Puheenvuoroja Tampere 3-hankkeesta

     

     Avoimia kysymyksiä vararehtoreille Tampere 3:sta

    Tähän mennessä Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu ovat lopettamassa Tampere 3 -prosessin ensimmäistä vaihetta, jossa tutkintoalaryhmät sekä profiilin ja tutkimusalueen alaryhmät ovat päässeet hahmottelemaan potentiaalisia synergiaetuja eri tieteenalojen välillä. Vaihe on ollut olennainen toimijoiden välisen yhteistyön herättelyn kannalta. Tämän kirjoituksen tarkoitus on nostaa esiin osa niistä kysymyksistä, joista ollaan tähän mennessä vaiettu.

    Yksi keskeinen ja valitettavan vaiettu kysymys on prosessin rahoitus. Rahalla pystyy ostamaan kehittämisaikaa ja hallinnoimaan riskejä, mutta mitä tapahtuu, jos rahaa ei yksinkertaisesti löydy tarpeeksi? Mitkä ovat Tampere 3 -prosessin taloudelliset reunaehdot, jos haettua lisärahoitusta ei saada? Miten ylipäänsä muutumme Tampere 3 ohjausryhmän visioimaksi, uudeksi kansainvälisesti arvostetuksi työelämää ja suomalaista yhteiskuntaa kehittäväksi monialaiseksi yliopistoksi, kun Tampere 3:sta on tulossa Helsingin yliopiston kokoinen opiskelijamäärältään, mutta puolella henkilöstömäärältään?

    Prosessin ohjausryhmä on todennut, että “Tampere3 -prosessin tavoitteena on uuden yliopiston aloittaminen aikaisintaan vuoden 2018 alussa”. Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että tulevaa korkeakoulua rakennetaan niin, että korkeakoulujen yhteisöt saisivat silmiensä eteen edes jonkinlaisen prosessikaavion tai hahmotelman, joka kuvaisi miten korkeakoulut pääsevät tavoitteeseen. Kuka asettaa eri vaiheiden tavoitteet ja millaiseen dataan tavoitteiden asettaja työssään nojaa? Missä vaiheessa ja miten olemme päätyneet tilanteeseen, jossa ainoana julkisena lopputuloksena nähdään täysin uuden yliopiston perustaminen yhteistyön lisäämisen sijaan? Viimeinen kysymys on siltäkin osalta tärkeä, että osa tutkintorakenne ja -ohjelmat valmisteluryhmän alaryhmien loppuraporteista preferoi selkästi ennemmin lisääntyvää yhteistyötä kuin yhdistymistä. Yksi uusi yliopisto voi tietenkin olla ideaalitavoite, mutta on ainoastaan rehellistä todeta ääneen, että muitakin kehittämisskenaariota on olemassa. Olisi myös tärkeää avata, miten korkeakouluyhteisön jäsenet sitoutetaan monivuotiseen kehittämisprosessiin ja miten nyt toimineiden ja tulevien alaryhmien työt eivät valuisi hukkaan prosessin edetessä.

    Näihin kysymyksiin on hyvä vastata viimeistään prosessin toisen vaiheen alkaessa syksyllä. Kun uuden korkeakoulutuksen tarkempia sisältöjä aletaan kaivaa esiin, ei hämmentyneisyyteen ole enää varaa. Kriittinen keskustelu ja asioiden kyseenalaistaminen kuuluu myös selvitystyön luonteeseen ja akateemiseen keskusteluun. Erityisen tärkeää se on Tampere 3:n kaltaisissa isoissa prosesseissa, joissa suuren muutoksen aikana yliopiston pitäisi kuitenkin tehdä perustehtävänsä: kouluttaa opiskelijoista maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia ja tehdä laadukasta tutkimusta.

    Joachim Kratochvil

    Koulutuspoliittinen asiantuntija
    Tampereen yliopiston ylioppilaskunta

     ”Kun uuden korkeakoulutuksen tarkempia sisältöjä aletaan kaivaa esiin, ei hämmentyneisyyteen ole enää varaa. ”

     

    Kuka päättää yliopistojen yhdistymisestä?

    Tampere3-keskustelut käyvät kiivaina. Koska yliopistoista säädetään laissa, niin lopullinen päätöksenteko on eduskunnan tehtävä. Se, miten asiaa pitäisi valmistella, on toinen kysymys. Tampere3:n kohdalla Tampereen yliopiston hallitus käy ja ohjaa käytännön neuvotteluja, ja se lienee aivan oikein.

    Mutta kuka päättää yliopiston kannan yhdistymiseen, jos niin pitkälle edetään? Yliopistolaissa ei tällaista asiaa ole otettu huomioon, eikä erillistä lakia yliopistojen yhdistymisestä – esim. kuntarakennelakia vastaten – ole laadittu.

    TTY on säätiö, TAMK osakeyhtiö, ja Tampereen yliopisto on julkisyhteisö. Jokaisessa asia täytynee käsitellä omalla tavallaan. Koska lakia ei juuri tähän tarkoitukseen ole, niin lienee tarpeen tutkia vastaavia tilanteita. Itse asiassa juuri kuntarakennelaki tarjoaa vastaavuuden, koska kunta on julkisyhteisö. Kuntarakennelaissa (1698/2009) edellytetään, että yhdistymisesityksen laativat kuntien valtuustot (ei siis hallitukset). Asia on mitä ilmeisimmin nähty niin suurena, ettei hallituksen esitys ole riittävä. Lakkaahan vanhojen kuntien olemassaolo, aivan kuin vanhojen yliopistojenkin, jos ne yhdistyvät. Mikäli vastaavuutta haetaan osakeyhtiöistä, lienee johtopäätös sama: näin isosta asiasta päättäminen ei kuulu hallitukselle.

    Kunnanvaltuustoa lähinnä vastannee yliopistokollegio. Näin ollen esityksen tekeminen yliopistojen yhdistymisestä vaikuttaa kuuluvan Tampereen yliopistossa yliopistokollegiolle.

    Kun tätä asiaa miettii, niin samalla tulee välttämättä miettineeksi sitä, että onko kaikkien Tampere3-selvitysten yhteydessä tehty lainkaan selvitystä siitä, mikä on oikea yliopiston päätöksentekoprosessi? En ole nähnyt tällaista selvitystä. Mikäli korkeakoulujen/yliopistojen yhdistyminen tulee ajankohtaiseksi, niin uuden yhdistetyn yliopiston oikeushenkilömuoto tulee päätettäväksi. Tätäkään päätöstä, jos se tehtäväksi tulee, ei pidä tehdä hätiköiden eikä ilman selvityksiä.

    Mikäli uusi yliopisto muodostuu, sillä on suuri merkitys sekä meille yliopistolaisille, että koko Pirkanmaan alueelle. Niin suuri, että asian käsittelyssä ei ole varaa laiminlyönteihin saati virheisiin.

    Jyrki Nummenmaa
    Tampereen yliopiston yliopistokollegion puheenjohtaja

    ”Onko kaikkien Tampere3-selvitysten yhteydessä tehty lainkaan selvitystä siitä, mikä on oikea yliopiston päätöksentekoprosessi?”