillä oli jatkuvia ongelmia toimeentulon kanssa.

Myös Kelan tukeman psykoterapian hakeminen on pitkä ja hankala prosessi.

Jos ihmiselle ei myönnetä kuntoutustukea, hän jää työttömäksi, toimeentulotuelle tai ilman mitään tukia. Pysyvät työkyvyttömyyseläkkeet ovat nuorilla harvinaisia. Ensisijaisena vaihtoehtona on aina kuntoutus.

Noin puolet tutkimuksessa haastatelluista oli päätynyt niin kutsuttuun piilotyökyvyttömyyteen eli elämään työttömänä tai toimeentulotuella. Naisista piilotyökyvyttömyyteen oli päätynyt noin kolmannes, mutta miehistä melkein kaikki.

Osa oli yrittänyt hakea moneen otteeseen kuntoutustukea, mutta ilman pysyvää opiskelu- tai työpaikkaa se on hankalaa.

– Työterveyden tai YTHS:n kautta polku erikoissairaanhoitoon ja esimerkiksi Kelan terapiaan ­­on paljon helpompi ja selkeämpi.

Piilotyökyvyttömien tilanne on hankala, koska he joutuvat aktivoinnin kohteiksi, vaikka heidän vointinsa ei sitä sallisi.

– Tiedossa on, että työttömäksi päätyy käytännössä työkyvyttömiä nuoria, jotka eivät saa apua, Sanna Rikala sanoo.

Tutkimushankkeen myötä Rikala on kääntynyt sille kannalle, että perustulo voisi auttaa monia.

– Se, että perustoimeentulosta ei tarvitsisi olla jatkuvasti huolissaan, helpottaisi monien oloa huomattavasti.

Tutkijatohtori Sanna Rikala uskoo, että perustulo voisi auttaa montaa mielenterveysongelmista kärsivää nuorta aikuista. – Tiedossa on, että työttömäksi päätyy käytännössä työkyvyttömiä nuoria, jotka eivät saa apua.

Poissa pelistä? -tutkimuksessa masennus määriteltiin yhteiskuntatieteellisestä lähtökohdasta. Sen mukaan masennus ei ole vain yksilön kärsimystä, vaan se liittyy yksilön lisäksi sosiaalisiin suhteisiin ja yhteiskunnan rakenteisiin.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että vaikka moni koki uupumusta töissä tai opinnoissa, myös sosiaaliset pelot tekivät töissä käynnistä tai opiskelusta vaikeaa. Yksinäisyys oli monen taakkana, samoin ihmissuhteiden ongelmat kuten parisuhdeväkivalta. Rikala huomasi, että syrjään jääminen ja toimeentulon puuttuminen aiheuttavat sosiaalista kipua.

Sosiaalinen kipu voi olla syyllisyyttä tai häpeää, joka ikään kuin kasaantuu alkuperäisen kivun, kuten työkyvyttömyyden tai sairauden päälle.

– Nuoret kokivat paljon ahdistusta omasta tilanteestaan. He tunsivat olevansa jäljessä ja kokivat syyllisyyttä yhteiskunnan taakkana olemisesta.

Myös mielenterveysongelmiin liittyvä stigma koettiin raskaana. Yhteiskunnallinen ilmapiiri korostaa yrittämistä, oma-aloitteisuutta ja menestymistä. Nuorista tuntui, että he olivat jo hävinneet kilpailun, kun cv:ssä on pitkä aukko.

 

Nuorilla on melkein aina idea siitä, mikä heitä auttaisi ja mitä he haluavat tehdä.

 

Työelämän ulkopuolella olevilla nuorilla oli kovastikin yritystä muuttaa elämänsä suuntaa.

– Nuorilla on melkein aina idea siitä, mikä heitä auttaisi ja mitä he haluavat tehdä. Mutta järjestelmän tarjoamat vaihtoehdot, kuten tiettyihin tunteihin sidotut nuorten työpajat tai työkokeilut, vastaavat harvoin tätä ideaa. Jos toiminta ei tunnu nuoresta mielekkäältä, masentuneelle tämä apu on yhtä tyhjän kanssa ja voi pahentaa tilannetta, Rikala sanoo.

Jos nuorella on ajatus ja suunnitelma siitä, millainen toiminta hänen elämäntilanteeseensa sopisi, järjestelmän pitäisi tulla siinä kohtaa vastaan ja tukea häntä yrityksessä, oli se kuinka omaehtoista tahansa.

– Prosessin pitäisi mennä elämänilo ja mielekkyyden löytyminen edellä. Elämänilon löytämistä saattaa seurata, ja usein seuraakin, paluu opintoihin tai töihin.

Teksti Tiina Lankinen
Kuvitus Jonne Renvall

 

Poissa pelistä? -elämänkulkuhaastattelut

  • 49 haastateltavaa, jotka olivat työn ja opintojen ulkopuolella masennuksen takia
  • 23–34 vuotiaita
  • 12 miestä ja 36 naista, yksi määrittelemätön
  • Eri puolilta Suomea eri kokoisilta paikkakunnilta

 

Silpputöiden aiheuttama uupumus jää piiloon

Huonot työehdot, minimipalkka, työtuntien odottaminen ja epävarmuus jatkosta – nämä syyt aiheuttavat työuupumusta nuorilla aikuisilla, jotka kärsivät masennuksesta. Tätä voi kutsua matalan profiilin työuupumukseksi, josta mediassa puhutaan vähän.

Matalapalkkaisissa silppu- ja pätkätöissä olevia vaivaa usein köyhyys. Huolimatta siitä, että he tekevät paljonkin töitä, raha ei vain riitä elämiseen. Myös tukiviidakossa taistelu vie voimia.

Nämä seikat kävivät ilmi Poissa pelistä? -tutkimuksesta. Osa tutkijatohtori Sanna Rikalan haastattelemista nuorista oli ehtinyt tehdä töitä useamman vuoden, ennen kuin he jäivät pitkälle sairauslomalle. Heillä oli ollut mielenterveyden oireita ja terapiakäyntejä aiemmin, mutta romahdus ja töistä pois jääminen tapahtuivat, kun työpaikalle muodostui hankala tilanne tai työtaakka kävi liian suureksi.

– Usein käy niin, että kaksi asiaa kohtaavat, nuoruudesta asti vaivannut lievä masennus ja hankala työperäinen tilanne. Toiset olivat olleet kahdeksankin vuotta töissä ja kaikki oli sujunut hyvin, kunnes uudessa työssä vastaan oli tullut esimerkiksi huonosti johdettu projekti, joka oli aikaansaanut uupumuksen ja romahduksen, Rikala kertoo.

Lääketieteessä työuupumus määritellään niin, että ihmisellä on uupumusasteinen väsymys ja kyyninen suhtautuminen työhön sekä heikentynyt ammatillinen itsetunto. Tutkimusten valossa työuupumus näkyy eri tavalla miehillä ja naisilla. Miesten työuupumuksessa korostuu kyynisyys ja itsensä etäännyttäminen työpaikasta. Naisilla tyypillisin oire on väsymys.

– Poissa pelistä? -hankkeessa ei noussut esiin vastaavia eroja sukupuolten välillä. Sosiaalinen eriarvoisuus sen sijaan näkyi selvästi. Vuosia pätkä- ja silpputöiden varassa sinnitelleiden uupumus ei liittynyt vain työkuormituksiin, vaan myös pitkäaikaisiin toimeentulo-ongelmiin.

Teksti Tiina Lankinen