Hyvä vanhempi yrittää tulkita vauvan tunteet

Vanhemmat herkistyvät huomaamaan vauvan viestit ja hoivaamaan häntä. Herkkyydessä on kuitenkin eroja, joiden syitä selvitetään uudessa tutkimushankkeessa.

Vauvan viestien huomiotta jättäminen voi johtaa käytösongelmiin myöhemmin.

Pikkuvauva itkeä parkuu koko keuhkojensa voimin. Syytä hän ei osaa kertoa, joten vanhemman on kokeiltava eri vaihtoehtoja. Onko vaippa märkä, onko hänellä nälkä, maha kipeä vai pitäisikö vauva koittaa saada nukkumaan?

Lapsen kehityksen kannalta tärkeintä ei ole se, että vanhempi löytää heti oikean ratkaisun ja itku loppuu, vaan että aikuinen huomioi pahan olon ja hänellä on erilaisia keinoja helpottaa vauvan oloa. Vuorovaikutuksen perustana on vanhemman sensitiivisyys eli herkkyys ymmärtää vauvan kasvojenilmeitä ja eleitä ja tulkita niiden avulla hänen tarpeitaan. Tätä voisi kutsua äidinvaistoksikin, mutta se pätee yhtä lailla isiin ja kaikkiin aikuisiin, jotka ovat vauvojen kanssa tekemisissä.

– Kyse on myös siitä, kuinka vanhempi säätelee omaa stressiään ja voi toimia kiihtymättä stressaavassa tilanteessa, kun vauva itkee, sanoo akatemiatutkija Mikko Peltola Tampereen yliopistosta.

Jos aikuinen ei ole herkkä havaitsemaan vauvan signaaleja ja viestit jäävät huomiotta, se voi johtaa siihen, että vauva vaatii huomiota yhä kovemmin tai sitten hän vetäytyy enemmän omiin oloihinsa.

Tällä on suora vaikutus vauvan tunne-elämän kehittymiseen.

– Jos vanhempi on riittävän sensitiivinen, lapsi osaa ilmaista tunteitaan mutta myös säädellä niitä, Peltola sanoo.

– Esimerkiksi jos vauva ahdistuu ollessaan erossa vanhemmastaan, hän pystyy palaamaan ahdistuksesta normaalitilaan ja uskaltaa taas tutkia ympäristöään ja jatkaa leikkiään kun vanhempi palaa lapsen luokse, sen sijaan että itku jatkuisi pidempään ja vanhemman sylikään ei rauhoittaisi lasta.

Puutteet vauvan viestien tunnistamisessa nostavat riskiä käytösongelmiin myöhemmällä iällä. Varhaisen vuorovaikutuksen laatu vaikuttaa myös lapsen empatiakyvyn kehittymiseen ja kykyyn tulla toimeen ikätovereidensa kanssa.

 

 Kyse on myös siitä, kuinka vanhempi säätelee omaa stressiään.

 

Tampereen yliopistossa tehtävässä TransParent-tutkimushankkeessa selvitetään, miten kyky havainnoida vauvan tunteita kehittyy raskausaikana ja jo ennen sitä. Tietokonetehtävien avulla tutkitaan kykyä tunnistaa vauvan tunteita ja myös keinoja säädellä omaa vireyttä stressitilanteessa, kun tutkittavat altistetaan pitkittyneelle vauvan itkulle.

Sylkinäytteiden avulla tutkitaan oksitosiini- ja testosteroni-hormonien pitoisuuksia. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että nämä hormonit liittyvät vanhemman sensitiivisyyteen. Oksitosiinia on jopa kutsuttu ”rakkaushormoniksi”, koska se herättää hoivavietin ja mahdollistaa muun muassa synnytyksen käynnistymisen ja imetyksen.

Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa on mukana vanhemmuuden eri vaiheessa olevia naisia: Lapsettomia parisuhteessa eläviä naisia, raskauden eri vaiheessa olevia naisia ja pienten lasten äitejä. Tarkoituksena on tutkia, onko näiden ryhmien välillä eroja vauvan kasvonilmeiden ja itkun havaitsemisessa.

Toinen vaihe tutkimuksessa alkaa, kun raskaana olleiden tutkimushenkilöiden vauvat ovat syntyneet ja ovat noin muutaman kuukauden ikäisiä. Tällöin tutkitaan, onko raskauden aikaisella sensitiivisyydellä yhteyttä oikeaan sensitiivisyyteen eli äidin ja vauvan vuorovaikutukseen sitten, kun vauva on syntynyt. Jos yhteyksiä löytyy, niin äidin ja vauvan vuorovaikutuksen sujuvuutta pystyttäisiin jossain määrin ennustamaan raskauden aikaisten mittausten avulla.

– Jos vuorovaikutuksen laatua kyetään ennustamaan, siihen voitaisiin vaikuttaa ja antaa tukea vanhemmille jo raskausaikana, Peltola kertoo.

Tutkimusprojekti käynnistyi Tampereen yliopistossa viime syksynä, ja käytännön tutkimustehtäviin ryhdytään tänä keväänä.

 

Jos vanhempi on riittävän sensitiivinen, lapsi osaa ilmaista tunteitaan mutta myös säädellä niitä.

 

Äidin masennuksen tiedetään olevan riski vuorovaikutukselle. TransParent-tutkimuksen viimeisessä vaiheessa on tarkoitus tehdä interventiokokeilu, jossa raskauden aikana masentuneille äideille ohjataan tarkkaavaisuusharjoituksia, joilla heitä voidaan herkistää havaitsemaan vauvan viestit.

Mikko Peltolan mukaan neuvolassa on hyviä keinoja havaita äidin masennus- ja ahdistusoireet, ja niitä hoitamalla voidaan osaltaan ehkäistä ongelmia vuorovaikutuksessa. Ennen lapsen syntymää ei kuitenkaan ole helppo vaikuttaa siihen, miten vanhemman ja vauvan kommunikaatio tulee sujumaan.

– Yksi tutkimuksen motivaatio onkin, että tulevaisuudessa voitaisiin kehittää helppokäyttöisiä välineitä vanhemman sensitiivisyyden arviointiin, akatemiatutkija Mikko Peltola sanoo.

Ihmisten sensitiivisyydessä on suuria vaihteluja. Kaikki meistä eivät ole automaattisesti herkkiä havaitsemaan toisen ihmisen tunteita, vaikka voisimme hyvin emmekä olisi masentuneita tai ahdistuneita.

– Jos aikuinen on ahdistunut, vihainen tai räjähdysherkkä, se voi aiheuttaa ongelmia vuorovaikutussuhteessa vauvan kanssa, mutta se ei kuitenkaan ole edellytys ongelmille, Peltola sanoo.

– Neuvolassa tällaiset pulmat yleensä tunnistetaan, mutta pimentoon jää paljon vaihtelua, jolla voi olla merkitystä lapsen kehitykselle. Tässä asiassa pääsemme toivottavasti pintaa syvemmälle.

Teksti Tiina Lankinen
Kuva Jonne Renvall

 

Vuorovaikutuksen ensiaskeleiden tutkimus

  • Sensitiivisyys: Vanhemman kyky havaita ja tulkita vauvan tunnetiloja ja suunnata oma huomio niihin, sekä vastata vauvan viesteihin oikea-aikaisesti, johdonmukaisesti ja hellästi.
  • TransParent-tutkimus tehdään yhteiskuntatieteiden tiedekunnan HIP-laboratoriossa (Human Information Processing) tietokoneella tehtävien testien, fysiologisten mittausten ja vuorovaikutuksen havainnoinnin avulla. Lisäksi tutkitaan hormonipitoisuuksia sylkinäytteiden avulla.
  • Projektia johtaa akatemiatutkija Mikko Peltola.