Uusi luku oppikirjassa auttaa maailman lapsia

    Globaali oppikirja on tärkeä, jotta näyttöön perustuva tutkittu tieto leviäisi sinne, missä sitä eniten tarvitaan, Kaija Puura ja Tuula Tamminen sanovat. Toistaiseksi tieto ja osaaminen ovat toisaalla ja väkilukuisimpien maiden pienet lapset, joiden ongelmat ovat suurimpia, toisaalla.

    Globaali oppikirja on tärkeä, jotta näyttöön perustuva tutkittu tieto leviäisi sinne, missä sitä eniten tarvitaan, Kaija Puura ja Tuula Tamminen sanovat. Toistaiseksi tieto ja osaaminen ovat toisaalla ja väkilukuisimpien maiden pienet lapset, joiden ongelmat ovat suurimpia, toisaalla.

    Yhden maailman käytetyimmän lasten- ja nuortenpsykiatrian oppikirjan uusimmassa painoksessa on ensimmäistä kertaa pikkulapsipsykiatriaa koskeva luku. Sen kirjoittivat lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen ja dosentti Kaija Puura Tampereen yliopistosta.

    ­– Se, että tähän nimenomaiseen kirjaan on otettu pikkulapsipsykiatrian luku, on ehkä suurimpia harppauksia minun yli 30 vuotta kestäneen lastenpsykiatrin urani aikana, sanoo professori Tuula Tamminen.

    Rutter’s Child and Adolescent Psychiatry -kirjan isä, brittiläinen lasten- ja nuorisopsykiatrian professori Sir Michael Rutter, ei aiemmin hyväksynyt pikkulapsipsykiatriaa, koska oli sitä mieltä, että sitä koskeva tieteellinen näyttö ei riitä.

    Rutter ja Tamminen keskustelivat asiasta kolmen vuoden ajan Maailman terveysjärjestön WHO:n työryhmässä, joka uudisti kansainvälistä tautiluokitusta. Vähän myöhemmin Tamminen sai pyynnön kirjoittaa valitsemansa kollegan kanssa pikkulapsipsykiatriaa koskevan luvun Rutterin kirjan seuraavaan painokseen.

    Tamminen ja Kaija Puura työstivät kymmenen liuskan artikkelia puolitoista vuotta.

    – Tekstillä on suuri merkitys. Kun alalle erikoistuvat lääkärit kautta maailman sitä lukevat, pienten lasten saama apu, tasokas diagnostiikka ja näyttöön perustuva auttaminen leviävät aivan uudella tasolla, Tamminen sanoo.

    – Pienten lasten kärsimys on niin helppo ohittaa, kun se ei näy eikä kuulu eikä tunnu. Vasta sitten, kun lapset alkavat rikkoa ympäristöään ja tehdä kauheuksia, me aikuiset havahdumme.

    Tammisen mukaan kaikki nykytieto viittaa siihen, että mitä paremmin pienet lapset osataan diagnosoida ja hoitaa ajoissa, sitä paremmin hoidot tehoavat. Mitä tehokkaammin hoidetaan esimerkiksi masennuksen ensimmäinen jakso, sitä tehokkaammin ehkäistään masennuksen uusiutumista.

    – Näyttöä on myös siitä, että varhainen puuttuminen käytöshäiriöihin on tehokasta, Kaija Puura kertoo.

    – Mitä varhaisemmin pienten lasten vanhempia voidaan auttaa toimimaan vuorovaikutuksessa lastensa kanssa niin, että lapset pystyvät oppimaan käyttäytymisen ja tunteiden hallintaa, sitä vähemmän käytöshäiriöitä syntyy.

    Tuula Tammisen mukaan ei ollut sattumaa, että pikkulapsipsykiatrian kirjoittajiksi pyydettiin nimenomaan tamperelaisia. Kaupin kampuksella on pienten lasten mielenterveyden maailmanjärjestön WAIMH:n keskustoimisto ja Kauppi on yksi osaavimmista kliinisen pikkulapsipsykiatrian keskuksista.

    WAIMH:n kautta sekä Tammisella että Puuralla on laajat ulkomaiset tutkijaverkostot. Lääketieteen yksikön Lasten terveyden tutkimuskeskus on lisännyt myös yliopiston sisäistä yhteistyötä lasten fyysisen ja psyykkisen terveyden tutkimuksessa.

    – Suomella olisi juuri lasten terveyden ja hyvinvoinnin asioissa maailmanlaajuisesti annettavaa ja meitä myös uskotaan, Tamminen sanoo.

    Sekä Tamminen että Puura käyvät jatkuvasti kouluttamassa kollegoitaan eri puolilla maailmaa, ja kysyntää on paljon enemmän kuin mihin he pystyvät vastaamaan.

    Rutter’s Child and Adolescent Psychiatry, 6th Edition, Wiley-Blackwell, 2015.

    Teksti Pirjo Achté
    Kuva Jonne Renvall