Wanted: Taloustieteelle uusi opetussuunnitelma

    Manchesterilainen opiskelijajärjestö haluaa romuttaa uusliberalistien ylivallan taloustieteen opetuksessa.

     

    Vuoden 2008 finanssikriisi osoitti maailmalle, että talousjärjestelmä oli rikki. Syyllistä etsittiin kaikkialta: Etiikasta piittaamatta voittoa tavoitelleista pankeista ja luotonantajista, valvonnassa epäonnistuneista hallituksista ja jopa ihmisistä, jotka varattomuudessaankin hullaantuivat matalista koroista.

    Sitten olivat ekonomistit. Miksei kukaan, jonka päivätyö on ymmärtää ja seurata talouden kehitystä, osannut nostaa punaista lippua maailmantalouden myrskyävälle merenrannalle?

    setelit

    Manchesterin yliopistossa Pohjois-Englannissa joukko taloustieteen opiskelijoita heräsi vuonna 2012 tarkastelemaan saamansa opetuksen sisältöjä. Pian neoklassisiin teorioihin tympääntyneet opiskelijat perustivat Post-Crash Economics Societyn (PCES), joka vaatii opetuksen monipuolistamista. Porukka sai tuekseen nimekkäitä taloustieteilijöitä, kuten Cambridgen yliopiston Ha-Joon Changin ja Institute of Economic Affairsin Stephen Daviesin.

    PCES:n toimikunnan Ben Pringle ja Cahal Johnson arvostelevat yliopistoaan siitä, että yksipuolista opetusta saavat opiskelijat eivät pääse kriittisesti arvioimaan, kuinka hyvin neoklassiset talousteoriat selittävät todellisuutta.

    – Makro- ja mikrotaloustieteen kursseilla keskitytään abstraktien matemaattisten teorioiden ulkoa opetteluun ja toistoon sen sijaan, että pyrittäisiin ymmärtämään oikean maailman talousongelmia, he sanovat.

    Johnson ja Pringle huomauttavat, että ongelma koskee maan kaikkia yliopistoja. Manchesterissa valtavat ryhmäkoot aiheuttavat sen, että kokeissa suositaan monivalintatehtäviä, sillä esseiden kaltaisten itsenäisten töiden arviointi ylityöllistäisi opettajia.

    – Luulin kurssitehtävien haastavan opiskelijoita, mutta sen sijaan niissä lähinnä testataan muistia. Se on surullista, Pringle toteaa.

     

    PCSE:n tavoite on muuttaa taloustieteen opetus nykyistä pluralistisemmaksi ja kriittisemmäksi sekä viedä se abstrakteista teorioista lähelle käytäntöä. Vaatimuksina on, että jokaisella mahdollisella kurssilla opetetaan vähintään yksi vaihtoehtoinen näkökulma ja että laitokselle palkataan kaksi heterodoksisen taloustieteen professoria.

    Pringle ja Johnson harmittelevat, että monet taloustieteilijät suhtautuvat heterodoksisiin näkökulmiin vähätellen. Vasta spesifeistä teorioista keskusteltaessa he osoittavat ymmärrystä.

    – Juuri kukaan laitoksen taloustietelijöistä ei tunne heterodoksista taloustiedettä niin hyvin, että voisi sitä opettaa, vaikka haluaisikin. Nekin, jotka ovat suopeita ajatukselle vaihtoehtoisten näkökulmien opettamisesta, pystyvät yleensä vain mainitsemaan ne ohimennen.

    PCES järjestää esimerkiksi paneelikeskusteluita ja luentoja ja kampanjoi sekä laitoksen henkilökunnan että opiskelijoiden keskuudessa. Lisäksi järjestö ylläpitää blogia ja pitää yhteyttä mediaan ja muihin samalla asialla oleviin opiskelijatoimijoihin. Vastaavia opiskelijajärjestöjä on perustettu muiden brittiyliopistojen lisäksi esimerkiksi Italiassa, Saksassa ja Tanskassa.

    PCES:n alkuajoista on päästy pitkälle, jos katsotaan järjestön kokoa, sen saamaa mediahuomiota ja tukijaverkostoa. Varsinaisen tavoitteen saavuttamisesta ollaan kuitenkin edelleen kaukana.

    – Surullinen tosiasia on, että Manchesterin taloustieteen opetus on vähemmän pluralistista kuin PCES:n aloittaessa. Useat luennoitsijat ovat kanssamme joistakin asioista samaa mieltä, mutta vain muutamat tukevat meitä julkisesti. Pieniä muutoksia on tehty, mutta ydinkurssien osalta on tapahtunut erittäin vähän, Pringle sanoo.

    Tukea tulee onneksi tiedealarajojen yli. Esimerkiksi politiikan laitos on ollut myötämielinen eriarvoisuuden taloustieteen kurssin järjestämiselle, vaikka taloustieteen laitos ei aiheesta ole innostunut.

     

    kolikotValmistuttuaan Ben Pringle toivoo voivansa työskennellä taloustieteen parissa. Monet hänen opiskelijakavereistaan tavoittelevat kuitenkin uraa finanssialalla. Saman on huomannut taloustieteen tohtoriopintoja suorittava Cahal Johnson.

    – Suuri osa taloustieteen opiskelijoista haluaa töihin finanssialalle tai julkiselle sektorille, ja hyvien arvosanojen toivossa he eivät ehkä kritisoi saamaansa opetusta. Kriittinen osallistuminen ja hyvät arvosanat kulkevat kuitenkin käsi kädessä: ollaksesi kriittinen sinun on todella ymmärrettävä, mistä puhut, Johnson sanoo.

    Kaksikko uskoo muutoksen olevan mahdollista, vaikka edessä on esteitä. Johnson mainitsee haasteiksi esimerkiksi opiskelijoiden instrumentalistisen suhtautumisen opiskeluun ja valtavirtataloustiedettä suosivan tutkimusrahoituksen. Pringle uskoo, että muutokset synnyttävät dominoefektin, ja lopulta kaikki aina tutkimuksen arviointiperusteista alkaen menee remonttiin.

    – Se, että taloustieteen opiskelijat saavat entistä paremman koulutuksen, voi johtaa vain parempaan talouteen.

    Teksti Anne Salomäki
    Kuvitus Jonne Renvall

     

    Tampereella resurssit asettavat rajat

    Tampereen yliopistossa taloustieteen opetus pyritään kytkemään ajankohtaisiin aiheisiin. Taloustieteen professori Hannu Laurila sanoo, että esimerkiksi talousongelmien syitä ja talouspolitiikan vaihtoehtoja on käsitelty makrotalouden, talouspolitiikan ja julkistalouden kursseilla sekä seminaareissa.

    – Tampereella taloustieteen resurssit ovat kansallisiin ja varsinkin kansainvälisiin verrokkeihin nähden liian pienet kovin monipuolisen opetuksen järjestämiseen. Siitä huolimatta esimerkiksi juuri manchesterilaisten kaipaamaa eriarvoisuuden taloustiedettäkin meillä opetetaan.

    Laurilan mukaan nykyinen talouskriisi osoittaa, että uusliberalistien hylkimää keynesiläistä makrotaloustiedettä ei voida sivuuttaa. Tampereella korostetaankin, että keynesiläisyys kuuluu taloustieteen valtavirtaan ja että neoklassisen taloustieteen oppeja ei tule ottaa liian dogmaattisesti.

    – Reaalimaailmassa asiat ovat usein toisin kuin abstraktissa perusteoriassa, ja uusliberalistinen tulkinta on usein valikoivaa ja tarkoitushakuista.

    PCES:n kaltaista liikehdintää ei Laurilan mukaan Tampereella ole noussut, pikemminkin päinvastoin: Opetuksen sisältöä koskevia toiveita tulee eniten finanssialalle suuntautuvien opiskelijoiden suunnasta.

    Kaksi ja puoli vuotta taloustiedettä opiskellut Juho Alasalmi huomauttaa, että Tampereella vapaa sivuaineoikeus mahdollistaa perspektiivin laajentamisen taloustieteen ulkopuolelle. Lisäksi taloustieteen ainejärjestö Pareto selvittää opiskelijoiden toiveita vuosittain kyselyllä, jonka tuloksista keskustellaan henkilökunnan kanssa. Kyselyissä on toivottu myös kriisiä ja vaihtoehtoisia koulukuntia käsitteleviä kursseja.

    Alasalmen mukaan Britannian ja Suomen yliopistojen erot voivat vaikuttaa opetukseen. Koska Suomessa tehdään, ainakin vielä, oletusarvoisesti myös maisterin tutkinto samalta alalta, opinnoissa päästään yksinkertaistuksia syvemmälle.

    – Taloustieteen opetuksessa usein käy vähän niin, että perusteet ovat hyvin markkinamyönteisiä ja uusklassisen koulukunnan mukaisia. Neoklassinen taloustiede pyrkii yksinkertaistamaan maailmaa malleiksi. Nykyisen valtavirtatalousteorian pohjalla on siis vahvoja oletuksia, joita ei välttämättä ehditä perustutkintovaiheessa kyseenalaistamaan, Alasalmi kuvailee.

    Anne Salomäki