Tuntematon kohtaa uuden lukijakunnan

– Tuntematon sotilas on loistava, uskomattoman rikas kirja, mestariteos. Minun työni on pohjimmiltaan siinä, että pystyn kertomaan tästä romaanin ihmeestä lukijoille, sanoo kirjan englanniksi kääntänyt Liesl Yamaguchi. Kuva Markus Pentikäinen/Kuvaryhmä/SKOY

– Tuntematon sotilas on loistava, uskomattoman rikas kirja, mestariteos. Minun työni on pohjimmiltaan siinä, että pystyn kertomaan tästä romaanin ihmeestä lukijoille, sanoo kirjan englanniksi kääntänyt Liesl Yamaguchi. Kuva Markus Pentikäinen/Kuvaryhmä/SKOY.

Amerikkalainen Liesl Yamaguchi käänsi Tuntemattoman sotilaan englanniksi ja opettaa nyt kääntämistä Tampereella

– Tässä työssä on vain voitettavaa, sanoo amerikkalainen Liesl Yamaguchi Tampereen yliopiston Pinni-rakennuksen pienessä työhuoneessaan.

Yamaguchi puhuu vuoden kestäneestä työjaksosta, jonka aikana hän käänsi Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan englanniksi. Kirja ilmestyy ensi huhtikuussa Penguin Classics -sarjassa sen ensimmäisenä Suomen kirjallisuuden edustajana. Ennakkoarviot kirjasta ovat lupaavia.

– Kun sanon olevani ihastunut Tuntemattomaan, saan usein kuulla, ”kuinka omituista”! Aivan kuin siinä olisi jotakin täysin sopimatonta. Ikään kuin Tuntematon olisi vanhan sukupolven asia, mutta niin tapahtuu kaikille kirjoille.

Kaliforniassa syntynyt Yamaguchi saapui Tampereelle elokuussa ja opettaa yliopistossa englannin kääntämistä ja kirjallisuutta ainakin tämän lukukauden.

Yamaguchi on opiskellut yleistä kielitiedettä ja suomen kieltä Columbian, Jyväskylän ja Helsingin yliopistoissa. Opetustyönsä ohella hän on tohtoriopiskelija Princetonin yliopistossa.

Linna-kääntäjäksi Yamaguchi näyttää nuorelta. Minkä ikäinen olet?

– Onko tämä relevantti kysymys? Vanhempi kuin Linna sotaan lähtiessään, mutta nuorempi kuin Tuntemattoman ilmestyessä, Yamaguchi vastaa hieman arvoituksellisesti.

Linna oli 21-vuotias jatkosodan alkamisvuonna ja 34-vuotias, kun Tuntematon sotilas ilmestyi.


Käännöstyössä paljon voitettavaa

Tuntemattoman sotilaan ruotsiksi kääntänyt Nils-Börje Stormbom kuvaili Linnan kääntämistä puuhasteluksi mahdottoman parissa. Silti hänen työtään on pidetty tähänastisista Linna-käännöksistä parhaana.

Yamaguchi ei pidä käännöstyötä mahdottomana. Tuntemattoman kääntäminen oli hänelle tilaisuus, jossa on vain voitettavaa, sillä englanninkielinen yleisö ei ole kirjaan tutustunut käytännössä lainkaan. 1957 ilmestynyt The Unknown Soldier on jäänyt tuntemattomaksi.

– Käännöstyötäni ei voi verrata Väinö Linnan työhön, eikä se ole tasaveroinen sen kanssa. Tuntematon on loistava, uskomattoman rikas kirja, mestariteos, joka on hyvin tärkeä suomalaisille. Minun työni on pohjimmiltaan siinä, että pystyn kertomaan tästä romaanin ihmeestä lukijoille.

Käännös perustuu vuonna 1954 ilmestyneeseen Tuntemattoman sotilaan alkuperäisteokseen. Vuonna 2000 Sotaromaani-nimellä ilmestynyt lyhentämätön versio on kokonaan eri asia.

Alkuteoksen ilmestymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 60 vuotta. Pystyykö kirja löytämäänsä lukijoita kokonaan uusilla kirjamarkkinoilla?

– Totta kai maailma on erilainen. Loistava asia kirjallisuudessa on se, että se on ajatonta, Yamaguchi vakuuttaa.


Henkilöhahmot sympaattisia

Yamaguchilla ei ole yhtä ainutta suosikkia Tuntemattoman henkilöhahmoista.

– Pidän monista heistä ja tunnen sympatiaa monia heitä kohtaan.

Yamaguchi löytää hyvää sanottavaa jopa kovanaama Lehdosta ja epäreiluna pidetystä johtajakarikatyyri Lammiosta. Lammio on kääntäjän mielestä kunnioitusta herättävä runebergiläinen hahmo valkoisine hansikkaineen.

– Voi ymmärtää, mikä idea hänessä on. Hän inspiroi, vaikka hänessä on omat vikansa.

Tuntemattoman kertoja antaa Yamaguchin mielestä mahdollisuuden tuntea myötätuntoa Lammion lisäksi jopa everstiluutnantti Karjulaa kohtaan, vaikka tämä ampuu sotamies Viirilän vastenmielisellä tavalla.

Yamaguchi tähdentää, että hän itse ei tunne myötätuntoa Lammiota ja Karjulaa kohtaan.


Tuntemattoman kertoja vihaa naisia

Väinö Linnan teosten naiskuvaa on pidetty kliseisenä, jopa vihamielisenä. Yksi naisista on lotta Raili Kotilainen, joka kuuluu Tuntemattoman sotilaan harvoihin naishahmoihin. Onko Linna naiskuva kielteinen?

– Tämä on kiinnostava kysymys. Tuntemattoman sotilaan kertoja todella vihaa naisia, se käy selvästi ilmi tekstistä. Kuva naisista on vähemmän imarteleva.

Yamaguchi muistuttaa kuitenkin, että Tuntematon ei ole historiallisesti tosi kuvaus suomalaisnaisista sodassa. Kirja on romaani, joka peilaa miesten ajatuksia. Suomi-neidosta kansallissymbolina se antaa vinon kuvan.

– Kirjan mukaan miehet tunsivat ja reagoivat näin rintamalla. Sellainen kirja vain on, ei minun tehtäväni ole sensuroida sitä. Ei minun tehtäväni ole suojella Linnaa häneltä itseltään.


Murteen kääntämiseen ei yhtä ainutta ratkaisua

Tuntemattoman henkilöhahmot puhuvat eri murteita, joiden kääntäminen on aiemmin osoittautunut vaikeaksi. Nils-Börje Stormbom ratkaisi ruotsinnoksessa asian käyttämällä suomenruotsalaisia murteita siten, että Hietanen puhuu Keski-Pohjanmaan ruotsia ja Rokka itäuusmaalaista murretta. 1950-luvulla julkaistu englanninkielinen versio jäi torsoksi, kun kaikki repliikit olivat standardikieltä.

Miten Liesl Yamaguchi ratkaisi murreongelman?

– Ei ole olemassa yhtä murreongelmaa tai yhtä ainutta ratkaisua siihen. Murteita on monia ja niillä monia eri funktioita. Murre ei palvele vain yhtä asiaa vaan paljon eri asioita.

Murteet voivat heijastaa stereotyyppistä heimogalleriaa, mutta on niillä muitakin tehtäviä.

– En pitänyt tehtävänäni kääntää murteita sinänsä vaan minun piti kysyä joka rivillä, mitä murre tässä tarkoittaa.

Murre voi olla huumorin väline tai se voi kuvata yhteiskuntaluokkien suhteita. Yamaguchi olisi voinut käyttää vaikkapa Brooklynin murretta, mutta se olisi saanut kirjassa liikaa painoa. Niinpä hän hylkäsi maantieteelliset murteet ja valitsi toisenlaisia erityiskeinoja.

Rokan ”Kuule …” on käännöksessä ’Lissen’ eikä kieliopin mukainen ’Listen..’.

Rokan puhe ärsyttää Lammiota, jonka pehmeä d [englanniksi t] puolestaan ärsyttää muita.

Kullekin kirjan hahmolle muodostuu oma puhepartensa, jonka lukija voi tunnistaa ilman osoittelevaa johtolausetta kuten ”…sanoi Rokka”.


Yksi kirja, monta sanomaa

Tuntematonta sotilasta on Suomessa luettu dokumenttina, historiantulkintana, traumaterapiana ja etenkin 1970-luvulla sodanvastaisena romaanina.

”Tahdoin antaa kaiken arvostukseni ihmisille, jotka koko onnettomuuden hartioillaan kantoivat, mutta itse sodalta minä tahdoin ottaa sen pois”, kirjoitti Linna jo vuonna 1954.

Mikä on kirjan sanoma nykypäivänä?

– Ei yhtään hyvää kirjaa voi pelkistää yhteen sanomaan. Ei ole mieltä sanoa, että kirjassa olisi yksi sanoma, sillä niitä on monia.

Yamaguchi pitää selvänä, että vanhan rajan ylittäminen tuomitaan kirjassa. Vähintään yhtä merkittäväksi nousee paluu vanhalle rajalle kirjan lopussa.

– Olisi väärin sanoa, että kirja glorifioisi sotaa. Se on todella kriittinen sotaa kohtaan, mutta jättää kuitenkin vaihtoehdot auki. Ei ole myöskään todisteita sille, että kirja olisi ehdottomasti pasifistinen. Ajatus kansan oikeudesta puolustaa omaa rajaansa nousee myös esille.

Tuntematon päättyy moniselitteisesti sanoihin ”Aika velikultia”. 1950-luvun englanninnos kuittasi sen sanoilla ”They were good men”.

Mitä ”Aika velikultia” on uudessa käännöksessä?

– Sitä en voi vielä kertoa.

Teksti Heikki Laurinolli