Ura ei urkene nuorille

    Nuorten työttömyydestä ollaan huolissaan – ja hyvästä syystä. Tutkijat kuitenkin muistuttavat, että epävakaa aika myös kuuluu nuoruuteen.

    Pitkäaikaistyöttömyys kasvaa, nuorista miehistä yhä useampi on vailla työtä ja koulutusta, ja nuorten työttömyysaste on ylipäätään korkea.

    Viime aikoina tilastot ovat olleet karua luettavaa, ja julkista keskustelua on leimannut kauhistelu. Huoleen toki onkin syytä, sillä nuorten pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut kahden vuoden ajan. Ja mitä pidemmäksi aika ilman pestiä venyy, sitä suuremmalla todennäköisyydellä nuori joutuu työttömäksi uudelleen, vaikka välillä työllistyisikin.

    – Nuorilla työttömyys ei tosin ennusta koko tulevaa työuraa. Jokaisesta ikäluokasta jää kuitenkin pieni osa pysyvästi syrjään, ja laman aikana tuo joukko on suurempi kuin nousukaudella, sanoo työelämätutkija Satu Ojala Tampereen yliopistosta.

     

    Yksi tapa kuvata syrjäytymisuhkaa on mitata työn, koulutuksen ja varusmiespalveluksen ulkopuolella olevien nuorten määrää NEET-luvulla (Not in education, employment or training). Vuoden 2010 jälkeen NEET-luku on kasvanut melko voimakkaasti, ja vuonna 2015 lähes 16 prosenttia 25–29-vuotiaista nuorista oli työn ja koulutuksen ulkopuolella.

    Nuorilla miehillä menee naisia huonommin. Miesten pitkäaikaistyöttömyys on lisääntynyt enemmän kuin vastakkaisella sukupuolella, ja miesten NEET-luvut ovat selvästi korkeampia. Vuonna 2015 yli 16 prosenttia 20–24-vuotiaista miehistä oli työn ja koulutuksen ulkopuolella. Naisilla vastaava luku oli alle 15 prosenttia.

    – Nuorista miehistä on siinä mielessä syytä olla huolissaan, että heidän joukossaan on enemmän niitä, jotka eivät hakeudu edes koulutukseen. Ja kun suorittava työ ja tehdastyö vähenevät, kouluttamattomille miehille on entistä vähemmän työpaikkoja, sanoo tutkija Minna Nikunen.

    Nikunen on mukana Jako kahteen? Nuoret, työ ja tulevaisuus –tutkimusprojektissa, jossa pohditaan nuorten jakautumista menestyjiin ja syrjäytyneisiin.

    Suomessa on Länsi-Euroopan sukupuolittuneimmat työmarkkinat, mikä johtaa muun muassa siihen, että nuorten miesten ei välttämättä ole helppoa hakeutua tehdastyön sijaan esimerkiksi hoiva-alalle tai palveluammatteihin.

    – Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että miehiä on siirtynyt myös hoiva-alalle, mutta teknisempiin tehtäviin, joissa ei olla niin paljon tekemisissä ihmisten kanssa, Nikunen kertoo.

    Suomessa tilanne on oletettavasti sama.

     

    Nuoret kärsivät heikosta työllisyystilanteesta, koska moni heistä ei ole vielä päässyt työelämään ensinkään. Esteitä nuorten työllistymiselle on monia.

    – Meillä tunnistetaan aika huonosti sitä, miten nuoret siirtyvät kesätöihin ja muihin pieniin hommiin. Se on usein aika epävirallista, ja verkostoista riippuu, saako näitä töitä ollenkaan, sanoo sosiaalipolitiikan professori Liisa Häikiö.

    Häikiö johti lähiössä asuvien nuorten osallisuutta tutkivaa Omaverkko-tutkimusta, johon haastateltiin 17–29-vuotiaita nuoria Tampereen Tesomalla. He olivat työttömiä, opiskelivat lukiossa tai ammattikoulussa, hoitivat lapsia tai olivat työllistämistoimenpiteissä.

    – Tyypillistä on se, että nuori tekee yhdellä hetkellä yhtä ja toisella toista. Nuoren elämä on jojotusta erilaisesta toiminnasta toiseen, ja siksi sitä on vaikea luokitella ja ottaa numeroilla haltuun, Häikiö toteaa.

    Monella oma paikka oli vielä hakusessa, mutta pyrkimys töihin tai opintoihin oli itsestään selvää. Elämä täyttyi tavallisista asioista. Ystävien ja kavereiden tapaaminen oli hyvin tärkeää, samoin perhesuhteet.

    Jonkin tulkinnan mukaan osa tutkimuksen nuorista voisi olla vaarassa pudota yhteiskunnan kelkasta, mutta nuoret itse ajattelevat toisin.

    – Nuoret tuntevat tai ovat tavanneet syrjäytyneen ja osaavat kuvailla hänet, mutta eivät itse koe olevansa syrjäytyneitä. Jokainen näkee itsensä oman elämänsä keskiössä, ei syrjässä, Häikiö sanoo.

    Yhteiskunta näyttäytyy erilaisten palvelujen ja niitä tarjoavien ihmisten kautta. Suhde yhteiskuntaan on avoin, mutta omat mahdollisuudet näyttävät hyvin rajallisilta.

    – He osaavat vaikka mitä, mutta syystä tai toisesta heidän kyvyilleen ei ole käyttöä. He haluavat normaaleja asioita, koulutuksen, työn, perheen, normaalin toimeentulon, tavallista elämää. Yleensä on niin, että mitä niukemmat resurssit on käytössä, sen rajallisempia ovat toiveet. Odotushorisontti ei ole utopistinen vaan ylirealistinen, Häikiö kertoo.

    Taustalla voivat olla vaikeudet peruskoulussa tai jatko-opintoihin pääsemisessä. Koulu ei välttämättä tue, vaan ennemminkin lannistaa. Ammattikoulutus on varsin teoreettista, mikä voi olla hankalaa, jos jo peruskoulun opinnot ovat takkuilleet.

    – Meillä on aika vaativat työmarkkinat. Jos et hallitse toimintatapoja, sinne ei ole kovin helppo mennä, jos ei ole ammatillista koulutusta ja monenlaista passia ja diplomia, Häikiö lisää.

     

    Työelämään kiinnittyminen on kuitenkin tulevaisuuden kannalta tärkeää. Nuorille on tarjolla erilaisia työllistämistoimenpiteitä, ja moni tarttuu esimerkiksi työpajatoimintaan. Vaikka pajalla ei pääsisi puuhailemaan oman alan parissa, siellä oppii uusia taitoja ja saa päivälle rytmin.

    – Työttömäksi jäävän nuoren pitää tehdä työllistymissuunnitelma. Sitä pidetään hyvänä, koska suunnitelmassa kartoitetaan henkilön tilannetta entistä paremmin, mutta usein tuloksena ei ole työpaikka avoimilla markkinoilla, Satu Ojala sanoo.

    Nuorista puhuttaessa myös unohtuu usein, että he kaikki etsivät yhä paikkaansa yhteiskunnassa. Jos aina puhutaan pelkästään ongelmista, myös nuoren oma huoli tulevaisuudesta korostuu.

    – On hyvä muistaa, että jos on työmarkkinoiden ulkopuolella 18-vuotiaana, ei välttämättä ole sitä 25-vuotiaana. Minun mielestäni yhteiskunta ei kestä nuoruutta. Pelätään kontrolloimatonta aikaa, vaikka se on aina ollut olemassa. Ja me olemme yhteiskuntana kauhean hyviä sanomaan nuorille, että ette te osaa, Liisa Häikiö sanoo.

    Todellisiin ongelmiin pitää tietysti puuttua, mutta Häikiö haluaisi nähdä enemmän nuorten kohtaamista heidän omassa arjessaan. Jos nuori jää kotiin pelaamaan tietokoneella, tekee lapsen tai sotkeutuu päihteisiin, pitäisi luoda väyliä takaisin opintojen ja töiden pariin, kun he ovat siihen valmiita.

    – Nuorista pitää olla huolissaan yhteiskunnan takia. Meidän yhteiskuntamme on tyly lapsille ja nuorille, ylipäätään kaikille, jotka tarvitsevat tukea ja vahvistamista, Häikiö toteaa.

     

    Etsikkoaika pitkittyy

    Kukaan ei pysty ennustamaan, paraneeko nuorten ja erityisesti nuorten miesten työllisyys, kun talous elpyy.

    Sosiaalipolitiikan tutkija Satu Ojalalla on kuitenkin lohdullista kerrottavaa. Ajankäyttöaineiston perusteella tiedetään, että 15–30-vuotiaat työttömät elävät samassa yhteiskunnan rytmissä kuin muutkin. Päivisin he tekevät kotiaskareita, etsivät töitä ja hoitavat lapsia, iltaisin viettävät vapaa-aikaa.

    – On vaikea löytää stereotyyppistä syrjäytynyttä, joka vain makaisi päivät pitkät eikä tekisi mitään. Mutta etsikkoaika ennen työelämään siirtymistä saattaa pitkittyä, varsinkin niillä, joilla ei ole koulutusta, Ojala sanoo.

    Moni voi joutua etsimään uutta suuntaa koulutuksesta, jos ensimmäinen tutkinto ei tuo töitä. Työelämään siirrytään yhä myöhemmin myös siksi, että koulutusaste on entistä korkeampi, vaikkakin suomalaiset aloittavat työnteon tyypillisesti jo opiskeluaikana.

    Tilastojen valossa korkeasti koulutetuilla on paremmat mahdollisuudet työllistyä kuin matalammin koulutetuilla, pelkän peruskoulun varaan jääneistä puhumattakaan.

    – Yliopisto-opiskelijat ovat tietoisimpia huonosta taloustilanteesta, mutta he kuitenkin luottavat, että asiat sujuvat hyvin. Naisissa on enemmän niitä, jotka uskovat, että asenteen muokkaaminen ja positiivisiin asioihin keskittyminen auttaa. Itseluottamusta ja kykyä esiintyä korostettiin, sanoo tutkija Minna Nikunen.

    Kun nuoret lopulta pääsevät työn syrjään kiinni, työurassa on enemmän jatkuvuutta kuin katkoja.

    – Tutkimme, miten paljon alle 30-vuotiaat palkansaajat ovat olleet töissä kolmen vuoden aikana. Varhaisimmat lähtöpisteet olivat 1980-luvulla. Tulos oli, että vuoden 2008 jälkeen nuorimmilla oli työkuukausia enemmän kuin aiempina vuosina, Satu Ojala kertoo.

     

    Jutun lähteenä on käytetty Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisua 76/2017, Nuorten ja nuorten aikuisten työelämä ja sen ulkopuolisuus

     

    Teksti Sanna Sevänen

    Kuvitus Jonne Renvall