Ei mikään tasa-arvon mallimaa

    Tutkijatohtori Tuija Koivusen mukaan sukupuolikiintiöiden säätäminen esimerkiksi pörssiyhtiöiden hallituksiin olisi askel oikeaan suuntaan tasa-arvon edistämisessä.

    Työt jakautuvat edelleen naisten ja miesten töihin. Naiset kokevat syrjintää miehiä enemmän, erityisesti miesvaltaisilla aloilla.

     

    ”Meillä ei ole näihin hommiin naisia otettu.”

    Tällaisen vastauksen sai tamperelainen teekkari reilut kaksi vuotta sitten hakiessaan kesätyötä metsäyhtiö Metsä Groupilta.

    Teilattu opiskelija kirjoitti kokemuksestaan Twitteriin ja aiheutti kohun. Metsä Group yritti paikata mokaansa anteeksipyynnöllä ja palkkasi teekkarin kesätöihin toisaalle taloon.

    Tuore tutkimus osoittaa, että julkisuuteen noussut tapaus on vain jäävuoren huippu. Naiset kokevat töissä syrjintää miehiä enemmän, ja eniten juuri työskennellessään miesenemmistöisillä työpaikoilla.

    – Oli yllättävää, miten systemaattinen ja aineistosta läpitunkeva tämä tulos oli, sanoo tutkijatohtori Tuija Koivunen Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksesta.

    Koivunen kävi työryhmänsä kanssa läpi Tilastokeskuksen työssäoloaineistoa vuosilta 2008 ja 2013. Kyselyissä tiedusteltiin syrjinnän kokemuksista arvostuksen saannissa, koulutusmahdollisuuksissa, palkkauksessa, etenemismahdollisuuksissa ja työhönotossa.

    Koulutusmahdollisuuksia lukuun ottamatta naiset kokivat kaikissa tilanteissa enemmän syrjintää miesenemmistöisillä kuin naisenemmistöisillä työpaikoilla.

    Suomea tituleerataan tasa-arvon mallimaaksi, vaikka aiemmissakin syrjintää selvittäneissä tutkimuksissa on havaittu sama työpaikan sukupuolijakauman vaikutus.

    – Usein suomalaisen työelämän tasa-arvoa toistetaan tarkoittamatta sillä oikein mitään, Koivunen sanoo.

     

    Segregaatio lisää syrjintää ja kasvattaa palkkojen epätasa-arvoa

     

    Paitsi työpaikan sukupuolijakauma, myös työnantajasektori vaikuttaa syrjinnän kokemukseen. Julkisella sektorilla kokemukset olivat yksityissektoria yleisempiä, valtion töissä yleisempiä kuin kunnalla.

    Tätä Koivunen selittää osittain alojen erilaisella luonteella.

    – Yksityisellä sektorilla on enemmän kulttuuria, jossa pitää pärjätä itse ja asiat ovat itsestä kiinni. Julkisella sektorilla työpaikalla ajatellaan olevan enemmän vastuuta ohi rahan tekemisen ja bisneksen.

    Syrjintätutkimuksessa päästään käsiksi vain syrjinnän kokemukseen, ei siihen, onko työpaikalla todella syrjitty jotakuta. Erityisesti valtion työpaikkojen kohdalla Koivunen epäilee, että syrjinnän kokemuksista saatetaan raportoida muita aloja herkemmin.

    – Aikaisemmissa tutkimuksissa on epäilty, että valtiolla kilpailu ei ole yhtä kovaa kuin yksityisellä sektorilla, jolloin voi tunnustaa itselleen, että syrjintää tapahtuu.

    Suuren kvantitatiivisen aineiston pyörittelemisen jälkeen Koivunen haluaisi pureutua haastatteluiden avulla kokemuksiin ja tarinoihin syrjimistilanteista.

     

    Suomessa ammatit jakautuvat yhä voimakkaasti miesten ja naisten töihin. Muihin EU-maihin verrattuna jako miesten ja naisten aloihin on Suomessa keskimääräistä yleisempää. Suomi on samassa kastissa Baltian maiden, Slovakian ja Bulgarian kanssa. Viisi vuotta sitten Euroopan komissio huomautti Suomea tästä.

    – Segregaatio ei itsessään ole ongelma, mutta silti siihen pitäisi puuttua. Segregaatio lisää syrjintää ja kasvattaa palkkojen epätasa-arvoa, Koivunen sanoo.

    Koivusen työryhmän tutkimuksessa näkyi selvästi, että myös naisenemmistöisillä aloilla naiset kokevat syrjintää enemmän kuin työpaikoissa, joissa miehiä ja naisia on yhtä paljon. Miesten syrjintäkokemukset eivät samalla tavoin riipu työpaikan sukupuolijakaumasta.

    Toisaalta, mitä tasaisempi työpaikan sukupuolijakauma on, sitä paremmat oltavat syrjinnän suhteen on sekä naisilla että miehillä. Tällaisia tasa-aloja on Suomessa vähän.

     

    Tarvitsemme positiivisia kokemuksia pätevistä naisista. Naisjohtajassa ei pitäisi olla mitään kummallista.

     

    Miten nais- ja miesenemmistöisiä aloja sitten saataisiin reivattua tasa-alojen suuntaan? Pitkäjänteisellä, hyvin monitahoisella työllä, Koivunen sanoo.

    Ei riitä, että naisia kannustetaan pois matalapalkka-aloilta. Juuri naiset ovat niitä, jotka tälläkin hetkellä herkemmin valitsevat sukupuolelleen epätyypillisen ammatin. Koivusen mielestä pitäisi saada muutos naisia vähättelevään kulttuuriin. Sukupuolikiintiöiden säätäminen pörssiyhtiöiden hallituksiin olisi askel oikeaan suuntaan.

    Myös perhevapaiden nykyistä tasaisemmalla jakautumisella molempien vanhempien kesken olisi vaikutusta siihen, miten helposti naiset saavat vakituisen työpaikan valmistumisensa jälkeen.

    – Tarvitsemme positiivisia kokemuksia pätevistä naisista. Tarvitsemme lisää naisia, joille annetaan mahdollisuus johtotehtäviin ja jotka tarttuvat niihin. Naisjohtajassa ei pitäisi olla mitään kummallista.

    Ensimmäisenä askeleena kohti tasa-arvoisempaa työelämää pitäisi Koivusen mielestä murtaa myytti suomalaisen työelämän tasa-arvoisuudesta.

    – Ihan ensin pitäisi todeta, että meillä ei ole kaikki valmista ja hyvin. Sitten vasta voidaan miettiä, mitä tehdään.

     

    Tuija Koivunen

    YTT, tutkijatohtori, Työelämän tutkimuskeskus

    Johtaa parhaillaan Työsuojelurahaston rahoittamaa hanketta Uuden työn sukupuolistuneet käytännöt ja sopimisen muodot. Selvittänyt aikaisemmin muun muassa sukupuolten tasa-arvoa ylimmän johdon rekrytoinneissa osana sosiaali- ja terveysministeriön Tasuri-hanketta.

    Väitteli vuonna 2011 aiheesta Gender in Call Center Work.

     

    Miksi puhua vallasta, kun tarkoitetaan enemmistöä?

    Jos alalla työskentelevistä pääosa on naisia, onko ala silloin naisvaltainen vai naisenemmistöinen? Tästä tutkijatohtori Tuija Koivunen väänsi kustannustoimittajan kanssa kirjoittaessaan artikkelia sukupuolten tasa-arvosta Gaudeamuksen keväällä julkaisemaan kirjaan Työelämän myytit ja todellisuus.

    Koivunen pitää naisvaltaisuudesta puhumista vanhanaikaisena ilmauksena.

    – Yksi missioni on saada kieli täsmällisemmäksi. Valta ja enemmistö konnotoivat aivan eri tavalla. Jos kyse ei oikeasti ole naisten vallasta, niin ei sitten puhuta naisvaltaisuudesta.

    Lopulta Koivunen sai tahtonsa läpi. Artikkelissa puhutaan nais- ja miesenemmistöisistä aloista.

     

    Lue myös:

    Sukupuolentutkimuksen professori Johanna Kantolan haastattelu tasa-arvon nykytilasta Suomessa.

     

    Teksti Mari Valkonen

    Kuva Jonne Renvall