Tutkimusaineistot halutaan nyt avoimiksi

    Tampereen yliopiston yhteydessä sijaitsevan Tietoarkiston johtajan Sami Borgin mielestä vaatimus julkaisujen ja aineistojen avaamisesta jatkokäyttöön on tervetullutta kehitystä.

    Tampereen yliopiston yhteydessä sijaitsevan Tietoarkiston johtajan Sami Borgin mielestä vaatimus julkaisujen ja aineistojen avaamisesta jatkokäyttöön on tervetullutta kehitystä.

    Suunnitelma aineistojen jatkokäytöstä on yhä useammin edellytys rahoituksen saamiselle.

    Opetus- ja kulttuuriministeriön päämäärän mukaan Suomen pitäisi ensi vuonna olla yksi maailman johtavista maista, mitä tulee tieteen ja tutkimuksen avoimuuteen. OKM:n Avoin tiede ja tutkimus -hankkeen (ATT) tavoitteena on, että tieteen mahdollisuudet voidaan hyödyntää koko yhteiskunnassa mahdollisimman laajasti.

    Tämä tavoite on mielessä myös Suomen Akatemialla. Tämän syksyn haussa Akatemia ensi kertaa edellytti hakemuksilta avoimen tieteen käytäntöjen mukaista aineistonhallintasuunnitelmaa. Vastedes Akatemia vaatii kaikilta rahoittamiltaan hankkeilta sitoutumista julkaisujen avoimeen saatavuuteen.

    Tampereen yliopiston yhteydessä toimivan Tietoarkiston johtajan Sami Borgin mukaan tiedon avoimuus on ajan henki. Taustalla ovat yhtäältä tietotekniset edistysaskeleet, joiden ansiosta tiedon avaaminen ja jakelu on ylipäätään mahdollista, sekä toisaalta valtakunnallinen ja kansainvälinen toive, että tietoja avaamalla tutkimusinvestoinnit saadaan mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön.

    – Samalla halutaan lisätä tutkimuksen laatua ja luotettavuutta ja mahdollistaa myös eri tieteenalojen yhteistyö. Lisäksi tämä on sukupolvikysymys. Nuori tutkijasukupolvi on jo tottunut siihen, että kaikki tarvittava tieto on löydettävissä verkosta helposti ja mieluiten maksutta.

     

    Tutkijoille tiedon avoimuuden vaatimus tarkoittaa lisätöitä. Aineistojen keruussa suostumuksiin on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Myös sitä täytyy miettiä, missä määrin aineistot voidaan avata ja mitä toimenpiteitä tarvitaan, jotta ne saadaan jatkokäyttöön.

    – Etenkin sen ryhmän, joka kerää aineistoja, on varmistettava, että aineistoihin liittyvistä oikeuksista sovitaan hankkeiden aikana niin, että aineistoja voidaan jatkokäyttää, Borg huomauttaa.

    Aineistonhallintasuunnitelmassa määritellään muun muassa, kuka aineiston omistaa ja millaisia tekijän- ja käyttöoikeuksia aineistolla on sekä miten aineiston jatkokäyttö mahdollistetaan.

    Lisätyöstä huolimatta järjestelmällinen pyrkimys tiedon avoimuuteen on Borgin mukaan tervetullutta kehitystä.

    – Periaatteessahan tiedon avoimuus on kaiken tieteellisen tiedon ja tutkimuksen lähtökohta. Aineistojen osalta on kuitenkin aiemmin oltu harmaalla vyöhykkeellä. Muodollisesti aineistot ovat kuuluneet organisaatioille eli yliopistoille, mutta käytännössä niiden käytöstä ovat päättäneet yksittäiset tutkijat ja tutkimusryhmät. Nyt on tapahtunut selvä käänne. Halutaan, että julkisin varoin tuotettu tieto on mahdollisimman avointa.

    Vastuu avoimuuden toteutumisesta on edelleen tutkijoilla, mutta signaali on, että avointa saatavuutta tulee edistää lainsäädännön sallimissa rajoissa.

    – Eikä siihen pitäisi kenelläkään olla nokan koputtamista. Kyse on tieteen perusperiaatteista, Borg sanoo.

     

    Tietoarkisto on omalla tavallaan ollut tiedon avoimuuden edelläkävijä. Arkisto on huolehtinut tiedon sähköisestä arkistoinnista valtakunnallisesti jo vuodesta 1999. Alun perin yhteiskuntatieteisiin keskittynyt arkisto kattaa nyt myös terveys- ja humanistiset tieteet.

    Tietoarkisto tarjoaa tutkijoille tukipalveluita avoimen tiedon vaatimusten mukaiseen aineistonhallinnan suunnittelun. Lisäksi se auttaa muokkaamaan ja tarkastamaan aineistoja, laatii aineistojen kuvailuja ja liittää ne osaksi kotimaisia ja kansainvälisiä tietokantoja.

    Borgin mukaan tutkijat kaipaavat apua etenkin aineiston keruun suunnittelussa niin, että aineisto palvelee sekä ensikäyttötarkoitusta että jälkikäyttöä. Toinen tyypillinen pohdinnan aihe ovat arkaluotontoisia tietoja sisältävät aineistot.

    – Molemmat pulmat ovat ratkaistavissa. Aineistoja voidaan anonymisoida. Lisäksi on olemassa erilaisia variaatioita siinä, onko tieto täysin avointa vai onko sille käyttöehtoja. Se vaatii vain suunnittelua.

    Borg myös muistuttaa, että tutkimusaineistojen julkaiseminen ja tiedon liittäminen tietokantoihin ja siten avaaminen myös muiden käyttöön on itsessään tieteellinen meriitti.

    – Se on yksi lisä ansioluetteloon. Ylipäätään tiedon jakaminen pitäisi nähdä mahdollisuutena, ei rahoittajien tai muiden tahojen vaatimuksena. Kaikki hyötyvät, kun tieto on mahdollisimman helposti saatavilla.

     

    Akatemia edellyttää avoimuutta

    Suomen Akatemia edellyttää uusissa ohjeissaan, että sen rahoittamat tutkijat saattavat Akatemian rahoittamat julkaisut mahdollisuuksien mukaan avoimesti kaikkien saataviksi.

    Syyskuusta 2016 lähtien Akatemialle tehtävään rahoitushakemukseen on täytynyt ja täytyy liittää tutkimushankkeen aineistonhallintasuunnitelma.

    Julkaisujen avaamiseen on kaksi mallia.

    Vihreässä mallissa artikkeli julkaistaan perinteisessä tieteellisessä lehdessä ja rinnakkaistallennetaan avoimesti saatavaksi sähköiseen julkaisuarkistoon tai tietokantaan. Julkaisulle voi säätää karenssiajan, joka on tieteenalasta riippuen korkeintaan 6–12 kuukautta. Karenssin päätyttyä artikkeli on avoimesti saatavilla.

    Kultaisessa mallissa artikkeli julkaistaan suoraan avoimesti korkeatasoisessa open access-julkaisukanavassa. Tällöin artikkeli on kaikkien käytettävissä heti, ilman karenssiaikaa.

    Aineistoilla voi perustelluista syistä olla erilaisia avoimuuden asteita.

    Akatemialta voi hakea rahoitusta tutkimustulosten julkaisemisesta aiheutuviin kuluihin.

    Akatemian ohjeet julkaisujen avaamiseen löytyvät kokonaisuudessaan osoitteesta http://www.aka.fi/avoin_julkaiseminen

     

    Tietoarkisto

    Perustettu vuonna 1999.

    Tutkimuksen ja opetuksen valtakunnallinen palveluinfrastruktuuri, joka arkistoi ja välittää sähköisiä tutkimusaineistoja tutkimukseen, opetukseen ja opiskeluun.

    Tehtäviä: Tutkimusaineistojen hankkiminen arkistoitavaksi, arkistoitavien aineistojen tarkistaminen ja kuvailu, aineistojen pitkäaikaissäilyttäminen, aineistojen käyttöehdoista sopiminen, aineistojen toimittaminen jatkokäyttöön, aineistonkeruun ja jatkokäytön hyvien käytäntöjen tukeminen, ja data-arkistojen kansainväliseen yhteistyöhön osallistuminen.

    Tietoarkistolla on Data Seal of Approval (DSA) -sertifikaatti. Se voidaan myöntää organisaatiolle, joka säilyttää sähköisiä aineistoja luotettavasti ja mahdollistaa aineistojen jatkokäytön.

     

    Teksti Hanna Hyvärinen

    Kuva Jonne Renvall