Raakaa öljyä

    Teemu Palosaari

    Teemu Palosaari

    Lokakuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2010 Nigerian presidentti Goodluck Jonathan seurasi itsenäisyyspäivän paraatia pääkaupunki Abujassa. Juhlatunnelmaa ei latistanut edes se, että entisen siirtomaaisännän Iso-Britannian pääministeri Gordon Brown ja prinssi Richard olivat viime hetkellä peruneet tulonsa. Kello 10.30 juhlakulkueessa räjähti autopommi. Hetken päästä toinen.

    Abujan iskujen tekijänä pidetään MEND-liikettä (Movement for the Emancipation of the Niger Delta, Nigerjoen suiston vapautusliike). MEND on julistanut sodan öljyä vastaan. Sen tavoitteena on Nigerian öljynvientikyvyn täydellinen tuhoaminen. Pommi-iskut ja kidnappaukset ovat aiheuttaneet kuolonuhreja, joukossa myös kansainvälisten öljy-yhtiöiden työntekijöitä.

    Niin kutsuttua petroväkivaltaa on ilmennyt myös muualla. Öljyntuotanto on aiheuttanut saasteita, väestön pakkosiirtoja sekä ongelmia kalastukselle ja maanviljelylle. Voitot kulkevat eliitin taskuihin, paikalliselle tasolle jäävät vain ongelmat. Tämä on johtanut vastarintaan, jonka muodot vaihtelevat kidnappauksista guerillasodankäyntiin ja sabotaasiin. Öljy itsessään ei siis ole konfliktia synnyttänyt, vaan se miten öljyntuotannosta tulevat haitat ja hyödyt on jaettu.

    YK:n ympäristöjärjestön mukaan luonnonvaroilla on merkitystä 40 prosentissa kaikista valtioiden sisäisistä konflikteista. Vuosien 1990 ja 2010 välillä luonnonvarojen hyödyntäminen ruokki ainakin 18 väkivaltaista konfliktia. Yhdistettynä akuuttiin köyhyyteen tai muiden tulonlähteiden puuttumiseen voi arvokkaiden luonnonvarojen paikallinen runsaus myötävaikuttaa konfliktien syntymiseen. Öljylähteiden tai kaivosten haltuunottaminen väkivalloin alkaa muodostua houkuttavaksi. Kolikon toinen puoli on luonnonvarojen niukkuus. Pula juomavedestä tai vaikkapa laidunmaasta kiristää ihmisryhmien välejä.

    Usein törmää väitteeseen, että kilpailu luonnonvaroista aiheuttaa sotia. Väitteen voi kuulla niin YK:n pääsihteerin suusta kuin ikämiesjalkapallojoukkueen pukukopissakin. Tällainen ajattelu, tutkijoiden termein resurssideterminismi, antaa kuitenkin liian yksinkertaisen kuvan konfliktien syistä. Monesti ideologiat, uskonnot, etniset ristiriidat tai vallankaappaukset ovat merkittävämpiä tekijöitä sotien syttymisessä kuin öljy, timantit, kulta, vesi, kahvi tai kaakao. Mutta yhdistettynä poliittiseen ja taloudelliseen epävakauteen luonnonvarojen niukkuus tai runsaus voi olla väkivallan polttoaine.

    Kirjoittaja on rauhan- ja konfliktintutkija, joka tutkii erityisesti arktista aluetta ja ympäristöturvallisuutta.