Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin

ajatuspajoista_keksimisbisnekseen_kansikuvaHannele Huhtala, Sami Syrjämäki, Jarkko S. Tuusvuori: Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin – Tapaus Filosofian Akatemia. Raportti uusimmasta valmennuskonsultoinnista ja julkisen järjenkäytön ohentuvasta kriittisyydestä. Niin&näin -kirjat 2016. 618 s.

 

MIKÄ: Kirjassa kritisoidaan ajatuspajoja, jotka tuottavat tai popularisoivat tieteellistä tietoa eritoten liike-elämän mutta myös julkisen sektorin päättäjille. Kirja valottaa ajatuspajojen historiaa ja niiden taustalla olevia teorioita, erityisesti positiivista psykologiaa. Kirjan mukaan tieto on usein vääristynyttä ja yksinkertaistettua. Sen päätehtävä on edistää taloudellista hyötyä enemmän kuin yhteishyvää. Suomessa toimiva Filosofian Akatemia ja sen tunnetut filosofit Frank Martela ja Lauri Järvilehto nousevat arvostelun keskiöön. Järvilehdon puheissaan ja filosofiaa popularisoivissa kirjoissaan ajama ylipositiivisuus ja kritiikin vähättely edistävät kirjan mukaan sopeuttamista eriarvoiseen yhteiskuntaan. Esimerkiksi siivoojille kerrotaan, että siivouskin voi olla kutsumusammatti ja kaikki on kiinni yksilön asenteesta, mutta samalla palkat pysyvät minimitasolla.

 

KENELLE: Kirja sopii sekä akateemisille tutkijoille ja yritysmaailman edustajille. Provosoivasti kirjoitettu teos yllyttää kiihkeisiin debatteihin.

 

KIITÄMME: Kirja tarttuu tuoreeseen, vähän tutkittuun mutta tärkeään aiheeseen, ajatuspajoihin ja niiden asemaan ja tehtävään nyky-yhteiskunnassa.

 

MOITIMME: Kirjan jyrkkää vastakkainasettelua oikeamielisen vasemmistolaisuuden ja ahneen oikeistolaisuuden välillä. Ajatuspajat ja erityisesti miljoonatuloihin yltänyt Filosofian Akatemia edustavat kirjan mukaan vääristynyttä, ristiriidat piilottavaa ideologiaa. Aitoa ja tasaveroista dialogista suhdetta kirjoittajat eivät tutkimuskohteeseensa pysty rakentamaan.

 

OPIMME: Tarvitaan sekä perinteistä yliopistoa ja tutkimusta että itsenäisiä ajatushautomoja – joita voisivat perustaa ne, jotka ovat joutuneet yliopistojen leikkausten kohteiksi. Liika hallinnollinen työ ja epävarmuus tulevasta saivat Lauri Järvilehdonkin koettamaan onneaan tieteistä vaikeatajuisimman, filosofian, popularisoimisessa.

 

JÄI MIELEEN: 600-sivuisesta kirjasta on omistettu suurin osa filosofian akatemialaisten sitaatti-, lainaus- ja muiden virheiden pikkutarkalle osoittamiselle. Kirjan tyylistä huokuu ylimielinen kaikkitietävyys ja oppineisuus.

 

Pekka Wahlstedt