Idän ja lännen välistä kylmää tuulta

     

    Venäjä on napit vastakkain lännen kanssa, mutta onko kyseessä paluu kylmään sotaan?

    Vuonna 2014 Ukrainan kriisi kärjisti Venäjän välit EU:hun ja Yhdysvaltoihin. Moni on puhunut uudesta kylmästä sodasta.

    Tampereen yliopiston historian tutkijatohtori Timo Vilénin mukaan käsitteen esiin tuominen on ymmärrettävää, koska Ukrainan sodan juuret palaavat voimakkaasti kylmään sotaan ja Neuvostoliiton hajoamiseen. Nyky-Venäjä käsittelee edelleen Neuvostoliiton romahtamisen traumaa ja nöyryytystä. Hänen mielestään termi soveltuu kuitenkin huonosti nykyisen konfliktin kuvaamiseen.

    Mielenkiintoista on silti seurata, kuka tänä päivänä käyttää kylmän sodan käsitettä ja miksi.

    Esimerkiksi Venäjän duuman ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Aleksei Puškov sanoi Helsingin Sanomissa, että Venäjä ei ole Euroopan kanssa kylmässä sodassa, mutta Yhdysvaltain kanssa tilassa, joka on melko lähellä sitä.

    – Jos Venäjä on Yhdysvaltain kanssa kylmässä sodassa, toimisi todisteena siitä, että Venäjä otetaan vakavasti, merkittävänä ja Yhdysvaltain kanssa tasaveroisena toimijana, Vilén sanoo.

    Tampereen yliopiston rauhan ja konfliktintutkimuskeskuksen Taprin yliopistotutkija Benedikt Schoenbornin mielestä nykyiselle maailmanpoliittiselle tilanteelle pitäisi keksiä kokonaan uusi termi.

    – Nykytilannetta on harhaanjohtavaa kutsua uudeksi kylmäksi sodaksi, myös Schoenborn sanoo.

    – Kriisi, sen osapuolet ja koko maailma on toisenlainen kuin kylmän sodan aikaan 1900-luvun jälkipuolella.

    Kylmä sota on historian ajanjakso, jolloin Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ajautuivat asevarustelukierteeseen toisen maailmansodan jälkeen 1947 – 1991.


    Uusi kylmä sota

    Kylmä sota -termiä käytti ensimmäisen kerran toimittaja George Orwell vuonna 1945. Suurelle yleisölle sen teki tunnetuksi Walter Lippmann.

    – Termin vakiintuminen oli varmasti Yhdysvalloille aikanaan retorinen voitto. Kylmä ei tarkoita vain sodan kylmyyttä, vaan sen voi katsoa kuvanneen Neuvostojärjestelmää ylipäänsä, Timo Vilén arvioi.

    Virallinen tulkinta kylmän sodan alkamisesta on, että Neuvostoliitto oli syyllinen ja USA joutui reagoimaan Neuvostoliiton aggressioon. Kuitenkin Vietnamin sodan myötä tutkimuksessa vahvistui vasemmistolainen tulkinta, joka kyseenalaisti Yhdysvaltain roolin maailmanpolitiikassa ja toi lisää sävyjä syyllisyyttä koskeviin tulkintoihin.

    Yhden tulkinnan mukaan kylmä sota alkoi oikeastaan jo 1917 bolsevikkivallankumouksessa. Ideologinen kilpailuasetelma tulee jo tuolloin esiin, ja sotien välisenä aikana on havaittavissa syvää epäluuloa Neuvostoliiton ja lännen välillä.

    Kylmän sodan katsotaan päättyneen joko Berliinin muurin murtumiseen 1989 tai Neuvostoliiton hajoamiseen 1991. Kuitenkin Itä-Aasiassa ja tietyissä Afrikan osissa on edelleen kylmän sodan aikaisia valtarakenteita ja -kamppailuja, joten Timo Vilénin mukaan voidaan hyvin myös katsoa, että kylmä sota ei päättynyt kokonaan.

    ”Uudesta kylmästä sodasta” on puhuttu jo ennen Ukrainan kriisiä. Vuonna 2008 ilmestyi laajalti luettu kirja ”A New cold war” Edward Lucasilta, The Economist -lehden Itä-Euroopan kirjeenvaihtajalta. Hän oli jo tuolloin sitä mieltä, että uusi kylmä sota oli alkanut. 2008 käytiin sotaa Venäjän ja Georgian välillä.

    – Jos termi nyt vakiintuu käyttöön, niin määritelläänkö tulevaisuuden historiankirjoituksessa vuodet 1991–2014 kylmien sotien väliseksi ajaksi, Timo Vilén kysyy.


    Analogia antaa merkityksiä

    Samankaltaisuudet, analogiat ovat tärkeitä ilmiöiden ymmärtämisessä.

    Suomessa ulkopoliittisen keskustelun keskeisiä analogioita ovat kylmä sota, puolueettomuus ja suomettuminen. Tämän vuoden aikana kaikkia näitä on puitu julkisessa keskustelussa, eikä suinkaan ongelmattomasti.

    – Suomi ei ole ollut puolueeton kahteenkymmeneen vuoteen. Suomettuminen on tullut uudestaan puheisiin, mutta käsitteen sisällöstä on paljon erilaisia käsityksiä kuten kylmästä sodastakin, Vilén sanoo.

    Analogiaa tarvitaan kun etsitään sopivaa sanaa, mutta toisaalta sen on tarkoitus osoittaa, miten tilanteeseen pitäisi suhtautua. Se pitää sisällään vihjeitä siitä, millaisia seurauksia toiminnalla tai toimimattomuudella nykytilanteessa voi olla.

    – Historiantutkijan näkökulmasta on äärimmäisen tärkeää, minkä sisällön annamme käsitteille, koska se ohjaa ajattelua ja ruokkii uusia kysymyksiä.

    Erityisesti liennytyksen aikaan 1960-luvun lopulla ja 70-luvulla puhuttiin Suomessa ja muuallakin erilaisissa poliittisissa puheissa ja julkilausumissa, että ”nyt kun kylmä sota on loppunut”.

    – Suomen kannalta oli aikanaan eduksi painottaa, että kylmä sota oli päättynyt, koska silloin täällä saatettiin hiukan hengähtää. Aina kun suurvaltojen välit kiristyivät, se tiukensi tilannetta myös Suomessa.

    Vilén tarkastelee tutkimuksessaan kylmän sodan aikaista Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan tutkimusta Euroopan pienissä puolueettomissa maissa, Suomessa, Ruotsissa, Itävallassa ja Sveitsissä.


    Osapuolet ovat muuttuneet

    Kylmässä sodassa Saksaa pidettiin avainmaana Euroopan tulevaisuuden kannalta sen koon, sijainnin ja talousmahdollisuuksien vuoksi. Saksa oli jaettu toisen maailmansodan voittajavaltojen kesken. Yliopistotutkija Benedikt Schoenbornin mukaan Saksaan suhtauduttiin palkintona, josta haluttiin pitää kiinni sodan aiheuttamien kärsimysten vuoksi. Kylmän sodan aikana molemmat supervallat tekivät selväksi, että ne olivat valmiita puolustamaan asemaansa Saksassa jopa ydinaseilla.

    Sen sijaan nykytilanteessa Ukraina ei ole muodostumassa tällaiseksi taistelukentäksi, koska Yhdysvaltain ja EU:n lausunnoista ei ole luettavissa, että Ukraina olisi niiden strategisien intressien ytimessä.

    Nykyinen Euroopan unioni on laajempi kuin talousliittoon perustunut Länsi-Eurooppa. EU:lla on yhtenäinen, vaikkakin paljon arvosteltu, ulkopolitiikka. EU on paljon vähemmän riippuvainen Yhdysvalloista turvallisuuspolitiikassaan. Suurin muutos on tapahtunut Venäjällä, joka on menettänyt suurvalta-asemansa niin taloudellisesti kuin vaikutusvallassakin.

    Yhtenäistä menneen kylmän sodan kanssa on propaganda. Presidentti Vladimir Putin on syyttänyt länsimaita yrityksistä ”ajaa Venäjä nurkkaan”. Hän on myös sisäpoliittisissa puheissaan muun muassa ylistänyt Josef Stalinia maan puolustamisesta ulkomaalaisia uhkia vastaan.

    Schoenbornin mukaan länsimaissa on puolestaan tehty liian nopeita spekulaatioita siitä, että Venäjä yrittää seuraavaksi saada vaikutuspiiriinsä kaikki Itä-Euroopan maat sotilaallisin keinoin.

    – En millään tavalla väheksy Ukrainan kriisin vakavuutta ja menetettyjä ihmishenkiä. Mutta näen, että Ukrainassa on kyse enemmän alueellisesta kuin maailmanlaajuisesta konfliktista.

    Jonkinlainen yhteinen ymmärrys Ukrainan tilanteesta täytyy kuitenkin löytää.

    – Huonoin ratkaisu olisi Ukrainan työntäminen kohti Natoa, koska se eskaloisi kriisiä. Nyt tosin näyttää siltä, että tähän suuntaan ei olla kiirehtimässä.

    Teksti Tiina Lankinen

    Nykytilanne muistuttaa kylmää sotaa, koska:

    – Jälleen käynnissä on sotilaallinen konflikti, jossa Venäjä tukee toista puolta ja länsimaat toista puolta. Vastapuolet asettavat pakotteita ja jäädyttävät yhteistyömuotoja.
    – Suhteiden huononemisten taustalla on Keski- tai Itä-Eurooppaan sijoittuva konflikti.

    – Retoriikka ja propaganda. Kaikki on kummankin osapuolen mielestä toisen syytä.

    -Asevarustelu on kiihtynyt etenkin Venäjällä, joskaan ei yhtä suuressa mittakaavassa kuin kylmän sodan aikana.


    Nykytilanne ei vastaa kylmää sotaa, koska:

    – Kyse ei ole kilpailusta kahden toisistaan poikkeavan ideologisen ja taloudellisen yhteiskuntajärjestelmän välillä. Ideologiset erot ovat pienemmät.

    – Vastakkain ei ole kahta tasavahvaa blokkia. Venäjä on vain kalpea haamu Neuvostoliitosta voimiensa päivinä.

    – Venäjä ja Eurooppa ovat riippuvaisia toisistaan. Kaikki kuuluvat samaan maailmantalouden järjestelmään.

    – Vaikka ydinaseet ovat edelleen olemassa, enää ei ole jatkuvaa pelkoa, että alueelliset kriisit kärjistyisivät ydinsodaksi.

    – Rautaesirippua ei ole. Poliitikot ja valtion johtajat tapaavat toisiaan, informaatio ja ihmiset liikkuvat maasta toiseen.

    1. Asevarustelu ja uhittelu kärjistyivät Kuuban ohjuskriisiin 1962, jolloin käytiin ydinsodan partaalla. Kriisin jälkeen koitti liennytyksen aika, jolloin solmittiin ydinaseiden määrää rajoittavia sopimuksia.  2. Välit kiristyivät jälleen Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin kaudella. 3. Mihail Gorbatšov aloitti Neuvostoliitossa poliittisen ja taloudellisen uudistuksen 1980-luvun puolivälissä.  4. Kylmän sodan katsotaan päättyneen Berliinin muurin murtumiseen 1989 (kuvassa) tai Neuvostoliiton hajoamiseen 1991.

    1. Asevarustelu ja uhittelu kärjistyivät Kuuban ohjuskriisiin 1962, jolloin käytiin ydinsodan partaalla. Kriisin jälkeen koitti liennytyksen aika, jolloin solmittiin ydinaseiden määrää rajoittavia sopimuksia.
    2. Välit kiristyivät jälleen Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin kaudella.
    3. Mihail Gorbatšov aloitti Neuvostoliitossa poliittisen ja taloudellisen uudistuksen 1980-luvun puolivälissä.
    4. Kylmän sodan katsotaan päättyneen Berliinin muurin murtumiseen 1989 (kuvassa) tai Neuvostoliiton hajoamiseen 1991. Kuvat: Wikimedia commons

     

    Kolme kysymystä EU:lle

    Ukrainan kriisi pakottaa Euroopan reagoimaan kolmeen asiaan, sanoo yliopistotutkija Benedikt Schoenborn.

    1.Itään laajeneminen

    – Euroopan unionin täytyy asettaa tavoitteet ja rajat itään laajenemiselle. Nyt suunnitelmista ei ole viestitetty selvästi omille kansalaisille eikä itäisille naapurimaille.

    – Euroopan komission Juncker linjasi kesällä, että EU ei ota uusia jäsenvaltioita seuraavaan viiteen vuoteen. Se on signaali.

    – Lännessä on ollut vähän ymmärrystä siihen, että Putinin käytöstä voisi selittää oikeutetulla huolella Venäjän turvallisuudesta. Nyt tämä näkökulma aletaan ottaa paremmin huomioon. Eli ehkä Venäjä on saavuttanut politiikallaan huomiota tavoitteilleen, vaikka sen harjoittamaa politiikkaa itsessään ei voi sympatisoida.

    2. Venäjän asema Euroopassa.

    – Nyt EU:lla ei ole visiota siitä, mitä Venäjä-suhteelta halutaan. Loputtomiin ei voida improvisoida.

    – Tosin EU:n keskustelunavauksiin ei ole aina vastattu Moskovassa, joten pelkästään EU:ta ei voi syyttää kommunikaation puutteesta.

    3. EU:n oma demokraattisuus.

    – Venäläiset käyttävät Ukrainan kriisiä muistuttamaan Euroopan unionia sen omasta demokratian puutteesta. EU:n tavoite on tukea demokratiaa, mutta EU:n toimintaperiaatteissa on selvää demokratian puutetta. Vain EU-parlamentti valitaan äänestäen.

    kylmä sota