Jalkapallo rikkoo rajoja

    Maahanmuuttajataustaisista nuorista koostuva Senddaby pelasi marraskuussa revanssiottelun Gambian Teamia vastaan. Vaikka Senddaby oli voittanut joukkueiden edellisessä kohtaamisessa, nyt matsi päättyi kirvelevään tappioon.

    Tutkimus selvittää, kuinka erilaisten ryhmien äänet saataisiin kuuluville kaupunkisuunnittelussa. Tutkimusprojektin sivutuotteena syntyi jalkapallojoukkue.

     

    Tampereen Sarankulmassa sijaitsevassa Kissat-hallissa on marraskuisena iltana hyytävän kylmä. Alkamassa on jalkapallon revanssimatsi ja vastakkain ovat joukkueet Senddaby ja Gambian Team. Ennen peliä pitää ottaa kunnolla lämpöä, sillä hallissa on melkein pakkasta ja pelaajilla varusteinaan shortseja ja t-paitoja.

    Mutta kun peli alkaa, kylmä unohtuu. Vaikka kyseessä on eräänlainen ystävyysottelu, kentällä ollaan tosissaan. Kontaktia ei pelätä. Aika ajoin tosin selitetään enemmän kuin pelataan, sillä pelistä puuttuu tuomari, kentän rajoista täytyy neuvotella ja vastustaja puhuu ihan eri kieltä.

     

    Senddaby on nuorten irakilaistaustaisten maahanmuuttajamiesten jalkapallojoukkue, joka syntyi tutkimusprojektin ”sivutuotteena”. Ketterä kaupunki -tutkimusohjelman Sosiaalinen monimuotoisuus -osahanke pyrkii selvittämään, miten kaupungin haavoittuvassa asemassa olevat asukasryhmät voitaisiin entistä paremmin ottaa huomioon kaupunkisuunnittelussa. Miten heidän näkemyksensä tulisivat kuuluville ja miten niihin voitaisiin vastata. Ja millaisia ratkaisuja he itse ovat kehittäneet arkisten ongelmien selättämiseksi omassa elinympäristössään.

    Yksi tutkimuksessa tarkasteltava ryhmä ovat maahanmuuttajataustaiset nuoret.

    Tutkimukseen etsittiin nuoria maahanmuuttajia eri taustoista. Osa tutkimukseen osallistuvista on tullut Suomeen ja Tampereelle työn vuoksi, osa on kiintiöpakolaisia, osa turvapaikanhakijoita. Osa on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen ja osa on jo käännytetty.

    Tutkijat eivät halunneet sanella moninaiselle ryhmälle, minkä tulisi olla näille tärkeää, vaan nuoret saivat itse valita, mikä on heille merkityksellistä ja mikä olisi mielekästä toimintaa.

    – Haluamme, että nuorille jää tästä hankkeesta jotain käteen ja että heillä on omistajuus tutkimusprosessin kaikkiin vaiheisiin, sanoo tutkijatohtori Eeva Puumala.

    Jalkapallo on tehnyt meistä tiimin. Sen kautta voimme pitää yhdessä hauskaa, ja samalla olemme hitsautuneet yhteen. Tiedämme, että voimme luottaa toisiimme, sanoo joukkueen edustaja Ali Amer Hasan.

     

    Ensimmäiseksi porukka osallistui toukokuiseen ravintolapäivään omalla irakilaiseen ruokaan keskittyneellä pop up -ravintolalla. Tavoitteena oli tuoda omaa kulttuuria esiin positiivisella tavalla ja sitä kautta päästä vaihtamaan ajatuksia suomalaisten asiakkaiden kanssa.

    Tässä onnistuttiinkin, mutta yksi ryhmä osoittautui vaikeasti tavoitettavaksi. Suomalaisiin nuoriin miehiin oli vaikeaa saada kontaktia edes ruuan avulla. Sitten syntyi ajatus omasta jalkapallojoukkueesta.

    – Nuoret perustivat joukkueen itse ja harjoittelevat omatoimisesti. Me vain etsimme vastustajat peleihin, Puumala kertoo.

    Heti ensimmäinen peli päättyikin yhteiseen illanviettoon vastustajajoukkueen kanssa. Illan mittaan saunottiin, uitiin ja syötiin jälleen irakilaista ruokaa. Sittemmin sana joukkueesta on kiirinyt ja halukkaita vastustajia on ilmoittautunut tasaiseen tahtiin.

    – Jalkapallo rikkoo rajoja ”meidän” ja ”muiden” välillä. Kentällä maahanmuuttajataustaiset nuoret saavat kaipaamaansa hyväksyntää ja arvostusta. Siellä heidät nähdään jossain muussa roolissa kuin maahanmuuttajina, sanoo hankkeessa koordinaattorina ja vertaisasiantuntijana toimiva Imran Adan.

    Sitten on vielä joukkuehenki. Se yhdistää pelaajia, joilla ei välttämättä muutoin olisi muuta yhteistä kuin taakse jäänyt kotimaa ja epävarmuus tulevasta.

    – Jalkapallo on tehnyt meistä tiimin. Sen kautta voimme pitää yhdessä hauskaa, ja samalla olemme hitsautuneet yhteen. Tiedämme, että voimme luottaa toisiimme, kertoo joukkueen edustaja Ali Amer Hasan.

     

    Integraatiosta puhutaan nyt paljon. Meidän havaintomme on, että se toteutuu parhaiten tutustumalla omista lähtökohdista omaan paikalliseen ympäristöön, ei virallisten ohjelmien kautta.

     

    Jalkapallon pelaamisen lisäksi nuoret työstävät omaa elokuvaa, jonka he käsikirjoittavat ja kuvaavat yhteistyössä Pirkanmaan elokuvakeskuksen kanssa. Elokuvassa nuoret kuvaavat fyysistä ja sosiaalista ympäristöään niin kuin sen itse näkevät.

    – Integraatiosta puhutaan nyt paljon. Meidän havaintomme on, että se toteutuu parhaiten tutustumalla omista lähtökohdista omaan paikalliseen ympäristöön, ei virallisten ohjelmien kautta. Jalkapallo ja elokuvateko kiinnostavat nuoria ja ovat hyvä tapa tavata ihmisiä, joita he eivät luultavasti muuten tapaisi, Puumala sanoo.

     

    Maahanmuuttajataustaisten nuorten lisäksi Sosiaalinen monimuotoisuus -hanke tutkii ikääntyneiden osallistumis- ja toimintamahdollisuuksia ja niiden kehittämistä. Tutkijat ovat muun muassa järjestäneet muistelupiirejä Tampereen Hervannassa kartoittaakseen, millaisia mahdollisuuksia kaupunkilähiö ikääntyneille tarjoaa.

    Tarkastelussa ovat myös Tampereen kaupungin järjestämät Lähitorit, jotka ovat eri alueiden asukkaiden kokoontumispaikkoja. Lähitoreilta asukkaat saavat neuvoja arjen ongelmiin, ja toreilla voi osallistua ryhmätoimintaan ja erilaisiin tapahtumiin, järjestää niitä tai vain tulla tapaamaan tuttuja. Samalla voi tuoda esiin omia näkemyksiä kaupunkikehittämisestä.

    Tampereen lisäksi tutkijat ovat hakeneet ideoita eri puolilta Eurooppaa.

    – Esimerkiksi Manchesterissa on lanseerattu Ikäystävällinen Manchester -toiminta, jonka tarkoituksena on korostaa ikääntyvien toimijuutta kaupunkilaisina. Työ keskittyy naapurustojen ikäystävälliseen kehittämiseen. Siellä järjestetään muun muassa kävelyhaastatteluja ja aamukahveja, joille voi tulla kahvittelemaan ja kertomaan toiveistaan, mutta myös kehittämään ja järjestämään erilaisia aktiviteetteja, kertoo tutkija Henna Luoma-Halkola.

     

    Maahanmuuttajanuoret eivät välttämättä ajattele itseään ensisijaisesti maahanmuuttajina, vaan nuorina. Nuorina, joilla on ihan samanlaiset ja toisaalta yksilölliset ajatukset ja ongelmat kuin suomalaisillakin nuorilla.

     

    Tutkimushankkeen myötä tutkijoiden tavoitteena on tuoda esiin niiden kaupunkilaisten näkemyksiä, joiden ääni tahtoo usein jäädä kuulumattomiin, kun suunnitelmia ja päätöksiä kaupunkikehittämisestä tehdään.

    – Puhumme haavoittuvista ryhmistä, mutta se ei tarkoita, että nämä kaupunkilaiset olisivat jollain tavalla uhreja tai muuten muita heikompia. Heidän tarpeensa vain jäävät usein huomaamatta ja siksi haluamme kehittää tapoja, joilla he voisivat osallistua kaupunkinsa kehittämiseen, tutkijatohtori Liina Sointu painottaa.

    Samalla tutkijat haluavat muistuttaa, että niin ikääntyneiden kuin maahanmuuttajataustaisten nuorten ryhmiin lukeutuu monenlaisia yksilöitä toiveineen ja tarpeineen.

    – Esimerkiksi maahanmuuttajanuoret eivät välttämättä ajattele itseään ensisijaisesti maahanmuuttajina, vaan nuorina. Nuorina, joilla on ihan samanlaiset ja toisaalta yksilölliset ajatukset ja ongelmat kuin suomalaisillakin nuorilla.

    Ja aivan kuten muutkin nuoret, välillä maahanmuuttajanuoretkin haluavat unohtaa taustansa ja tilanteensa ja tulevaisuutensa ja tehdä jotain ihan muuta. Kuten vaikka pelata jalkapalloa.

     

    Sosiaalinen monimuotoisuus

    Ketterä kaupunki -tutkimusohjelman osahanke, jossa tutkitaan kaupunkia haavoittuvien asukasryhmien näkökulmasta ja heidän arkipäiväisten tarpeiden huomioonottamista kaupunkien hallinnassa. Tutkimuksessa tarkastellaan erilaisten haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien asumiseen ja elämiseen liittyviä innovatiivisia ratkaisuja.

    Osahankkeen kohderyhmiä ovat muun muassa maahanmuuttajanuoret, työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret sekä ikääntyneet.

    Tutkimuksessa sovelletaan toimintatutkimuksellisia ja osallistuvia menetelmiä.

    Osahanketta johtaa professori Liisa Häikiö Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.

    Ketterä kaupunki on Suomen Akatemian vuosina 2016-2019 rahoittama Strategisen Tutkimuksen hanke, johon osallistuu yli 20 tutkijaa Tampereen yliopistosta, TTY:ltä, VTT:ltä sekä Suomen Ympäristökeskus SYKE:stä.

     

    Teksti Hanna Hyvärinen

    Kuva Emil Bobyrev