Tervemenoa Rehtori

    Alumnin asialla: Matti Parjanen

    Alumnin asialla: Matti Parjanen

    Opiskelijat istuvat päärakennuksen portailla tekemässä demokraattisia päätöksiä. Onko ylioppilasradikalismi herännyt 40 vuoden unestaan? Yliopistomme historiassa opiskelijat ovat muutamaan kertaan yrittäneet lakoilla, mielenosoituksilla ja räväköillä lehtikirjoituksillaan saada enemmän valtaa ja vaikutusvaltaa itselleen. On mahdotonta mitata niiden välillisiä vaikutuksia. Tiettävästi ainoa kerta, jolloin opiskelijat saivat selkeästi valtaa itselleen, oli ns. lukukausimaksulakko v.1968. Sen seurauksena opiskelijat saivat ensimmäisenä Suomessa viralliset edustajansa yliopiston kaikkiin hallintoelimiin sekä käynnistivät prosessin muuttaa yliopisto yksityisestä valtion laitokseksi.

    Monesti opettajat hämmästelivät, miten fiksuja ehdotuksia nämä kaksi opiskelijaedustajaa tekivät hallintoelimissä. Mutta he hallitsivatkin erään menetelmän, johon opettajat eivät yleensä vaivautuneet. He valmistautuivat hyvin etukäteen kokouksiin ottamalla yhteyttä esitteleviin virkamiehiin. He siis saivat näkemyksiään mukaan jo esittelijän teksteihin. Tuolloin demokratia näytti paperilla laajalta. Mutta kerran laskin, että yliopiston lausuntoa yhdestä komiteanmietinnöstä käsitteli eri portailla yli 200 henkilöä. Silloin virkamiehelle kasautui suuri valta.

    1970-luvun alussa opiskelijat innostuivat portailla istuen vaatimaan yliopiston hallinnolta ja Tampereen kaupungilta selkeää valintaa ”taantumuksen tai edistyksen” välillä. Aviisi vaati valtaa pitävien päitä vadille julkaisemalla vihjailevasti heidän kotiosoitteensa. Lopputulos oli, että Aviisin talous romahti ilmoitusboikotin vuoksi ja kaupunki sanoi suhteensa irti. Opiskelijoiden vaikutusvalta oli pohjalukemissa.

    Tamyn hallituksen puheenjohtaja Juhani Manninen vaati muutosta yliopiston johdon ja opiskelijoiden suhteeseen Aviisin kirjoituksessa otsikolla ”Tervemenoa Koli”. Hänen mielestään ylioppilaskunta ei saisi olla rehtorin kanssa liian hyvissä väleissä. Rehtorinkautensa päättävä Paavo Koli, Tamyn kunniajäsen, piti aina opiskelijoiden puolta. Oli em. maksulakossakin heidän puolellaan. Tällaisen konsensuksen katsottiin heikentävän opiskelijaliikkeen voimaa. Luokkarajoista oli pidettävä kiinni.

    Tampereen kolmen korkeakoulun yhteistyöhankkeessa nykyopiskelijoiden kannattaa välttää ”taantuma tai edistys” -strategiaa. Monissa nykyisissä ja tulevissa (vuosien ajan) työryhmissä ylioppilaspäälliköillä löytyy hyviä mahdollisuuksia vaikutusvaltaan. Valitettavasti opiskelijajohtajien nopea vaihtuvuus heikentää vallan pysyvyyttä. 70-luvulle saakka Tamyn puheenjohtajat olivat maistereita ja tohtoreita (tulevia kanslereita ja rehtoreita), mikä takasi taistelusitkeyden vuosiksi. Kiistely duaalimallista voi helposti johtaa duelliin eli kaksintaisteluun.

    Kirjoittaja on kamarineuvos ja Tamyn kunniajäsen.