Kiertuebussilla yritysvierailulle

    Pekka Puustinen näyttää Museokeskus Vapriikin ruuhkabussissa, millaista menoa tutkijoiden yrityskiertue voi tarjota. Aikaa pitää löytyä myös keskusteluun ja maailmanmenon pohdintaan.

    Pekka Puustinen näyttää Museokeskus Vapriikin ruuhkabussissa, millaista menoa tutkijoiden yrityskiertue voi tarjota. Aikaa pitää löytyä myös keskusteluun ja maailmanmenon pohdintaan.

    Kauppatieteilijä Pekka Puustinen kutsuu tutkijoita maakuntamatkalle, joka ei meritoi akateemisesti mutta palvelee Suomea

    Täysin varusteltu kiertuebussi matkaan ja tutkijat tutustumaan suomalaisyrityksiin. Siinä on idea, jonka kauppatieteilijä Pekka Puustinen aikoo toteuttaa syksyllä 2015 tuotemerkillä Academics on Wheels.

    Puustinen on kauppatieteiden tohtori ja Tampereen yliopiston vakuutustieteen yliopistonlehtori, joka tuulettaa mielellään yliopistoa ja omaa tutkimusalaansa tavoilla, jotka eivät aina kaikkia miellytä.

    Markkinatalouden kannattajanakin hän kehuu Karl Marxin ajatuksia ja on antanut kirjalleen nimen ”Vaihdantavallankumous”. Tutkijoita hän moitiskelee yhteiskunnan muutosten välttelystä ja yliopistomaailmaa mission puutteesta.

    Puustinen lähtee ensi kevääksi ja kesäksi Sveitsiin St Gallenin yliopistoon vierailijaprofessoriksi mutta palaa syksyllä Suomeen kiertuebussin matkanjohtajaksi.


    Tästä ei kerry meriittejä

    Kiertueelleen Puustinen kutsuu poikkeuksellisia suomalaisia yrityksiä yhden päivän vierailukohteiksi sekä poikkeuksellisen innokkaita ja avarakatseisia tutkijoita vierailemaan yrityksissä maakuntarajoista välittämättä.

    – Voin luvata, että tämä päivän tai vaikkapa koko viikon mittainen kiertue Suomen maakunnissa ei tule meritoimaan sinua akateemisesti pätkän vertaa, Puustinen mainostaa hankettaan.

    Mukaan on ilmoittautunut nyt jo toistakymmentä akateemista ihmistä etupäässä Etelä-Suomesta. Myös pohjoisesta ja idästä kaivataan porukkaa.

    Puustinen on puhunut sponsorit mukaan, joten kiertuebussi on jo hommattu ja toteutus varmistettu. Tutkijat voivat tulla kyytiin päiväksi tai viikoksi. Matkan varrella puhutaan ja analysoidaan kokemuksia. Ideat kootaan kiertueen jälkeen loppuraporttiin.

    – Arvon tutkijakollegat, kutsun teidät siis suomalaisen yrityselämän palvelukseen. Jos tunnet, että seinät alkavat yliopistolla ahdistaa ja haluat nähdä uusia ihmisiä ja yrityksiä, ilmoita siitä minulle, Puustinen innostaa kotisivullaan.


    Intohimona auttaa Suomen taloutta

    Yritysyhteistyössä on Puustisen mukaan kysymys yhteisestä intohimosta auttaa Suomea taloustilanteessa, jossa emme kykene pitämään edes nykyistä julkisen palvelun tasoa.

    – Joku voi kapeakatseisesti ajatella, että olemme yritysten palveluksessa, mutta totuus on, että yhteiskunta tarvitsee kaikkien panosta juuri nyt. Tähän kiertueen on tarkoitus kannustaa.

    Monet ovat halunneet lähteä mukaan, koska ”formaalit tavat tehdä yritysyhteistyötä kuten Tekes-hankkeet ja muut ovat äärettömän hitaita ja jäykkiä”.

    – Tässä ei meritoiduta mitenkään vaan yritetään ruohonjuurelta katsoa, että tulisiko tästä vaikka tutkimushankkeita yhdessä. Samalla käydään bussissa akateemista keskustelua, mihin ei ole muuten aikaa.

    Puustinen puhuu mielellään elämäntavasta ja intohimosta. Hänellä niihin kuuluvat opetus ja yritysyhteydet, joita kaikki eivät yliopistossa katso hyvällä.

    – Tutkimuksen tekemistä pitää ohjata joku merkityksellisempi asia kuin tutkijan oma CV. Tällä tarkoitan sitä, että yksikin intohimosta syntynyt julkaisu, jolla on tutkijaa itseään suurempi tarkoitus kuten syövän selättäminen, läpinäkyvät käytännöt politiikassa, objektiivisempi ymmärrys Suomen lähihistoriasta tai terveemmät toimintatavat finanssialalla, voittavat aina aneemiset paperit, joita juuri kukaan ei lue ja joiden julkaisemisesta sovitaan ennalta jonkin aikakauslehden päätoimittajan kanssa.


    Yliopisto palvelee vain yliopistoelämää

    Akateemisessa maailmassa menestyminen vaatii kansainvälisten journaaliartikkeleiden tuottamista. Niillä aukeaa työura, jossa ihminen onnistuu Puustisen mukaan välttelemään yhteiskunnan muutoksissa mukana oloa parhaimmillaan 15 vuotta. Jos korkeat työtehtävät eivät aukeakaan, voi ihminen pudota koloon, josta on vaikea nousta.

    – Yliopistojen ei tarvitse palvella yrityselämää tai yhteiskuntaa laajemmin, yliopistot palvelevat yliopistoelämää. Ongelma tässä on se, että taloustiedettä ei oikeasti ole edes olemassa ilman taloutta, kauppatiedettä ei ole ilman kauppaa, ei yhteiskuntatiedettä ilman yhteiskuntaa eikä teknistä tiedettä ilman teknologiaa hyödyntäviä yrityksiä.

    Nyt yliopistossa mallinnetaan Puustisen mielestä ilmiöitä, joita ei oikeasti voi mallintaa.

    – Taloustieteen puolellakin on hauska termi ”luonnollinen työttömyysaste”. Ei sellaista ole olemassakaan. Se on tullut meidän kieleemme, kun on yritetty tehdä samanlaisia kaavoja kuin fysiikassa.

    Puustinen huomauttaa, että luonnontiedekin on luopunut yhden totuuden ajatuksesta.

    – Meillä on harhanäky siitä, että me ollaan kuin kultakala lasipallossa. Me yritämme sinnikkäästi tehdä hyvin systemaattista siitä mikä on hyvin sattumanvaraista.

    Puustinen pitää päivänselvänä, että yliopistoilla oli merkittävä rooli Nokian menestystarinassa, mutta hän epäilee, ettei uutta menestystarinaa rakenneta nykyisillä artikkelikannustimilla.


    Tutkimus ulos arjesta, opiskelijat pois silmistä

    Tampereen yliopiston strategiapaperin mukaan yliopisto on yhteiskunnallisesti vaikuttava sivistysyhteisö, joka kouluttaa maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia. Pekka Puustinen kannattaa tätä strategiaa ja haluaa toimia sen puolesta, mutta kannustimet eivät sitä tue.

    – Tässä yhteiskunnan moraalivajeessa minusta tuntuu, ettei yliopistolla ole aidosti sellaista missiota, jonka mukaisesti me pyrimme muuttamaan, kehittämään, parantamaan ja tukemaan yhteiskuntaa. Meitä mitataan asioista, joita me teemme tietämättä oikeasti sitä mihin me teoillamme pyrimme. Tämän seurauksena jaloin pyrkimyksemme on pyrkimys säilyttää oma työpaikkamme.

    Yliopistojen tehtäviä ovat tutkimus, opetus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen.

    – Julkaisutoiminta on tärkeä osa tätä kokonaisuutta, mutta nykyinen julkaisufoorumi-luokitus on noussut välinneellisestä asemasta itsetarkoitukseksi. Tästä seurannut rahoitusmalli ohjaa kyllä tuottamaan tutkimusta opetuksen ja vaikuttavuuden kustannuksella, mutta pitää olla rohkeutta kysyä, palveleeko tämä malli yhteiskuntaa tai pyrkiikö se ratkaisemaan sen ongelmia.

    Opintojen sujuvuuden nimissä tehtävä maisterituotanto johtaa siihen, että opiskelijoille jaetaan kirjastokortit, istutetaan heitä kirjatenteissä ja passitetaan sitten nopeasti paperit taskussa työelämään tai kortistoon. Vaikuttavuus roikkuu rahoitusmallissa otsikkona, josta ei oikeasti palkita.

    Pekka Puustinen kysyy, mikä on yliopiston palveluvastuu, kun lamasta ei ole selvitty, vanhushoito on retuperällä ja valtiolla on satojen miljardien vajeet odottamassa realisoitumista.

    – Yliopiston pitää pystyä tuomaan ratkaisuehdotuksia. Perinteinen akateeminen maailma sanoo, että tulkitkaa näistä artikkeleista, mutta kun ongelma on siinä, ettei kukaan päättäjä lue akateemisia journaaleja.


    Pitää puhua kuin Martti Luther

    Puustinen esittää yliopiston umpioitumisen avaamiseksi uusia tapoja toimia yhteistyössä muun maailman kanssa. Opiskelijoiden tekemät Demola-innovaatioprojektit ovat yksi tapa, kiertuebussi toinen.

    Puustinen sanoo haluavansa teoillaan lunastaa syvempiä lupauksia yhteistyössä yritysten ja opiskelijoiden kanssa. Yliopistouraa ne eivät meritoi.

    – Teen sellaisia asioita, mitkä tekevät minut onnelliseksi ja mihin itse uskon.

    Monet etenkin Tampereen yliopistossa moittivat, että yliopisto ei enää palvele muuta kuin elinkeinoelämää.

    – Olen siitä ehkä pikkasen eri mieltä, Puustinen sanoo ja vetoaa yliopiston palveluvastuuseen.

    Kauppatieteilijä tietää muita paremmin sen, miten yritysrahaa saadaan tutkimukseen.

    – Ihmiset eivät ehkä ymmärrä sitä, että kyse on samoista rahoista mistä ne rahoittaa konsultteja. Se on sama tili heillä. Jotta me voimme kilpailla konsulttien kanssa, niin meidän ei missään nimessä pidä argumentoida sitä konsulttityönä. Ei yliopisto siinä pärjää. Konsultit osaa sen paremmin.

    Yrityksiä kiinnostavat Puustisen mukaan aidosti teoreettiset ilmiöt.

    – Me emme mene yritykseen konsultoimaan, miten heidän pitää tehdä asiat. Kyllä ne ymmärtää sen tutkimuksen linssin tai logiikan, mikä siellä taustalla on, kunhan se osataan kertoa oikein.

    Yritysrahalla tehtyjen tutkimusten loppuraportit ovat Puustisen mukaan usein vähemmän soveltavia. Ongelmana on usein tutkijoiden kyvyttömyys kommunikoida.

    – Se ilmiö pitää pystyä puhumaan kuin Martti Luther. Sitä me ei yliopistomaailmassa osata. Me puhutaan vaikeilla akateemisilla käsitteillä yksinkertaisistakin asioista. Olen aika monessa palaverissa nähnyt, miten akateemiset ihmiset yrittävät myydä. Siellä rupee yrityspuoli oleen aika punanen. Oltaisiin enemmän kuin Martti Luther eikä niin kuin katolinen kirkko. Ne lupasivat molemmat samaa asiaa, mutta vain toinen puhui niin, että lapsikin sen ymmärtää.

    Ei tutkijoiden pidä Puustisen mielestä ryhtyä tekemään yrityksille töitä. Kysymys on siitä, miten tutkijoiden osaaminen välittyy yhteiskuntaan ja yritysten tarpeisiin.

    – Joskus se vaatii bussin, joskus jotain muuta.

    www.puustinen.org

    Teksti Heikki Laurinolli
    Kuvat Jonne Renvall

    Pekka Puustinen sanoo, ettei tutkijoiden tarvitse ryhtyä tekemään yrityksille töitä, mutta tutkijoiden osaamisen pitää välittyä yhteiskunnan ja yritysten tarpeisiin. – Joskus se vaatii bussin, joskus jotain muuta.

    Pekka Puustinen sanoo, ettei tutkijoiden tarvitse ryhtyä tekemään yrityksille töitä, mutta tutkijoiden osaamisen pitää välittyä yhteiskunnan ja yritysten tarpeisiin. – Joskus se vaatii bussin, joskus jotain muuta.