Talous kasvaa taas

Lainanottajan täytyy silti varautua korkojen nousuun. Professori ei usko rahoitussektorin olevan vakaalla pohjalla.

Viime aikoina on vihdoinkin saatu lukea myönteisiä uutisia valtion taloudesta ja vientimarkkinoiden voimistumisesta. Yritykset palkkaavat pitkästä aikaa uusia työntekijöitä. Myös kuluttajien luottamus Suomen talouteen on parantunut (Tilastokeskuksen kuluttajabarometri 1/2018). Suomen talous elpyy, mutta vaaniiko kasvussa vaaranpaikkoja? Miten Yhdysvallat tai Etelä-Euroopan velkaantuneet maat vaikuttavat meihin? Loppuiko lama ja alkoivatko nyt hyvät ajat?

Kysymyksiin vastaavat kansantaloustieteen professori Jukka Pirttilä ja taloustieteen professori Matti Tuomala Tampereen yliopistosta. Lähteenä on käytetty myös muun muassa Talouspolitiikan arviointineuvoston ja Euroopan keskuspankin raportteja.

 

Onko maailmantalous vielä vuonna 2008 alkaneessa lamassa vai taittuiko lama jo?

Jukka Pirttilä: Maailmantalous palasi kasvu-uralle jo 2009-2010 aikana, eli maailmantalouden lama on ohitettu monta vuotta sitten. Suomen osalta talouden kasvu alkoi kunnolla vasta viime vuonna. Nyt ollaan pääsemässä bruttokansantuotteessa tasolle, jossa tuotanto oli ennen vuotta 2008.

Matti Tuomala: Jos seuraa bruttokansantuotetta, se sukelsi vuonna 2009 ja Suomi oli pitkään taantumassa. Kuitenkaan kotitalouksien käytettävissä oleva tulo ei ole mennyt alamäkeen, vaan se pysyi melko tasaisena koko laman ajan. Kotitalouden käytettävissä olevien tulojen ennustaminen olisikin paljon tärkeämpää kuin BKT:n ennustaminen, koska käytettävissä oleva tulo on jotain konkreettista jokaiselle kansalaiselle. BKT on abstrakti asia. Sen vuoksi tästä kriisistä on selvitty hyvin verrattuna 1990-lamaan, että kotitalouksien tulot eivät ole pudonneet dramaattisesti.

 

Onko Suomen talouden nousu kilpailukykysopimuksen tai muiden hallituksen toimien ansiota? Vai mistä nousu johtuu?

JP: Hallituksen finanssipolitiikkaa voi kritisoida, mutta ei se toivottoman huonoa ole, koska se ei ole estänyt kasvua. Kilpailukykysopimuksella on ollut jonkin verran myönteistä vaikutusta. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) selvityksen mukaan Suomen vienti on kasvanut laajalla rintamalla vuonna 2017, ja kasvun taustalla on yhteinen nimittäjä, joka voi olla Suomen parantunut kilpailukyky.

Suomessa palkankorotukset ovat olleet maltillisia kilpailijamaihin nähden, eli työn tekeminen ei ole kallistunut täällä niin paljon kuin toisaalla. Osasyynä on myös talouden mekanismi. Pitkän laskukauden jälkeen seuraa aina nousua.

MT: Talouskasvu ei ole kikyn ansiota. Bruttokansantuotteen nousu ja vientimarkkinoiden veto alkoi jo ennen kilpailukykysopimusta. Muualla Euroopassa luovuttiin talouskurista eli austerity-politiikasta, ja se edesauttoi Suomen vientiä. 2012 Euroopan keskuspankki käynnisti talouden elvytyksen ja osto-ohjelman sekä valtion velkakirjoille että yksityisille (quantitative easing eli QE-politiikka). Tämä on osaltaan ylläpitänyt kasvua.

Maailmanlaajuinen finanssikriisi näkyy bruttokansantuotteen notkahduksena 2008-2009. Kotitalouksien käytettävissä oleva tulo on kuitenkin kasvanut tasaisesti myös kriisin ajan.
Lähde: Ameco-tietokanta. Tanninen-Tuomala 2017.

 

Onko maailmantalouden kasvussa kuplia, jotka ovat vaarassa puhjeta ja aiheuttaa uuden laman?

JP: Yksi riski on Kiinan yritysten ja pankkien velkaantuneisuus. Sama riski on Etelä-Euroopan maissa. Yhdysvalloissa budjettivajeet kasvavat verokevennysten takia. Nämä ovat negatiivisia taustariskejä.

Jossain vaiheessa myös epätavallisen kevyt rahapolitiikka pitää lopettaa. Tällöin osakesijoittajat voivat kärsiä lyhyen ajan tappioita, mutta osakemarkkinoilla on totuttu arvojen heilahteluihin. Miten se vaikuttaa reaalitalouteen, sitä on vaikea tietää.

MT: En usko, että rahoitussektori kokonaisuudessaan olisi vakaalla pohjalla. 2007-2008 finanssikriisi ei tullut yllätyksenä, mutta kriisien ajankohtaa on mahdoton ennustaa. Rahoitussektorille on rakennettu säätelyä Euroopassa, mutta olen epäileväinen sen suhteen.

Kriisin hoitokeinona suuret keskuspankit käynnistivät QE-politiikan, jonka avulla on pystytty säilyttämään luottamus talouteen ja tuettu talouden elpymistä. Suuri kysymysmerkki kuitenkin on, mitä tapahtuu, kun tämä lopetetaan.

 

Uskaltaako kuluttaja ottaa asuntolainaa tai yrittäjä tehdä isoja investointeja?

JP: Jokaisen täytyy tehdä oma harkintansa. Pitää varautua siihen, että korot voivat nousta. Toivon mukaan pankit puhuvat tästä lainan ottajille. Ensiasunnon ostajan kannattaa jättää joustonvaraa talouteensa, eikä hankkia heti suurinta ja kalleinta asuntoa.

MT: Monta vuotta on jo varoiteltu, että korot nousevat. Matala inflaatio voi viestiä siitä, ettei talouden tila ole sittenkään kovin vahva. Mutta kauanko tilanne jatkuu?

 

Miten talouskasvu saadaan ylläpidettyä?

JP: Se on hyvä kysymys, johon toivoisimme voivamme antaa tarkkoja vastauksia. Ikävä kyllä vastaukset ovat melko yleisiä. Osaamiseen ja tutkimukseen panostaminen on yksi asia. Esimerkiksi Talouspolitiikan arviointineuvoston raportissa pohdittiin oppivelvollisuusiän nostamista. Tämän avulla saataisiin parannettua niiden ihmisten osaamista, jotka ovat vaarassa jäädä työelämän ulkopuolelle. Toinen asia on tutkimukseen panostaminen huippupäässä ja järkevät yliopiston rakennemuutokset.

Pyritään työmarkkinoiden hyvään toimintaan. Pitkällä aikavälillä talouskasvu on tullut lähes kokonaan tuottavuuden kasvusta per työtunti, eikä työpanoksen kasvusta.

MT: Yleisellä tasolla voi sanoa talouskasvun riippuvan tuottavuuden ja väestön kasvusta. Viime aikoina on tutkimuksessa kiinnitetty huomiota siihen, miten taloudellinen eriarvoisuus vaikuttaa kasvuun. Suomen verojärjestelmässä on räikeitä epäkohtia, joita korjaamalla parannettaisiin talouden kasvuedellytyksiä.  Verojärjestelmän korjaaminen oikeudenmukaisemmaksi auttaisi tavallista kansaa. Suurituloiset pääsevät Suomessa edelleen helpolla.

 

”On vaikea ajatella, että talouden supistamisesta seuraisi hyvää”

 

Yhdysvalloista alkunsa saanut maailmanlaajuinen pankki- ja rahoituskriisi ravisteli valtioiden talouksia 2007-2009. Kymmenen vuoden jälkeen kriisistä on päästy yli ja maailmantalous on ollut kasvussa jo vuosia. Tampereen yliopiston taloustieteen professori Matti Tuomala sanoo, että kriisin hoidossa käytettiin Suomessa vääriä keinoja. Tämän vuoksi Suomen talous lähti nousuun esimerkiksi muuta Eurooppaa myöhemmin, vasta viime vuonna.

Suomessa kriisin alkuvaiheesta selvittiin vielä hyvin, koska Tuomalan mukaan Vanhasen 2. hallitus harjoitti ”vahinkoelvytystä” eli alensi veroja, mutta ei elvytykseen perustuen vaan rakenteellisiin syihin vedoten. Verojen alennukset auttoivat, mutta sitten talouspolitiikan linja vaihtui.

– Kataisen hallitus alkoi velkapelossa kiristää finanssipolitiikkaa, ja sitten alettiin mennä alamäkeen. Austerity tarkoittaa käytännössä talouden supistamista ja on vaikea ajatella, että siitä seuraisi mitään hyvää, Tuomala sanoo.

– Kestävyysvaje on mantra, höttöinen käsite, jonka varjolla voidaan tehdä virheitä lyhyen ja pitkän aikavälin talouspolitiikassa.

Austerity-politiikka aiheutti Tuomalan mukaan paljon tarpeetonta tuhoa muun muassa lisäämällä työttömyyttä.

Matti Tuomala.

Tuomalan mielestä poliitikot lietsoivat kriisimielialaa ja pelottelivat kansaa valtion velkataakan kasvulla. Tutkimuksista on saatu vahvistusta sille, että fiskaalinen eli valtion budjettivaroin tehtävä elvytys kannattaa silloinkin, kun valtiolla on suuri velkataakka.

– Edelleen Suomen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on maltillinen verrattuna muihin EU-maihin, Tuomala muistuttaa.

Tuomala ei osta myöskään ajatusta kilpailukykytalkoista. Hän viittaa Aalto-yliopiston professori Pertti Haaparannan johdolla tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan Suomi menestyy erityisesti palveluviennissä. Suomalaisyritykset kilpailevat markkinoilla, joissa tuotteen menestyksen ratkaisee enemmänkin tuotteen laatu ja ainutlaatuisuus, kuin halpa hinta. Laadukkaiden tuotteiden valmistaminen vaatii osaavia työntekijöitä, joten yritysten menestymiseen voitaisiin vaikuttaa investoimalla koulutukseen, tutkimukseen ja kehitykseen.

– Tulos asettaa kyseensalaiseksi yksioikoisen hokeman kustannuskilpailukyvystä.

 

 

 

”Työvoima täytyy saada aloille, joissa on kysyntää”

 

Tämän vuoden alussa Suomessa käyttöön otettu työttömyysturvan aktiivimalli on herättänyt laajaa vastustusta.

Totta on kuitenkin se, että nyt kun työpaikkoja on tarjolla enemmän, työvoima pitäisi saada liikkumaan niihin.

– Toimivilla työmarkkinoilla voidaan osaltaan edesauttaa rakennemuutosta, jossa resurssit siirtyvät uusille aloille, joissa on parempia kasvunäkymiä. Tai että ihmiset siirtyvät kasvukeskuksiin, joissa töitä on tarjolla, sanoo kansantaloustieteen professori Jukka Pirttilä Tampereen yliopistosta.

Nyt kun työn kysyntä on kasvussa, on teoreettisesti ajateltuna ”oikea aika” kiristää työttömyysturvan ehtoja, Pirttilä sanoo. Syvän laman aikana se ei kannata.

–  Jos aidosti on kysymys siitä, että talous on tuotantopotentiaalin alapuolella ja työpaikkoja ei ole, ja yritetään saada ihmistä kaikin keinoin saamaan työpaikka, niin se on nollasummapeliä, jossa yksi saa paikan ja toinen ei.

Mutta nyt, kun työpaikkoja on syntymässä, on tärkeää saada työvoima siirtymään näille paikoille.

– On tutkimustuloksia, joiden mukaan työttömyysturvan pitäisi olla anteliaampi ja pitkäkestoisempi huonossa taloustilanteessa. Ja nyt taloudessa on hyvä suhdannetilanne.

 

Jukka Pirttilä.

Pirttilän mukaan Tanskan vastikkeellisessa työttömyysturvassa on se hyvä puoli, että se takaa työttömälle kohtuullisen korkean työttömyysturvatason.

– En ota kantaa onko Suomen malli hyvin toteutettu, koska en tunne asiaa niin hyvin, mutta periaatteessa ajatus siitä, että velvoitteilla voi edesauttaa työttömyysturvan toimimista, on järkevä, Jukka Pirttilä sanoo.

– Jos vaihtoehtona on alhainen työttömyysturva ja ei velvoitteita tai korkea työttömyysturva velvoitteilla, niin näistä kahdesta valitsisin jälkimmäisen.

 

Teksti Tiina Lankinen

Kuvat Jonne Renvall, Hannele Salmi