Tiede tavoittaa uusia yleisöjä taiteen avulla

    Raisa Fosterin mukaan Art Eco -projektilla on pyritty viime kädessä maailman muuttamiseen ja modernistisen maailmankäsityksen haastamiseen.

    Tutkittua tietoa voi tulkita ja välittää vaikka runouden tai taidenäyttelyn keinoin.

     

    Taide voi olla tehokas keino esittää tieteen tuloksia uusille yleisöille. Tämä huomattiin juuri päättyneessä 3-vuotisessa taidetta ja tiedettä yhdistelleessä Art-Eco -projektissa. Koneen säätiön rahoittamassa projektissa tutkittiin ekososiaalista oikeudenmukaisuutta taiteen keinoin.

    Perinteisten tieteellisten artikkelien lisäksi projektin myötä tuotettiin muun muassa kaikille avoin Break a Brain taide- ja tiedefestivaali sekä runokirja kehitysvammaisten ihmisten kokemuksista. Projektinjohtaja Raisa Foster toteutti runokirjan yhdessä Tampereen kaupungin toimintakeskus Wärjäämön kanssa.

    –  Wärjäämön työntekijät tutkailivat identiteettiään ja sen suhdetta ympäristöön ensin tanssi-innostamisen keinoin. He laativat performanssin ja pitivät päiväkirjaa kokemuksistaan. Esityksen harjoitukset ja päiväkirjat sekä muutamat haastattelut koottiin aineistoksi, jonka pohjalta minä sitten kirjoitin runoja, Foster kertoo.

    Hiljattain Foster luki runoja seminaarissa, jonka yleisönä oli muun muassa vammaisten ihmisten kanssa työskenteleviä ammattilaisia.

    – Runot toimivat kuten olin toivonut. Ammattilaiset tulivat kiittelemään, että juuri tällaista tarvitaan.

    Runojen kautta kehitysvammaisten ihmisten ääni tulee ehkä kuulluksi siellä, missä se ei muuten kuuluisi.

     

    Kun tutkimustuloksia esitetään taiteen kautta, ei välitetä vain tietoa, vaan kommunikoidaan myös tunteiden välityksellä. Tällöin sanoma menee vahvemmin läpi.

     

    Koskikeskuksessa joulukuussa 2016 järjestetty Break a Brain -festivaali puolestaan keräsi tieteen ja taiteen pariin yleisöjä, jotka eivät tavallisesti käy sen enempää taidenäyttelyissä kuin tiedeseminaareissakaan. Festivaali esitteli kauppakeskuksen vilinässä Fosterin, kuvanveistäjä ja väitöskirjatutkijan Jussi Mäkelän, sarjakuvataiteilija Tiitu Takalon sekä muun muassa kollaasiväitöskirjan tehneen Saara Särmän teoksia.

    – Monet tulivat sisään hiukan arastellen, mutta totesivat sitten, että olipa hieno kokemus. Moni myös koki festivaalin rauhoittavaksi ympäristöksi ostoskeskuksen hälinän keskellä, Foster kertoo.

    Foster uskoo, että taide voi vahvistaa tieteen viestiä. Siksi molempia pitäisi tuoda entistä enemmän gallerioista ja luentosaleista sinne, missä ihmiset ovat.

    – Kun tutkimustuloksia esitetään taiteen kautta, ei välitetä vain tietoa, vaan kommunikoidaan myös tunteiden välityksellä. Tällöin sanoma menee vahvemmin läpi. Uskon, että se voi myös sysätä ihmisiä toimimaan ja jopa muuttamaan maailmaa.

     

    Juuri maailman muuttamiseen Foster ja kumppanit Art Eco -projektillaan viime kädessä pyrkivät. Projektin avulla he halusivat haastaa modernistista maailmankäsitystä, joka korostaa rationaalista tietoa kehollisten tuntemusten sijaan ja individualismia yhteisöllisyyden sijaan, ja jossa niin ihmiset kuin ympäristökin nähdään ennen muuta resursseina tai välineinä.

    – Ekososiaalisen ajattelun ydin on, että vallitseva kapitalismiin, kulutukseen ja jatkuvaan kasvuun perustuva maailmankäsitys on omiaan aiheuttamaan sekä ympäristö- että sosiaalisia ongelmia. Se korostaa, että ympäristö- ja sosiaaliset ongelmat eivät ole toisistaan erillisiä, vaan niiden syyt juontavat samoista juurista, modernistisen ajattelun itsestäänselvyyksistä. Näitä itsestäänselvyyksiä halusimme tuoda esiin ja purkaa.

    Tämä pyrkimys toteutettuna taiteen keinoin tieteen viitekehyksessä johti tietenkin projektin varrella myös kritiikkiin. Taide ja rationaalisuuden kyseenalaistaminen kun eivät kaikkien mielestä istu tieteen tekemiseen.

    – Kun projektin alussa osallistuimme erääseen EcoJustice-konferenssiin Yhdysvalloissa, Michiganissa, yleisöstä esitettiin kysymys ”mitä huumeita te käytätte”. Toisaalta samassa konferenssissa tapasimme luonnontieteilijä Nick Morrisin, joka innostui työstämme ja jonka kanssa olemme sittemmin tehneet yhteistyötä niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin. Viime kesänä toteutimme hänen kanssaan Yhdysvalloissa Arts for Park -ympäristökasvatustyöpajan, jossa yhdistettiin taidetta ympäristökasvatukseen piirikuntien puistoissa.

     

    Taide tuo esiin epäkohtia ja tarjoaa myös vastauksia niihin

     

    Fosterin mukaan Art-Eco -projektin tärkein anti olikin sen osoittaminen, että perinteisen luonnontieteellisen tutkimuksen ja yhteiskuntatieteistä tutun diskurssianalyysin lisäksi ekologista ja sosiaalista ympäristöä voidaan ja kannattaa tutkia myös taiteen keinoin.

    – Taide tuo esiin epäkohtia ja tarjoaa myös vastauksia niihin. Eiväthän mitkään innovaatiot synny vain toistamalla sitä, minkä jo tiedämme, vaan tarvitaan myös luovuutta. Jos halutaan keksiä jotain uutta, täytyy ensin heittäytyä kokemaan ja kokeilemaan asioita.

     

    Art-Eco -projektin päätöskonferenssi järjestetään Tampereen yliopistossa 11.–13.12. Vierailevina puhujina kuullaan muiden muassa ympäristökasvatuksen asiantuntija Nick Morrisia sekä professori Rebecca Martusewiczia, joka on tutkinut muun muassa Detroitin kaupunkiin syntynyttä kaupunkiaktivistiyhteisöä.

     

     

    Art-Eco

    Kolmivuotinen Koneen säätiön rahoittama taidetta ja tiedettä yhdistelevä tutkimushanke.

    Keskeisenä käsitteenä ekososiaalinen oikeudenmukaisuus. Käsite laajentaa sosiaalitieteissä tunnettua sosiaalisen oikeudenmukaisuuden käsitettä. Siinä, missä sosiaalinen oikeudenmukaisuus viittaa ihmisyksilöiden ja -ryhmien oikeuksiin ja tasa-arvoon, ekososiaalisen oikeudenmukaisuuden teoria ottaa huomioon myös luonnonympäristön ja eläinten oikeudet.

    Projektin vetäjänä toimi taiteilija, filosofian tohtori Raisa Foster. Toisena apurahatutkijana toimi Tampereen yliopistossa kasvatustieteen väitöskirjaa tekevä tutkija Jussi Mäkelä.

    Yhtenä työkaluna projektissa oli muun muassa tanssi-innostaminen, Raisa Fosterin kehittämä taiteellispedagoginen menetelmä, jonka tarkoituksena on elähdyttää yksilöä ja yhteisöjä erilaisten kehollisten ja tanssillisten harjoitteiden avulla.

     

    Teksti Hanna Hyvärinen

    Kuva Jonne Renvall