Tampere3-johtoryhmän näkemyksellisyys yliopiston kehittämisessä

Tampere3-projektin johtoryhmä on: puheenjohtaja vuorineuvos Kari Neilimo ja jäsenet rehtori Mika Hannula (TTY), vararehtori Harri Melin (TAY) ja varatoimitusjohtaja Mikko Naukkarinen (TAMK). Johtoryhmä päättää hankeorganisaatiosta ja rekrytoi tarvittavat henkilöt.

Hakuilmoituksessa (AL 12.11.) haetaan rehtoriksi näkemyksellistä muutosjohtajaa sanoilla, jotka ovat sisällöltään samansuuntaisia rehtori Hannulan puheen kanssa Teknillisen yliopiston avajaisissa 4.9.: ”Uuden yliopiston täytyy hyödyttää ihmisiä, yhteiskuntaa ja ympäristöä. Sen pitää toimia tiiviissä yhteistyössä yritysten ja koko yhteiskunnan kanssa, ja kouluttaa opiskelijoistaan maailmankansalaisia, joista kasvaa tulevaisuuden johtajia.”

Tietojohtamisen professorina strategisen johtamisen yksikössä toiminut Hannula lienee näillä kriteereillä pätevä rehtorin virkaan. Onko johtoryhmä päätösvaltainen kolmihenkisenä, jos Hannula hakee virkaa ja jäävää itsensä päätöksenteosta?

Hannula ja hakuilmoitus sivuuttavat Art Eco -tutkimuksen, jossa Tampereen yliopistokin on ollut mukana ja sen tuloksen: ”Ainoastaan teknologiaan ja luonnontieteisiin panostava koulutuspolitiikka voi johtaa vakaviin sosiaalisiin ja ekologisiin ongelmiin, väittää juuri päättyvä Koneen Säätiön rahoittama tutkimushanke. Kansainvälinen kolmivuotinen Art-Eco-hanke havaitsi monialaisessa tutkimuksessaan, että taiteiden, yhteiskuntatieteellisten ja humanististen aineiden karsiminen opetussuunnitelmista johtaa vääristyneeseen käsitykseen maailmasta.”

Kielitoimiston sanakirjan mukaan ”näkemyksellinen, on näkemystä, näkemykseen perustuva; näkemystä koskeva, näkemys-. Näkemykselliset [paremmin: näkemys]erot.” Näkemys voi olla kapea-alainen ilman näkemyserojen yhteensovittamista eikä merkitse asiat laaja-alaisesti huomioon ottavaa kuten hakuilmoitus ja nimetön kommentoija antavat ymmärtää.

Aamulehden verkkoversiossa (23.11.) nimetön kommentoija tyrmäsi kritiikkini: ”Näkemyksellinen muutosjohtaja pystyy ottamaan huomioon kaikki alueet. En ymmärrä, mihin epäilyksesi perustuvat.” Nimettömän kommentoijan pitäisi tulla ulos kaapista.

Hyötyä korostettaessa ei pidä unohtaa, että kieli on ajattelun väline, jolla ihmiset ilmaisevat itseään ja jäsentelevät ajatuksiaan. Hyvä kielitaito, jos mikä, hyödyttää ihmisiä, yhteiskuntaa ja talouselämää. Kieli on myös vallan väline. Halutaanko yliopiston kehittämisen johtavan ”vääristyneeseen käsitykseen maailmasta”?

Miksi hankeorganisaatiosta ja rekrytoinnista päättäminen on jätetty miesneliapilan varaan? Pelkästään rekrytointi määrittelee pitkälti yliopiston suunnan. Ovatko neliapilan hartiat tarpeeksi leveät tehtävään? Miksi Tampereen yliopiston rehtori Liisa Laakso ei ole mukana? Hän kokee tulleensa syrjäytetyksi (Aamulehti 4.12.).

Lainvalmistelussa kuullaan laajasti eri intressiryhmiä eikä sitä jätetä sisäpiiriasiaksi kuten tämä yliopistouudistus on jäänyt. Se koskee ihmisiä ja yhteiskuntaa laajasti. Uuden yliopiston strategian ja rakenteen valmistelun on pakko olla pitkällä, jotta uusi yliopisto voi alkaa toimia 2019. Uuden yliopiston etu olisi julkaista suunnitelmiensa nykyvaihe yleisesti arvioitaviksi. Viisautta löytyy yliopiston ulkopuoleltakin. Nykyinen toimintatapa jättää sijaa epäilyksille. Toivottavasti tavoitteemme on yhteinen: yhä parempi yliopisto.

Risto Moisio

FL, Tampereen yliopiston kahdessa tiedekunnassa työskennellyt