Journalismin tekemistä täytyy muuttaa

    Jussi Pullinen tulee vierailijaprofessoriksi Helsingin Sanomien uutispäällikön tehtävistä.

    Vierailijaprofessori Jussi Pullinen haluaa verkkouutisointiin nykyistä parempaa muotoilua. Myös journalismin prosesseja tulisi avata yleisölle entistä enemmän.

     

    Perinteisten mediainstituutioiden tulevaisuus riippuu täysin siitä, miten ne onnistuvat muuttamaan tekemistään kohti nuorta yleisöä.

    Näin sanoo tuore Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessori Jussi Pullinen.

    – Jos tekemistä ei muuteta, pian ollaan ongelmissa. Jos vanhat instituutiot eivät pääse mukaan uuteen kehitykseen, tilalle tulee uusia ja uudenlaisia tekijöitä, Pullinen sanoo.

    Tämä ei välttämättä ole pelkästään huono asia, mutta joitakin riskejä siinä piilee.

    – Olisi esimerkiksi kiva, jos uutisvälityksen keskiössä olisi jatkossakin jokin kotimainen toimija.

     

    Mediayleisöt muuttuvat nyt nopeasti. Tutkimusten mukaan eri ikäryhmien tavat käyttää mediaa eroavat toisistaan jyrkästi. Siinä missä televisio on ikääntyville sukupolville edelleen relevantti uutislähde, alle 45-vuotiaat lukevat ja katsovat uutisensa pääsääntöisesti verkosta. Vielä nuoremmille tärkeimmät uutiskanavat löytyvät usein sosiaalisesta mediasta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki nuoret seuraisivat pelkästään ”tubettajia” ja ”instaajia”.

    – Tämä on yleinen mielikuva, muttei totta. Ylipäätään käsitys nuorista mediankäyttäjinä on hyvin monoliittinen ja myyttinen. Todellisuudessa nuoret käyttävät useita kanavia päällekkäin ja täydennellen. Somea käytetään samaan aikaan, kun katsotaan televisiota ja niin edelleen.

    Tämä tarkoittaa, että mediassa tehtävän työn pitäisi vastedes käsittää kaikki mahdolliset kanavat ja muodot aina vain paremmin.

    – Se kauniisti sanottuna ”monipuolistaa” toimittajan työtä. Työ monimutkaistuu, ja sisällön täytyy olla sellaista, että se sopii kaikkialle. Mutta tämä on ehkä vasta seuraava askel. Ensin on olennaista, että medialla on realistinen kuva yleisöistä.

     

    Yleisön jälkeen median tulisi Pullisen mukaan kohdentaa huomionsa sisältöjen muotoiluun. Journalismi ei enää ole yhtä kuin tv-insertti tai lehtijuttu, vaan sen on astuttava pois näistä raameista ja taivuttava uudenlaisiin, ennen muuta verkon, konventioihin.

    – Se voi tarkoittaa vaikkapa kokonaisuutta, joka päivittyy päivien, viikkojen tai jopa kuukausien ajan. Astutaan ulos rajoitteista, jotka tulevat vanhoista konventioista.

    Uudet muodot ovat toki haaste mediataloille, joiden on samaan aikaan täytettävä myös vanhojen tilaajien toiveet ja tehtävä perinteiset tuotteet nekin hyvin. Tämä vaatii tasapainoilua, mutta viime kädessä tekemisen on Pullisen mukaan kallistuttava ennemmin uuteen kuin vanhaan.

    Hyviä kokeiluja on jo tehtykin. Pullinen kiittelee esimerkiksi Yleä Kioskin kaltaisista avauksista.

    – Yle on pohjoismaisten yleisradioiden mittakaavassa edistyksellinen. Myös muut tahot, kuten Hesari, ovat tehneet onnistuneita kokeiluja interaktiivisuuden ja datajournalismin saralla. Suomessa ei missään nimessä olla mitenkään vanhanaikaisia tässä.

    Joissain kokeiluissa on tosin menty myös metsään ja ylilyöntejä on tapahtunut. Pullisen mukaan esimerkiksi klikkiotsikointia saa ja pitää kritisoida.

    – Tosin terminä klikkiotsikko on vähän huono, sillä otsikon kuuluukin houkutella klikkaamaan. Olennaista on, mitä tapahtuu klikkaamisen jälkeen. Jos lukija pettyy, se on huono homma. Puhuisinkin mieluummin pettymysotsikoista.

    Mikäli mediayhtiöt haluavat säilyttää maksavat asiakkaansa, saati hankkia uusia, on tärkeää, että niiden tuotteet koetaan laadukkaiksi, luotettaviksi ja palveleviksi. Silloin on ongelma, jos oikeasti laadukkaat jutut ja isot panostukset hautautuvat klikkijuttujen alle, ja yleisön mieliin jäävät vain pettymykset.

    Pullinen peräänkuuluttaakin journalismilta entistä enemmän avoimuutta. Tehdyt valinnat ja prosessit pitäisi tuoda yhä useammin yleisön nähtäville. Valintoja pitää kirjoittaa auki, yleisön kysymyksiin tulee vastata esimerkiksi somessa ja yleisölle pitää kertoa, mitä juuri nyt seurataan ja miksi.

    – Luonnollisesti myös virheet tulee myöntää ja korjata selkeästi.

    Myös sisältöjen entistä parempi muotoilu voi auttaa parantamaan mielikuvia verkon luotettavuudesta journalismin välineenä.

    – Mediatalojen pitäisi enemmän luoda verkkoon omia tyylejään, joilla erottua kilpailijoista. Vielä toistaiseksi internet itsessään nähdään jotenkin tyylinä. Sinne kuitenkin tehdään hienoja asioita. Ne pitäisi nostaa ansaitsemaansa arvoon.

    Alkavana lukuvuonna joukko journalistiikan opiskelijoita pääseekin kokeilemaan, miten journalismi muotoillaan verkkoon vetävästi. Pullisen kurssilla toimittaja-, kuvaaja- ja koodariopiskelijat yhdessä muotoilevat erilaisia sisältöjä verkkoon. Tavoitteena on tehdä niin hyvä jälkeä, että ainakin osa töistä saataisiin myytyä isoille mediataloille.

     

    Journalistien kysyntä ei ainakaan vähene

    Journalistiikan opiskelijat ovat viime vuosina olleet huolissaan tulevasta työllistymisestään. Jussi Pullisen mukaan huoli on turha, joskin joustavuutta vaaditaan.

    – Journalistit hallitsevat tiedon käsittelyn ja välityksen etiikan ja osaavat lähestyä yleisöjä. Tässä ajassa, jossa totuuksia ja instituutioita jatkuvasti kyseenalaistetaan, moisen taidon kysyntä ei ainakaan vähene.

    Yhdysvalloissa isojen lehtien tilaajamäärät ovat notkahduksen jälkeen kääntyneet taas kasvuun. Pullisen mukaan tämä kertoo muun muassa siitä, että Trumpin, populismin ja nationalismin nousun aikakaudella ihmiset joutuvat yhä aktiivisemmin pohtimaan suhdettaan mediaan ja journalismiin, ja päättämään, millaista tietoa haluavat tukea.

    Tulevaisuudessa toimittajien työtä voivatkin ostaa ja rahoittaa yhä enemmän erilaiset yhteisöt, yritykset ja jopa yksittäiset ihmiset.

    – Kysyntää journalisteille siis on, kun vain katsoo kenttää tarpeeksi laajasti.

     

    Kuka

    Jussi Pullinen

    Journalistiikan vierailijaprofessori, Tampereen yliopisto, 2017–2018.

    Helsingin Sanomien uutispäällikkö vuodesta 2010. Vastuualueina mm. uutisdeski, Nyt-liite ja verkkojulkaisemisen kehittäminen.

    Toimittaja Helsingin Sanomien kotimaan toimituksessa 2008–2010.

    Suorittanut Helsingin Sanomien toimittajakoulun 2007–2008.

    Opiskellut viestintää Helsingin yliopistossa.

    Syntymävuosi: 1982.

    Perhe: Puoliso ja shetlanninlammaskoira.

    Harrastukset: Lukeminen, ohjelmointi ja koiran ulkoiluttaminen.

     

    Teksti Hanna Hyvärinen

    Kuvat Jonne Renvall