Ei pelkkä muotivillitys

    Keliakiatutkija Katri Kaukisen mukaan viljatuotteita ei kannata välttää, elleivät ne aiheuta oireita. Gluteeniton ruokavalio ei ole oikotie esimerkiksi painonpudotukseen.

    Keliakiatutkija Katri Kaukisen mukaan viljatuotteita ei kannata välttää, elleivät ne aiheuta oireita. Gluteeniton ruokavalio ei ole oikotie esimerkiksi painonpudotukseen.

    Viljasta todella saavat oireita muutkin kuin keliaakikot ja vilja-allergiset. Oireita on kuvattu yli 20 vuotta, mutta kysymyksiä on yhä enemmän kuin vastauksia.

    Tehdään nyt ensin yksi asia selväksi. Viljat eivät ole yksiselitteisesi pahiksia, eikä niiden syömistä ole syytä välttää, jos ne eivät aiheuta oireita. Edes vehnää ei pidä laittaa pannaan, ellei sen syöminen todella tee kipeää tai aiheuta muuten tukalaa oloa.

    – Viljat ovat globaalisti ihmisten ruokavalion perusraaka-aineita. Iso osa maailman väestöstä käyttää niitä läpi elämän ilman ongelmia. On kuitenkin olemassa osapopulaatio, jolle vehnä, ohra ja ruis eivät eri syistä sovi, sanoo sisätautiopin professori, keliakiatutkija Katri Kaukinen Tampereen yliopiston keliakiatutkimuskeskuksesta.

    Tästä väestönosasta tunnetaan kaksi ryhmää: vilja-allergiset ja keliaakikot. Näiden sairauksien mekanismit tiedetään ja niitä pystytään hoitamaan oikeanlaisella ruokavaliolla.

    Jo 1970-luvulta lähtien on kuitenkin raportoitu myös kolmannesta ryhmästä. Sen muodostavat ihmiset, joiden oireet ovat allergian ja keliakian kaltaisia, mutta joilta ei löydetä tunnetuista tiloista kumpaakaan. Heistä puhutaan toistaiseksi gluteeniherkkinä, olkoonkin, että vielä ei tiedetä, onko heidän oireidensa syy gluteenissa vai jossain muussa viljan sisältämässä komponentissa.

     

    Ensimmäinen varteenotettava tutkimus aiheesta julkaistiin vuonna 2011. Professori Peter Gibsonin tutkimusryhmä toteutti Australiassa tarkasti kontrolloidun altistuskokeen, jossa tutkittiin gluteenin vaikutuksia aikuisiin, jotka olivat raportoineet saavansa oireita vehnästä. Tutkittavilta oli poissuljettu niin keliakia kuin vilja-allergiakin.

    Kokeessa osalle tutkittavista annettiin gluteenia, osalle lumevalmistetta. Tutkijat jopa valmistivat itse kaikki tutkittavien ruuat, ja myös oiremittarit valittiin tarkasti.

    Tulos oli, että gluteeni todella aiheutti oireita.

    – Tämä oikeastaan laittoi tiedemaailman liikkeelle. Aiemmin ilmiön kanssa oli oltu vähän helisemässä, kun tiedettiin, että se oli olemassa, mutta siitä kärsiviä ei osattu auttaa. Osattiin ehkä sanoa, että kyseessä on jokin toiminnallinen asia tai ärtyvän suolen oireyhtymä, mutta mitään ratkaisua ei osattu tarjota. Oltiin ei-kenenkään maalla.

     

    Vuoden 2011 tienoilla tapahtui muutakin kuin Gibsonin ja kumppaneiden tutkimustulosten julkaisu. Samoihin aikoihin alkoi lisääntyä yleinen kiinnostus gluteenia ja sen vaikutuksia kohtaan.

    – Mediassa alkoivat levitä julkkisten kertomukset siitä, miten gluteeniton dieetti piti painon kurissa ja hiukset kiiltävinä ja paransi jopa urheilusuorituksia. Gluteenittomasta ruokavaliosta tuli trendi.

    Eipä aikaakaan, kun gluteeniton ruokavalio oli kivunnut suosituimpien dieettien joukkoon.

    Tiedemaailmassa mietittiin kuitenkin todellisten potilaiden auttamista. Joukko alan asiantuntijoita kokoontui Lontooseen ”pyöreän pöydän ritareiden” istuntoon miettimään yhdessä, mitä gluteeniherkkyydelle pitäisi tehdä.

    – Laitoimme päämme yhteen ja mietimme, mitä aiheesta tiedetään, ja pystyttäisiinkö jo laatimaan esimerkiksi diagnostisia kriteereitä gluteeniherkkyyden toteamiseksi. Mietimme myös, mitä kaikkea täytyy vielä selvittää.

    Syntyi konsensuspaperi, joka ilmestyi vertaisarvioidussa, avoimessa BMC Medicine -julkaisussa. Sen mukaan gluteeniyliherkkyydessä ovat kyseessä eri mekanismit kuin keliakiassa tai vilja-allergiassa. Sitä ei kuitenkaan tiedetä, aiheuttaako oireita nimenomaan gluteeni vai jokin muu viljan ainesosa.

    – Gluteeni on vielä toistaiseksi aikamoinen arvaus. Itse kysyin muun muassa, miksi emme kutsu oireita esimerkiksi viljaherkkyydeksi. Gluteeniherkkyys kuitenkin valikoitui työnimeksi, paljolti siksi, että maailma – sekä tutkimus- että muu maailma – puhuivat jo nimenomaan gluteenista.

     

    Julkaisunsa jälkeen artikkeli on noussut BMC Medicinen ladatuimpien artikkelien joukkoon. Aihe siis kiinnostaa niin tiedemaailmassa kuin sen ulkopuolellakin.

    Paljon on kuitenkin vielä hämärän peitossa. Tiedossa ei ole se todellinen oireidenaiheuttaja, eikä se, ovatko oireet elinikäisiä vai ilmenevätkö ne silloin tällöin. Sitäkään ei tiedetä, kuinka tiukkaa dieettiä oireiden hoitaminen vaatii.

    Myöskään luotettavia mittareita oireiden todentamiseksi ei ole. Niinpä ainoa tapa reagoida gluteeniherkkyyteen on edelleen muiden oiresyiden poissulkeminen sekä sen jälkeen erilaiset välttämis- ja altistuskokeilut.

    Tutkimuksia on kuitenkin käynnissä useita. Yksi lupaava sysäys tuli alkusyksystä Yhdysvalloista, missä tehdyn tutkimuksen mukaan syy oireisiin voi olla heikentynyt suolen seinämä, joka päästää verenkiertoon mikrobeja ja ravintoaineiden osasia. Tutkimuksen mukaan keho vastaa immuunireaktiolla, joka ilmenee vatsakipuina, vatsan turpoamisena ja ripulina.

    – Kiinnostavinta tässä tutkimuksessa on, että se osoittaa, että elimistö selvästi reagoi vehnän gluteeniin. Kiinnostavia ovat myös viitteet suolen läpäisevyyden lisääntymiseen. Että suolen bakteeristo pääsisi suolen läpi, jolloin elimistö reagoisi bakteereihin. Voisi siis olla, että suolessa on keliakiaa pienempiä vaurioita, ja siksi viljat aiheuttavat oireita.

    Kaukisen mukaan löydökset ovat erityisen kiinnostavia siksi, että Tampereella tutkittiin jo parikymmentä vuotta sitten noin 100:aa potilasta, joilla oli nykyiseen gluteeniherkkyyteen sopivia oireita. Heistä 9 prosentilta löydettiin keliakia ja 9 prosentilta vilja-allergia. Loput 82 prosenttia jäivät ilman diagnoosia.

    – Heistä puolella todettiin ihan samoja vasta-aineita, kuin nyt tässä yhdysvaltalaistutkimuksessa. Lisäksi löytyi epäspesifiä tulehdusreaktiota.

    Näytteitä on katsottu sittemmin uudestaan nykyisen tiedon valossa. Reaktiivisuutta on selvästi, ja aiheesta onkin tulossa julkaisu lähiaikoina.

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

    Myös Gibsonin ryhmä on tällä välin tuottanut lisävalaistusta. Ryhmä tutki samaa kohorttia kuin vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessaan, mutta nyt niin, että tutkittavat laitettiin ensiksi FODMAP-dieetille. Dieetti hävitti tutkittavien oireet ja ikään kuin nollasi tilanteen. Tämän jälkeen osa tutkittavista altistettiin isolle annokselle gluteenia, osa keskimääräiselle annokselle ja osa sai plaseboa.

    Kävi ilmi, että vain 8 prosenttia aiemmin gluteeniin reagoineista reagoi siihen nyt uudestaan.

    – Nyt kysymys kuuluu, sotkiko FODMAP asetelmaa vai onko niin, että gluteeniherkkyys ei ole samalla ihmisellä aina samanlainen. Tämäkin tutkimus osoittaa, että – englanniksi sanoen – case is not closed. Voi olla esimerkiksi niin, että suoli jostain syystä on joskus läpäisevä ja silloin ”vehnästä” on syytä välttää, mutta toisinaan sitä saattaakin sitten sietää. Lisäselvityksiä pitää tehdä.

     

    Siis: Viljojen aiheuttama oireilu on todellista ja todettua. Mutta siihen liittyy mutta. Vallalla oleva hypetys ja muoti hämärtävät rajaa todellisen oireilun ja trendien seuraamisen välillä.

    – Meillä on potilaita, joita on tarve auttaa. Tarvitsemme myös kipeästi ohjeita terveydenhuollon ammattilaisille. On heillekin ahdistavaa, he eivät osaa auttaa potilaitaan.

    Mutta: Gluteeniton ruokavalio ei ole ratkaisu kaikkiin vatsaongelmiin. Lisäksi välttämisdieeteissä, etenkin hyvin tiukoissa, on aina omat riskinsä. Eikä gluteenittoman ruokavalion noudattaminen muodin tai varmuuden vuoksi ainakaan paranna oikeasti oireilevien asemaa. Kaukisen mukaan vaarana on, että muoti hämärtää muun muassa sitä, mistä keliakiassa on kysymys.

    – Kun on yhä enemmän ihmisiä, jotka ”välttävät” gluteenia kuka mistäkin syystä, voi tulla se kuva, että myös keliaakikko voi syödä sitä vähän. Että riittää, kun pääsääntöisesti välttää. Keliakiassa gluteenikielto on kuitenkin ehdoton. Siksi se pitää erottaa muusta.

    Kaukinen myös muistuttaa, että viljat ovat – kaikesta huolimatta – edelleen myös ravinnerikasta ruokaa. Siksi niitä ei kannattaisi välttää turhaan.

    – Hypetys, jonka mukaan gluteeniton ruokavalio saa tukan kiiltämään ja painon putoamaan ja parantaa urheilusuorituksia, pitäisi jättää omaan arvoonsa. Jos noin olisi, kaksi prosenttia väestöstämme – kaikki keliaakikot – kulkisivat tuolla sporttisina ja hoikkina ja tukka hohtaen.

     

    Mistä kyse:

    Vilja-allergia: Useimmiten lapsilla todettu sairaus, jonka mekanismi on sama kuin muissakin allergioissa. Helpottaa usein iän myötä.

    Keliakia: Autoimmuunisairaus, johon vaikuttaa muun muassa perimä. Elinikäinen, parantumaton tila, joka edellyttää täysin gluteenitonta ruokavaliota. Keliakiaan sairastaa noin 2 prosenttia suomalaisista.

    Gluteeniherkkyys: Viljoista johtuvat oireet, jotka eivät johdu allergiasta eivätkä keliakiasta. Kansainväliset arviot gluteeniherkkien määrästä vaihtelevat yleensä 1,5:stä 6 prosenttiin väestöstä. Joissain arvioissa on esitetty, että gluteeniherkkiä olisi jopa 20 prosenttia väestöstä. Kuvatut oireet ovat hyvin samantyyppisiä kuin keliakiassa, eivätkä rajoitu vain vatsaongelmiin. Potilailla on kuvattu muun muassa iho- ja niveloireita sekä keliakiastakin tuttua foggy mind -tunnetta.

    Gluteeniherkkyyttä tutkitaan juuri nyt aktiivisesti ympäri maailmaa. Gluteenin lisäksi oireiden aiheuttajaksi on ehdolla muun muassa vehnän jyvässä oleva amylaasi/trypsiini-inhibiittori (ATI). Viljassa on myös oma bakteerikanta, joten myös sen ja ihmisen mikrobiomin yhteyttä selvitetään.

    Gluteeni: Vehnän, ohran ja rukiin sisältämä proteiini, eli valkuainen.

    FODMAP: FODMAP-hiilihydraatit ovat huonosti imeytyviä, helposti kaasua aiheuttavia hiilihydraatteja. FODMAP-ruokavaliossa näitä hiilihydraatteja vältetään joko kokonaan tai osittain. Vältettäviä tuotteita ovat muun muassa purukumit, pastillit, monet kivelliset hedelmät, viljoista vehnä, ruis ja ohra, pavut, sipulit, sienet, jotkin kaalit sekä jogurtit, joihin on lisätty kuitua.

     

    Teksti Hanna Hyvärinen

    Kuvitus: Jonne Renvall

     

    Kuvateksti: Keliakiatutkija Katri Kaukisen mukaan viljatuotteita – kuten vanhaa kunnon vehnästä – ei kannata välttää, elleivät ne aiheuta oireita. Gluteeniton ruokavalio ei ole oikotie esimerkiksi painonpudotukseen. Sitä paitsi, joskus kunnon pulla on ihan paikallaan.