Yhteiskunta ylittää arkiymmärryksen

    Olli Herranen

     

    Omavaraiseläjä Lasse Nordlund on kertonut tulleensa toimeen parhaimmillaan vain 50 eurolla vuodessa ja tehneensä kaiken muun itse. Näin erikoisesta elämäntavasta myös uutisoitiin aikoinaan, joten päätimme Tere Vadénin kanssa tutkia, kuinka ihmiset ymmärtävät näin radikaalia poikkeavuutta. Aineistonamme oli Helsingin Sanomien Nordlundia käsittelevän artikkelin synnyttämä laaja verkkokeskustelu. Tutkimuksemme julkaistiin Kulttuurintutkimus-lehdessä (2/2017).

    Lyhyt vastaus siihen kuinka ihmiset ymmärtävät näin radikaalia elämäntapaa on, etteivät juuri mitenkään. Hahmotimme aineistosta erilaisia suhtautumistapoja Nordlundin kokeiluun ja väitteeseen 50 euron vuosibudjetista. Lähes riippumatta suhtautumisesta omavaraisen elämäntavan suotavuuteen ihmisiä vaivasi epäusko – eihän 50 eurolla saa kaupasta edes vuoden maitoja!

    Tutkimuksesta kävi selville, että ’mahdollinen’ määrittyy ihmisille pitkälti välittömien havaintojen perusteella. Maailma on sellainen, millaisena sen koemme. Ainoastaan raha tarjosi arkiymmärrykseen käyvän mittatikun outojen ilmiöiden arvioimiseksi. Nordlundin elämäntavan mahdollisuutta ja hyväksyttävyyttä tarkasteltiin 50 euron lisäksi myös suhteessa osallistumiseen veronmaksuun ja kansantuotteen kartuttamiseen. Monet hakemalla hakivat kokeilusta vilpillisyyttä: koska Nordlund ei osallistu kuten minä, omavaraisuus ei ole ’normaalia’ eikä siten ’hyväksyttävää’.

    Hätkähdyttävä johtopäätös on, kuinka kiinnittyneitä ihmiset ovat siihen, minkä he pystyvät arjessa kokemaan ja havaitsemaan. Se ohjaa voimakkaasti ymmärrystä siitä, mikä on hyvää, mahdollista ja toivottavaa. Ainoastaan harvat, kaikkein myönteisimmin elämäntapaan suhtautuneet pystyivät ylittämään silmänkantaman.

    Nordlundin tapaus osoittaa, etteivät välitön havainto ja siihen liittyvä arkiymmärrys ole parhaita todistuksia todellisuuden luonteesta, tai siitä mikä on mahdollista. Asialla on myös yleisempää merkitystä: käsityksemme yhteiskunnasta kokonaisuutena on läpeensä arkiymmärryksen ohjaama. Yhteiskuntakehityksen arvioinnin, saati ohjauksen, ei pidäkään perustua välittömiin havaintoihin, mielikuviin ja arkiymmärryksestä kumpuaviin mielipiteisiin.

    Arkiymmärryksen ylittämiseen tarvitaan tutkimusta, joka kykenee perustellusti kyseenalaistamaan normaalina ja jopa yleisesti tolkullisena pidetyn. Siksi tarvitaan kriittistä yhteiskuntatiedettä.

     

    Kirjoittaja on sosiologian väitöskirjatutkija.