Uusi työ, vanhat taidot

    Tiina Lankinen

    Tiina Lankinen

    Kun pääsin opiskelemaan tiedotusoppia vuonna 2004, meille povattiin vapaita työpaikkoja siinä vaiheessa kun valmistumme, koska suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Muutaman vuoden päästä suuri murros ravisteli media-alaa. Aiemmin varman tuntuiset, vakiintuneet työtehtävät ja -nimikkeet vähenevät koko ajan.

    Lääkärikoulutusta oltiin lopettamassa Tampereella 1990-luvulla, ja nyt aloituspaikkoja lisätään lääkäripulan vuoksi.

    Työelämä ei aina käyttäydy ennakoitavalla tavalla, ja sen tavoitteet voivat olla lyhytjänteisiä. Siksi kysymys siitä, millaiset eväät yliopisto antaa työelämään, ei ole helppo. Opiskelijat kaipaavat konkretiaa ja käytännön esimerkkejä teorian lisäksi, mahdollisuuksia rakentaa omaa asiantuntijuutta, josta syntyy työura.

    Yliopiston yksiköiden jatkuvana haasteena koulutuksessa on seurata aikaansa, mutta ei kuitenkaan jäädä aikaan sidotuksi, sanoo kasvatustieteen professori Petri Nokelainen.

    Tutkintojen työelämärelevanssin tärkeys nostetaan esiin myös yliopiston uuden strategian luonnoksessa.

    Kurssien sisällöissä voidaan reagoida nopeastikin tämän päivän trendeihin, jos vain opettajat pysyvät siitä kärryillä. Yhteyksiä työelämään on luotu jo monilla oppialoilla. Kaiken pohjana on kuitenkin teoria ja tutkimus.

    Mitkä ovat uudessa työelämässä vaadittavat taidot?

    Yliopiston tehtävänä on aina ollut opettaa ajattelemaan kriittisesti, hallitsemaan suuria asiakokonaisuuksia ja omaksumaan uusia asioita. Näiden taitojen tarve ei ole vähenemään päin uudessa työelämässä, joka muuttuu vauhdilla.

    Kirjoittaja on Aikalaisen vastaava toimittaja.