Maailman omatunto

    seinakirjoitus

     

    YK:ta ei perustettu viemään ihmiskuntaa taivaaseen vaan pelastamaan se helvetiltä. YK:n historian toisen pääsihteerin Dag Hammarskjöldin lause on kirjoitettu seinään Yhdistyneiden kansakuntien päämajassa New Yorkissa.

    – Ainakin tätä jälkimmäistä tehtävää se on pyrkinyt tekemään suhteellisen pienellä budjetilla, sanoo Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan ja rauhantutkimuksen lehtori Tarja Seppä, joka tutkii erityisesti YK:ta, konflikteja, ihmisoikeuksia ja suojeluvastuuta.

    Sepän mukaan YK:ta kohtaan esitetään kohtuuttomiakin vaatimuksia. Tämä voi johtua siitä, että harva tuntee YK-järjestelmän kokonaisuudessaan. Jos katsotaan vain YK:n turvallisuusneuvoston epäonnistunutta toimintaa Syyrian tai Ukrainan kriisien ratkaisussa, voi oikeutetustikin näyttää siltä, että YK on kriiseissä voimaton erimielisyyksiensä tähden.

    YK on kuitenkin paljon muutakin: Erityisjärjestöt kuten WHO, UNESCO ja ILO ja eri ohjelmat ja tutkimuslaitokset turvaavat ihmisoikeuksia, ihmisarvoista elämää ja kestävää kehitystä sekä kansallisella että paikallisella tasolla. Se muodostaa globaalin foorumin, joka mahdollistaa asioiden yhteisen käsittelyn.

    – Näen, että asiat olisivat paljon huonommin ilman YK:ta. Se on maailman omatunto, globaali ulottuvuus, joka jollain tapaa pitää maailmaa yhdessä, Seppä sanoo.

    Järjestön toiminta on hänen mielestään jäänyt viime vuosina osittain EU-problematiikan varjoon. Nykymaailman ongelmat ovat kuitenkin luonteeltaan globaaleja, ja niissä tarvitaan myös YK:ta.

    – Meidänkin yliopistomme strategiatavoitteessa on kestävän kehityksen tavoitteet. Tavoitteet on sovittu ja neuvoteltu YK:ssa, ja jäsenvaltiot toteuttavat niitä kansallisesti ja paikallisesti.

    – Kukaan ei yksin saa aikaan normatiivisia tavoitteita, joita koko maailma noudattaisi.

     

    YK:n päämaja New Yorkissa. Kuva Katja Palokangas

    YK:n päämaja New Yorkissa. Kuva Katja Palokangas

    YK:n toimintaa leimaa vääjäämättä ristiriistaisuus. Jäsenvaltioilla on konflikteissa ristiriitaisia tavoitteita ja näkemyksiä, mikä näkyy etenkin turvallisuusneuvoston toimintakyvyssä.

    Jos konfliktit ja sodat voidaan tulkita kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta uhkaaviksi, ne ovat turvallisuusneuvoston toimivallan piirissä. Turvallisuusneuvoston päätökset sitovat kaikkia jäsenmaita. Turvallisuusneuvostossa on vaihtuvien jäsenmaiden lisäksi viisi pysyvää jäsentä, Iso-Britannia, Venäjä, Ranska, Kiina ja Yhdysvallat, joilla on veto-oikeus neuvoston päätöksiin.

    Kiina ja etenkin Venäjä ovat käyttäneet paljon veto-oikeutta viimeaikaisten konfliktien käsittelyssä.

    Tarja Sepän mukaan turvallisuusneuvostoa on yritetty uudistaa pitkään. On kuitenkin todennäköistä, että ne pysyvät jäsenet, joilla on veto-oikeus, eivät tule siitä luopumaan. Tilanne ei todennäköisesti paranisi kovinkaan paljon sillä, että pysyviä jäseniä nimitettäisiin lisää tai turvallisuusneuvoston jäsenten lukumäärää lisättäisiin.

    – Turvallisuusneuvoston toiminta on kaukana ideaalista, mutta se ei myöskään ole toivotonta, Seppä sanoo.

    Kun ihmisoikeudet ja siviilien suojelun teemat ovat turvallisuusneuvoston agendalla, ne nousevat tärkeiksi asioiksi, riippumatta siitä, pystytäänkö niitä täysmääräisesti noudattamaan.

    – Turvallisuusneuvoston päätöslauselmat rakentavat uusia mahdollisuuksia toimia ja uutta normatiivista todellisuutta.

     

    Rauhanturvaaminen on muuttunut, koska konfliktit ovat muuttuneet monimutkaisemmiksi. YK:n sinibarettisten rauhanturvajoukkojen on vaikea mennä kahden taistelevan osapuolen väliin, kuten perinteisessä rauhanturvaamisessa tehtiin. Sodat ovat nykyään useimmiten sisällissotia, joissa on monta eri kansallista ja kansainvälistä osapuolta. Laskutavasta riippuen esimerkiksi Syyriassa on yli tuhat aseellista ryhmittymää.

    Tarja Seppä pitää rauhanturvajoukkoja nerokkaana keksintönä, mutta niidenkin toiminta on kiinni jäsenmaiden intresseistä. Rauhanturvaajat eivät voi toimia ohi mandaatin, jonka turvallisuusneuvosto heille antaa. Mandaatti saattaa olla liian vähäinen suhteessa tehtävään, mitä rauhanturvaajien tarvitsisi paikan päällä tehdä.

    Rauhanturvaamisen resurssit ovat vähäisiä, mutta tarve on suuri. Jokaisessa tällä hetkellä käynnissä olevassa rauhanturvaoperaatiossa tavoite on suojella siviilejä ja ihmisoikeuksia.

    – Tehtävä on vaikea. Joskus tuntuu, että siviileistä on tullut sodankäynnin pääasiallisia kohteita, mikä on vakava ongelma.

    Tällä hetkellä varsinaisissa YK-operaatioissa ei ole mukana paljonkaan suomalaisia, mutta vuosien aikana rauhanturvaamis- ja kriisinhallintatehtäviin on osallistunut yli 33 000 suomalaista.

     

    YK saa uuden pääsihteerin ensi vuoden alussa.

    Mukana kisassa on tällä hetkellä yhdeksän virallista ehdokasta. Pääsihteerin valintaprosessia on aiemmin kritisoitu kryptiseksi ja salaiseksi, mutta nyt valintaa on uudistettu. Jäsenvaltiot ja kansalaisjärjestöt ovat voineet haastatella kandidaatteja.

    Pääsihteerillä on paljon vaikutusvaltaa, ja valitun henkilön persoona ratkaisee paljon.

    – Puhutaan, että Kofi Annan oli vahva pääsihteeri, hän oli hyvin karismaattinen hahmo. Toiset ovat sitä mieltä, että nykyinen Ban Ki-moon ei ollut niin vahva roolissaan, Seppä sanoo.

    – Kaikki tähänastiset pääsihteerit ovat olleet miehiä, joten toivottavasti nyt tehtävään löytyy pätevä nainen. Sellaisia on kyllä tarjolla.

     

    Yhdistyneet kansakunnat

    • Maailman suurin globaali järjestö, joka perustettiin vuonna 1945.
    • YK:n toiminnan peruspilarit ovat rauha ja turvallisuus, ihmisoikeudet ja kestävä kehitys.
    • Järjestölle valitaan uutta pääsihteeriä, joka astuu virkaansa ensi vuoden alussa. Nykyinen pääsihteeri on eteläkorealainen Ban Ki-moon.
    • Vuosi 2016 on suomalaisen rauhanturvaamisen 60-vuotisjuhlavuosi.

     

    YK sai inhimilliset kasvot

    Anna Tervahartiala

    Anna Tervahartiala

     

    Luottamus ja kunnioitus, mutta samalla turhautuminen. Näin kuvailee suhtautumistaan YK:hon visuaalisen journalismin maisteriopiskelija ja freelance-kuvajournalisti Anna Tervahartiala, joka on työssään erikoistunut ihmisoikeuksiin ja kansainväliseen politiikkaan.

    – YK on monessa mukana, mutta mikä painoarvo päätöslauselmilla on, kun konfliktit ja inhimillinen kärsimys pitkittyvät, Tervahartiala kysyy.

    Hän ja kansainvälisen politiikan maisteriopiskelija Matti Pihlajamaa olivat mukana Tampereen yliopiston järjestämällä opintomatkalla New Yorkiin, jossa tutustuttiin YK:n toimintaan.

    Matti Pihlajamaa

    Matti Pihlajamaa

    Anna Tervahartialalle jäi matkalta mieleen erityisesti uskonnollisten ja perinteisten johtajien rauhanvälitysverkoston johtajan Antti Pentikäisen luento. Pentikäinen sanoi turhautuvansa välillä siihen, että YK:ssa ei ole ikinä kiire.

    – Tulin itse New Yorkiin melkein suoraan Betlehemistä, miehitetyiltä palestiinalaisalueilta, joissa konflikti on jatkunut sukupolvien yli. Ei senkään konfliktin ratkaisemisessa vaikuta olevan kiire kansainvälisellä tasolla, Tervahartiala sanoo.

    Ongelmat ja kärsimys ovat ruohonjuuritasolla, kaukana New Yorkin neuvottelutiloista, joissa päätökset tapahtuvat.

    – Silti konfliktien ratkaisussa tarvitaan sekä ruohonjuuritason asiantuntemusta että kansainvälistä keskusteluareenaa, Tervahartiala ja Pihlajamaa toteavat.

    Opintomatkalla oli mukana kansainvälisen politiikan, julkisoikeuden, journalismin ja Peace-maisteriohjelman opiskelijoita. Opiskelijat tekivät YK-aiheista kurssityöt, joita esiteltiin kotimaassa UTA goes UN -seminaarissa toukokuussa. Monet myös jatkavat YK-tutkimusta opinnäytetöissään.

     

    Matti Pihlajamaa näkee toivoa siinä, että konfliktien ratkaisussa YK ei ole ainoa toimija. Konfliktin ratkaisu tapahtuu monella eri tasolla useiden eri tahojen yhteistyönä.

    – YK on iso ja vaikea järjestö, jolla on isot ja vaikeat tehtävät. Eikä mikään ihme, koska sen tehtävänä on taata maailmaan rauhaa, kaikille ihmisoikeudet ja kestävää kehitystä, Matti Pihlajamaa sanoo.

    – Ymmärrän nyt paremmin järjestön kompleksisuutta, ja mitä se tarkoittaa YK:ssa työskenteleville ihmisille.

    Sekä hän että Tervahartiala pitävät äärimmäisen tärkeänä sitä, että on tila, jossa konfliktin osapuolet joutuvat kohtaamaan toisensa saman pöydän ääressä ja todistajien läsnäollessa keskustelemaan asioista.

     

    Kun opiskelijat tapasivat suomalaisia YK-työntekijöitä ja muita ammattilaisia järjestön eri puolilta, järjestö sai inhimilliset kasvot.

    – Koska YK on ihmisten toimintaa, siitä on mahdollisuus neuvotella ja sitä voi aina kehittää ja muuttaa, Pihlajamaa uskoo.

    – Ihmiset ovat itsekkäitä ja tunteikkaita, mutta välillä myös järkeviä ja päämäärätietoisia. YK on inhimillinen hyvässä ja pahassa, Anna Tervahartiala sanoo.

    – Voisiko ajatella, että YK on ”state of mind”?

     

    Teksti Tiina Lankinen