Tunne vie voiton tiedosta

    Tiina Lankinen

    Tiina Lankinen

    Tammikuussa uutisoitiin ohjeesta, jonka mukaan raskaana olevien tulisi välttää lakritsin ja salmiakin syöntiä, koska tutkimuksen mukaan se voi haitata lapsen kognitiivista kehitystä ja lisätä tarkkaavaisuushäiriöiden riskiä.

    ”Hohhoijaa, THL kieltää lakun syönnin. Mihin on kadonnut maalaisjärki? Pitää äkkiä syödä lakua, ennen kuin se kielletään. Ihan terveitä lapsia on tullut, vaikka olen salmiakkia syönyt.”

    Uutisen kommentointi noudatti joka puolella samaa linjaa.

    En ihmettele sitä, että varoitukset ja rajoitukset voivat tuntua turhauttavilta. Mutta ihmettelen, mihin kuoppaan tutkimustiedon arvostus on pudonnut. Miksi maalaisjärjen käyttäminen tarkoittaisi faktatiedon kieltämistä? Onko tiedon viestimisessä mennyt jokin perustavanlaatuisesti vikaan, kun tämä asenne näkyy monella muullakin elämän osa-alueella?

    Ei viranomainen voi pakottaa ketään syömään jotain tai olemaan syömättä. Viranomainen antaa tutkittua tietoa, jonka perusteella esimerkiksi odottava äiti voi itse päättää, mitä lautaselleen laittaa. Tutkimus kertoo todennäköisyyksistä, ja todennäköisyydet eivät ole ehdottomia totuuksia. Mutta jos tiedon avulla voit tehdä parempia valintoja, niin etkö haluisi käyttää sitä mahdollisuutta?

    Tieteellinen tutkimus perustuu sääntöihin, joilla pyritään varmistamaan tulosten totuudenmukaisuus. Siksi tutkimustieto on tekojen ohjaajana luotettavampi kuin anonyymien nettikeskustelijoiden kokemustieto. Millä tämän viestin saisi menemään läpi?

    Tiina Lankinen
    Kirjoittaja on Aikalaisen vastaava toimittaja.