Ei hampaatonta hyssyttelyä

Erilaiset vastakkainasettelut ovat usein journalismin peruspolttoainetta. Tutkijoiden mukaan journalismin ei kuitenkaan pitäisi itse kärjistää konflikteja, vaan pikemminkin lisätä osapuolten – ja yleisön – ymmärrystä ja dialogia. Siinä avuksi tulevat sovittelusta tutut työkalut

1. Sovittelujournalismi hyödyntää sovittelun menetelmiä journalismin tekemisessä. Kyseessä ei ole erillinen journalismin lajityyppi tai ideologia. Ideana on pohtia, miten journalismia voisi tehdä siten, ettei journalismi itsessään kärjistäisi esimerkiksi konfliktia tai vastakkainasettelua, josta se raportoi. Sovittelujournalismi ei peittele ongelmia eikä käsittele niitä hampaattomasti, mutta ottaa huomioon valmiin jutun mahdolliset seuraukset ja jatkokeskustelut.

2. Joskus hyvä journalismi voi olla myös kärjistämistä, mutta useimmiten hedelmällisempää olisi tuoda esiin moniäänistä keskustelua ja pyrkiä kuuntelemaan ja ymmärtämään sitä. Kärjistäminen ja polarisoiminen tuottavat usein liian kapean kuvan todellisuudesta. Lisäksi ne tahtovat suunnata huomiota pois alkuperäisestä ongelmasta, kun huomio kiinnittyy lähinnä kiistelyyn siitä.

3. Sovittelujournalismille on tilausta tässä ajassa, jossa keskustelukulttuuri on ajoittain varsin tulehtunutta. Polarisaatio onkin viime aikoina herättänyt laajaa vastaliikehdintää. Yhä useammilla yhteiskunnan alueilla puhutaan nyt dialogin puolesta, ja pohditaan, voisiko vallitsevia erimielisyyksiä kääntää voimavaraksi. Tähän tähtää myös sovittelujournalismi.

4. Sovittelujournalismi ei tuota kärjekkäitä klikkiotsikoita, mutta monipuolisine näkökulmineen se kiinnostaa lukijoita. Selvitysten mukaan lukijat haluaisivat lukea juttuja muun muassa isoista arvokysymyksistä. Sovittelujournalismi voi olla keino palauttaa journalismin uskottavuus ja luotettavuus, jotka ovat ottaneet osumaa viime vuosien klikinmetsästyshurmiossa.

5. Sovittelujournalismin tekeminen ei välttämättä vaadi enempää aikaa tai muita resursseja kuin tavallisen jutun koostaminen. Yksinkertaisimmillaan sovittelujournalismi on sitä, että juttua tehdessä ollaan hereillä ja mietitään näkökulmia ja esimerkiksi haastateltavien valintaa: Soitetaanko hänelle, jolla on räväkimmät lausunnot vai hänelle, jolla on laaja näkemys aiheesta. Otsikoinnissa mietitään muun muassa sitä, raivostuiko kansa todella vai eikö sittenkään ihan koko kansa raivostunut. Voisiko some-kritiikkiä kuvata monisyisemmin ja kiinnostavammin? Myös jutun jälkihoitoa mietitään. Onko esimerkiksi tarvetta osallistua jutusta aiheutuvaan jatkokeskusteluun?

Juttua varten on haastateltu tutkija Mikko Hautakangasta ja yliopistotutkija Laura Ahvaa Tampereen yliopistosta. Hautakankaan, Ahvan ja Paula Haaran kokoama Sovittelujournalismin käsikirja on luettavissa verkossa osoitteessa sovittelujournalismi.fi. Käsikirja syntyi tutkimusprojektin myötä. Projektissa muun muassa järjestettiin toimittajille sovittelujournalismin työpajoja.