Pispalanharjun Sokrates on poissa

Heikki Mäki-Kulmala 11.8.1951–17.2.2014

Heikki Mäki-Kulmala 11.8.1951–17.2.2014

Filosofi Heikki Mäki-Kulmala menehtyi sairauskohtaukseen Tampereella Pispalanharjun kodissaan 17. helmikuuta 2014. Hän oli syntynyt Seinäjoella 11. elokuuta 1951. Ylioppilaaksi Heikki kirjoitti vuonna 1970 Seinäjoen lyseossa. Vielä varttuneilla vuosillaan hän muisteli lämmöllä vanhaa kouluaan ja sen persoonallisia pedagogeja. Heikki kirjoittautui ylioppilasvuotenaan opiskelemaan Tampereen yliopistoon, jossa suoritti kaikki akateemiset tutkintonsa. Heikki opiskeli filosofiaa, sosiologiaa, tilastotiedettä, informaatiotutkimusta ja kasvatustieteitä. Hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 2003 filosofian alalta neuvostomarxismin ja länsimaisen rationalismin suhteesta.

Heikki toimi kasvatus- ja yhteiskuntatieteellisten aineiden sekä filosofian lehtorina Tampereen yliopistossa. Hän oli erinomainen pedagogi, loistava puhuja, loistelias kirjoittaja ja verraton tarinankertoja, jonka yleissivistys oli käsittämättömän syvä ja laaja. Heikki osoitti esimerkillään, että maailman kaikki tieto, viisaus ja kauneus voivat olla käsillä myös työläiskodin pojalle. Heikin yhteiskunnallista ajattelua määrittivät syvä oikeudentunto ja huoli maailmantilasta. Ulkopuolelta annetut tuloskriteerit eivät ohjanneet Heikkiä, vaan hän tutki sitä ja kirjoitti siitä, mitä piti tärkeänä ja arvokkaana. Omalle tutkimustyölleen hän asetti korkeita vaatimuksia. Kun väitöskirjan tutkimuskohteena oli neuvostomarxismi, Heikki piti välttämättömänä venäjän kielen oppimista. Tällainen asenne leimasi hänen kaikkea tutkimustoimintaansa. Esimerkiksi Heikin kirja Anti-Ahmavaara on mainio malli tutkimuksen etiikasta. Heikki perehtyi perusteellisesti tutkimuskohteensa argumentaatioon ja kritisoi sitä lyömättä toisen persoonaa. Tällainen kriittisyys on myös kritiikin kohteen arvostamista. Heikki arvosti, syntyperään ja säätyyn katsomatta, muita ihmisiä, mutta oli samalla herkkä tunnistamaan huijareita ja puolivillaisia rahastajia. Tietokirjailijana ja kolumnistina Heikki keskittyi usein ajan virrassa kelluviin silmänkääntäjiin, joiden sarkastisena luonnehtijana hän oli esikuvansa Pentti Haanpään veroinen sanankäyttäjä

Heikin nuoruuden filosofiset juuret olivat marxilaisuudessa ja Frankfurtin koulukunnan kriittisessä teoriassa. Hän oli avaramielinen totuuden etsijä ja kaikessa toiminnassaan ehdottoman suora ja rehellinen. Luopumatta perimmäisistä eettisistä ja yhteiskunnallisista ihanteistaan Heikki teki itsekriittisesti tiliä poliittisesta menneisyydestään niin tutkimuksessa (esim. väitöskirja ja Taistolaisuuden harmaa kirja) kuin julkisissa keskusteluissakin. Varttuneen Heikin maailmankuva rakentui useista lähteistä. Hän kirjoitti arvostavasti mm. Kierkegaardista, Dostojevskista, Jaspersista, Berdjajevista, Lotmanista, Eino Kailasta, Urpo Harvasta ja G. H. von Wrightistä. Antonio Gramsci oli Heikille tärkein marxilaistaustaisista ajattelijoista. Heikki arvosti Pentti Linkolaa merkittävänä toisinajattelijana, mutta kyseenalaisti tämän apokalyptisen retoriikan ja hyisen ihmiskuvan. Heikin uusin tutkimuskohde oli Uku Masingin, virolaisen teologin, runoilijan ja kielitieteilijän, ajattelu, josta hänen oli tarkoitus puhua ympäristöfilosofian konferenssissa Yhdysvalloissa. Viimeiseksi jääneessä artikkelissaan Heikki palaa Wittgensteiniin, jonka filosofiaa hän oli pitänyt arvossa nuoruudestaan asti. Taiteet, erityisesti kirjallisuus, ja originellien kansanihmisten sattumukset olivat Heikin inspiraation lähteitä, joista riitti ehtymättömästi tarinoita.

Heikki oli oppinut filosofi ja samanaikaisesti helposti lähestyttävä, sydämellinen ja viisas kansanmies. Hän antoi arvon kaikelle ”olemisen avoimuutta” kunnioittavalle ajattelulle. Siksi hän kykeni vuoropuheluun myös erilaisten maailmankatsomusten kanssa. Heikin nuoruusvuosien radikalismista kulkee pitkä linja hänen viimeisiin hetkiinsä asti. Mitä vanhemmiksi tulimme, sitä selvemmin aloin nähdä Heikin etiikassa samankaltaisuuksia Vuorisaarnan etiikan kanssa. Heikin poismeno jätti korvaamattoman tyhjyyden. Toista hänen kaltaistaan ei ole. Pispalanharjun Sokrates on poissa.

Veli-Matti Värri
Heikki Mäki-Kulmalan ystävä ja työtoveri