Lihavuus lisää tulehdusta

    Nivelrikossa rusto vaurioituu ja ohenee biokemiallisten prosessien seurauksena. Nyt tutkijat selvittävät lihavuushormonien osuutta nivelruston vaurion synnyssä.

    Nivelrikossa rusto vaurioituu ja ohenee biokemiallisten prosessien seurauksena. Nyt tutkijat selvittävät lihavuushormonien osuutta nivelruston vaurion synnyssä.

    Rasvakudoksen tuottamat hormonit voivat aiheuttaa sairauksia

    Nivelrikon riski on ylipainoisilla huomattavasti korkeampi kuin normaalipainoisilla. Yksi syy on se, että ylipaino kuormittaa niveliä.

    Nyt kuitenkin saadaan tutkimustietoa siitä, että syynä nivelrikkoon ei olisi pelkkä kuormitus vaan osasyynä voivat olla rasvakudoksen tuottamat hormonit.

    – Ylipaino aiheuttaa elimistössä matala-asteisen tulehdusreaktion. On huomattu, että monilla tulehdussairauksilla on yhteyksiä ylipainoon, sanoo Tampereen yliopiston farmakologian professori Eeva Moilanen.

    – Ylipaino lisää myös sormien nivelrikon riskiä, ja siinä painon vaikutus jää vähemmäksi, jos ei kauheasti kävele käsillään.

    Eeva Moilasen johtama ryhmä tutkii tulehdussairauksia ja koettaa löytää niihin uusia lääkkeitä. Viime vuosina tutkimusryhmän erityishuomio on ollut rasvakudoksen tuottamissa adipokiini-hormoneissa.

    Lihavuushormonit eli adipokiinit säätelevät muun muassa aineenvaihduntaa, ruokahalua ja kylläisyyden tunnetta. Lihavuushormoneilla näyttää olevan omat vaikutuksensa myös monissa tulehdussairauksissa, kuten astmassa, keuhkoahtaumataudissa, nivelrikossa ja reumassa. Tämä selittäsi sen, miksi jotkut tulehdussairauksien tautityypit ovat yleisempiä ylipainoisilla.

    Adipokiinien on huomattu kertovan tulehduksellisten sairauksien tautityypistä ja siitä, millainen lääkehoito sairauteen tehoaa. Nyt tutkitaan, voisivatko lihavuushormonit olla lääkevaikutuskohteita eli voitaisiinko niihin vaikuttamalla ehkäistä, lievittää tai parantaa tulehduksellisia sairauksia.


    Resistiini kertoo tulehduksesta

    Leptiini-hormoni näyttäisi olevan linkki ylipainon ja nivelrikon välillä. Ylipainoisten kehossa nivelrustolle haitallista leptiiniä on enemmän ja sen vaikutus on voimakkaampi.

    Lisäksi korkean leptiinipitoisuuden todettiin liittyvän vaikeampiin astmaoireisiin, myös normaalipainoisilla henkilöillä. Tämä selvisi keuhkosairauksien erikoislääkäri Sirpa Leivo-Korpelan tuoreessa väitöskirjassa, jossa hän tutki adipokiineja keuhkosairauksissa.

    Uusimpia löytöjä on resistiini-niminen adipokiini. Eeva Moilasen ja dosentti Katriina Vuolteenahon tutkimusten mukaan resistiini liittyy moniin elimistön voimakkaisiin tulehdustiloihin.

    Uusi kiinnostava yhteys löydettiin, kun lääketieteen opiskelija Antti Laurikka tutki sydänleikkauksen yhteydessä otettuja verikokeita ja havaitsi, että resistiinin pitoisuus nousi leikkauksen jälkeen hyvin korkealle. Tällöin resistiini viestitti sydänlihaksen vauriosta.

    – Resistiinistä voi tulla uudenlainen senkka eli arvo, jolla mitataan elimistön tulehdustilaa, Moilanen sanoo.


    Lihavuusepidemia saatava kuriin

    Suomessa lasketaan olevan yli kaksi miljoonaa ylipainoista ihmistä, joiden painoindeksi on 25 tai yli. Lihavuuden painoindeksiraja on 30, ja tällä perusteella lihavaksi määriteltyjä ihmisiä on Suomessa yli 650 000. Tässä ryhmässä terveysriskit ovat jo merkittäviä.

    – Ylipainoepidemia muuttaa jo lähitulevaisuudessa sairauksien kirjoa ja tarvittavia hoitoja ja lisää terveydenhuollon kustannuksia. Jos epidemiaa ei saada hallintaan, se voi alentaa keskimääräistä elinikää, joka on tähän asti pitkään ollut noususuunnassa, Eeva Moilanen sanoo.

    Yhdysvalloissa ja Euroopassa ongelmaan on jo herätty. Ylipainoisten määrä ei ole kääntynyt laskuun, mutta kasvukäyrä näyttää jo hieman taittuvan.

    Lihavuusongelmaa ei voida korjata yhdellä pillerillä, vaan ylipainoisuuteen liittyvät monet fyysiset, psyykkiset ja yhteiskunnalliset tekijät. Ylipainon taustalla vaikuttaa myös hormonaalinen säätely.

    Moilanen pitää monia lihavuushormonien toiminnasta saatuja tutkimustuloksia hyvin innostavina uusina löytöinä lääketieteen kentässä.

    – Aika näyttää, kuinka merkittäviä löydöksiä ne ovat ja johtavatko jotkut niistä lääkekehitykseen. Itse uskon, että tältä puolelta vastauksia löytyy ajan myötä.

    Teksti Tiina Lankinen
    Kuvat Jonne Renvall

     

    Professori Eeva Moilasen tutkimusryhmä tutkii tulehdussairauksia solu- ja tautimallien ja potilasnäytteiden avulla. – Jokainen tiedon palanen tunnetun ja tuntemattoman rajapinnassa on arvokas, se vie asioita eteenpäin ja auttaa hahmottamaan kokonaiskuvaa, Moilanen sanoo.

    – Jokainen tiedon palanen tunnetun ja tuntemattoman rajapinnassa on arvokas, se vie asioita eteenpäin ja auttaa hahmottamaan kokonaiskuvaa,  professori Eeva Moilanen sanoo.

     

    Lihavuushormonit säätelevät aineenvaihduntaa

    *Lihavuushormonit eli adipokiinit ovat rasvakudoksen tuottamia hormoneja. Ne säätelevät esimerkiksi aineenvaihduntaa, ruokahalua ja insuliiniherkkyyttä.

    *Hormoni on välittäjäaine, joka tuotetaan jossain kehon kudoksessa tai elimessä, mutta se leviää myös muualle elimistöön ja vaikuttaa näin muuallakin kuin siinä elimessä, jossa se on tuotettu.

    *Uusien tutkimusten mukaan adipokiineilla on myös tulehdusta voimistavia ja sääteleviä vaikutuksia.

     

    Luonnosta etsitään lääkeaineita yhä kiivaammin

    Uudet lääkeideat ja -keksinnöt alkavat nykypäivänä olla vähissä.

    Ratkaisu ongelmaan voi löytyä luonnosta. Kasveista, puista tai sienistä voi löytyä kokonaan uusia molekyylejä, joita voitaisiin hyödyntää lääkekehityksessä.

    Toinen lääkekehityksen linja on synteesikemia, jossa kehitetään uusia lääkkeitä yhdistämällä ja muokkaamalla jo entuudestaan tunnettuja lääkemolekyylejä.

    – Luonnosta on kuitenkin löydetty ja kehitetty viime vuosikymmenien aikana ihan uusia lääkkeitä, molekyylirakenteita, joita ihminen tai ihmisen pyörittämä tietokone ei ole keksinyt, farmakologian professori Eeva Moilanen sanoo.

    Esimerkiksi siklosporiini mullisti elinsiirtokirurgian 1970-luvulla. Siklosporiini estää elimistön hylkimisreaktiota siirrettyä elintä kohtaan. Molekyyli löydettiin maaperän sädesienistä. Syövän hoidossa käytetään marjakuusen neulasista eristettyjä molekyylejä, ja malarian lääkekehityksessä tutkitaan useampaa luonnonmolekyyliä.

    Immunofarmakologian tutkimusryhmä oli mukana hiljattain päättyneessä Tulevaisuuden biojalostamo -hankkeessa, jossa tutkittiin puujalostusteollisuuden sivuvirtoja eli materiaaleja, jotka jäävät yli puunjalostuksen tavanomaisissa tuotantoprosesseissa. Näiden luonnonyhdisteiden vaikutusta testattiin tulehdustautien malleissa.

    Toisessa projektissa Tampereen yliopiston tutkijat tekevät yhteistyötä Metsäntutkimuslaitoksen kanssa männyn juurista eristettyjen sienten tutkimuksessa. Tavoitteena on tunnistaa uusia lääkeaihioita.

    – Meillä tutkimuksen lähtökohtana ei ole se, että tehdään jokin rohdos luontaistuotekauppaan, vaan oikeasti pyrimme löytämään uusia yhdisteitä, joilla on osoitettu teho, Moilanen kertoo.

    – Toivottavasti löydämme molekyylejä, joissa hyödylliset vaikutukset yhdistyvät siihen, että niitä on turvallista käyttää.

     

    Uutta etsimässä

    * Eeva Moilasen immunofarmakologian tutkimusryhmä tutkii tulehdussairauksia ja niiden mekanismeja. Tavoitteena on löytää sairauksiin uusia lääkevaikutuskohteita ja lääkeaihioita.

    *Ryhmä testaa myös uusia lääkkeitä tautimalleilla ja on mukana hankkeissa, joissa on tehty kokonaan uusia lääkemolekyylejä.

    *Ryhmä kuuluu Tampereen yliopiston lääketieteen yksikköön.