Mies ja tehtävä

    Kari Mattilan mielestä sairaalalääkärin kuorta pitäisi raapia pikkuhiljaa jo lääkäreiden peruskoulutuksen aikana. – Kun peruskoulutuksen jälkeen lähdetään töihin perusterveydenhuoltoon, niin siellä pitää olla toisenlaista osaamista ja ymmärrystä.

    Kari Mattilan mielestä sairaalalääkärin kuorta pitäisi raapia pikkuhiljaa jo lääkäreiden peruskoulutuksen aikana. – Kun peruskoulutuksen jälkeen lähdetään töihin perusterveydenhuoltoon, niin siellä pitää olla toisenlaista osaamista ja ymmärrystä.

    Hyvä yleislääkäri antaa tiedolle merkityksen, sanoo professori Kari Mattila

    Yleislääketieteen emeritusprofessori Kari Mattilalla on tehtävä, tai missio, kuten hän sanoo. Mattilan missiona on ammattitaitoinen yleislääkäri, joka pystyy auttamaan potilastaan ja väestöään parhaalla mahdollisella tavalla.

    Mattila sai kutsumuksen tehtävälleen pian sen jälkeen kun hän valmistui Turun yliopiston lääkärikoulutuksesta 1972. Mattila meni töihin terveyskeskukseen ja totesi, että opit jotka hän oli saanut taudeista, eivät riitä.

    Tästä kumpuaa Mattilan teesi:

    Kaikki lääkärit peruskoulutetaan sairaalalääkäreiksi koulutusjärjestelmässämme.

    – Kyllä nykyisessä lääkärikoulutusjärjestelmässä tietoa sairauksista annetaan runsaasti, ei lääkärikoulutus ole huono. Mutta se ei ole hyvä yleislääkärikoulutus, Mattila sanoo.

    Otetaan esimerkiksi diabetes, jonka hoito on opetettu uudelle lääkärille.

    Yleislääkärin tehtävänä ei kuitenkaan ole hoitaa vain diabetesta, vaan hänen tehtävänsä on hoitaa Matti Meikäläisen diabetesta. Matti Meikäläisen, joka diabeteksen lisäksi kärsii eturauhasvaivasta, jonka täytyy juosta yöt vessassa, jolla on lonkkakipuja ja joka odottaa lonkkaleikkaukseen pääsyä, jolla on työpaikka menossa alta ja jonka vaimo ryppyilee.

    – Onhan Matilla diabeteskin, mutta hänellä on monta muuta tärkeää asiaa elämässään, jotka pitää ottaa huomioon hoidossa. Pelkästään taudin biologinen hoito ei Mattia auta, tai se epäonnistuu näistä muista syistä, Mattila sanoo.


    Tiedon arvottajaksi

    Maailma on kehittynyt niin, että tietoa ja vertaiskokemuksia sairauksista on saatavilla yllin kyllin internetistä. On potilaita, jotka tietävät tautinsa biologiasta enemmän kuin hoitava lääkäri.

    – Yleislääkärin tehtävänä on auttaa ihmisiä arvottamaan ja ymmärtämään, mitä tieto merkitsee juuri hänelle, mikä tiedosta on tärkeää ja mistä taas tämän henkilön ei pitäisi välittää, Mattila sanoo.

    Yleislääkärin pitää hallita kokonaisuus. Hänellä täytyy olla tieto sairauksista, keinot, joilla hän pystyy kommunikoimaan ihmisen kanssa ja viemään sanomansa perille. Sen lisäksi hänen pitää ymmärtää, mitä tämä kaikki merkitsee juuri tälle henkilölle.

    Kari Mattilan mielestä perusterveydenhuoltoa parannetaan parhaiten satsaamalla erikoislääkärikoulutukseen.

    – Meillä on kuusivuotinen yleislääketieteen erikoislääkärikoulutus, jossa lääkäreitä koulutetaan juuri näihin asioihin.


    Hyviä terveyskeskuksia hakemaan

    Hyvät terveyskeskukset kouluttavat hyviä yleislääkäreitä, huonot huonoja, kuuluu Mattilan toinen teesi.

    – Terveyskeskukset saavat parhaat lääkärit kouluttamalla heidät itse. Siksi on tärkeää, että meillä olisi hyvin toimivia terveyskeskuksia.

    Erikoislääkärikoulutus tapahtuu kentällä, oikeissa työtehtävissä. Yliopisto voi auttaa terveyskeskuksia olemaan hyviä.

    Erikoislääkärikoulutuksen kustantaa pääosin valtion sosiaali- ja terveydenhuolto. Yliopiston tehtävänä on tutkintohallinto, kouluttajien kouluttaminen ja yhteistyön tekeminen terveydenhuollon eri toimijoiden kanssa.

    Viimeisimmässä listauksessa Tampereen lääketieteellisessä yksikössä oli 276 yleislääketieteeseen erikoistuvaa lääkäriä.

    – Kouluttamiseen tarvitaan kaikki terveydenhuollon yksiköt.


    Ei systeemi vaan ihmiset

    Lopulta pääsemme Mattilan pääteesiin:

    Oli järjestelmä kuinka hyvä tahansa, niin huonot ihmiset saavat sen pilalle. Ja oli järjestelmä kuinka huono tahansa, hyvät ihmiset saavat sen toimimaan.

    Eläkkeelle jäävän Mattilan odotetaan ottavan kantaa sote-uudistukseen ja muuhun kuumana käyvään terveydenhuollon hallinnolliseen keskusteluun. Mattilaa kiinnostavat kuitenkin enemmän ihmiset kuin hallintohäkkyrät.

    Hänen mielestään ei ole niinkään tärkeää, mikä elin missäkin käyttää hallinnollista valtaa.

    – En ole niin huolissani siitä, millainen järjestelmä meille tulee, mutta olen huolissani, jos meillä ei ole ammattitaitoisia ihmisiä tekemään työtä, Mattila sanoo.

    – Hyviä järjestelmiä on saatu aivan kuralle huonoilla ihmisillä. Ja toisinpäin.

    Teksti Tiina Lankinen
    Kuva Jonne Renvall

    Kari Mattila

    * Yleislääketieteen ja terveydenhuollon erikoislääkäri, emeritusprofessori Tampereen yliopistossa.

    * Tutkimusurallaan hän on keskittynyt pitkiin seurantatutkimuksiin lääkäriprofessiosta ja väestön terveydestä, esimerkiksi Terveys, hyvinvointi ja ihmissuhteet Suomessa (HeSSup).

    * Harrastaa luonnossa liikkumista vuodenajan mukaan: Hiihtoa, suunnistusta ja marjastusta. Tavoitteena on, että talven aikana hän ei hiihdä samaa latua samaan suuntaan kahteen kertaan.

     

    Ongelmalähtöinen opetus toimii

    Miten lääkärinkoulutuksessa voisi vastata paremmin yleislääkäriyden tarpeisiin? Yleislääketieteen emeritusprofessori Kari Mattilan mielestä kannattaa keskittyä yleislääketieteen erikoislääkäreiden kouluttamiseen, mutta peruskoulutuksessakaan ei ole moittimista.

    Tampereen yliopistossa uskallettiin aikanaan siirtyä ongelmalähtöiseen oppimistapaan, jossa opiskelijat pääsevät työelämässä vastaantulevien tapausten motivoimina paneutumaan asioiden syihin, mekanismeihin ja seurauksiin.

    – Tampereella on hyvä peruskoulutus, aivan kiistatta maan parhaimpia, ja se näkyy myös erilaisissa tutkimuksissa, joita asiasta on tehty, Mattila sanoo.

    Ongelmalähtöinen opetustapa mahdollistaa sen, että periaatteessa koko koulutuksen ajan jokaisella kurssilla voi olla mukana yleislääketieteenkin opettaja, jonka tehtävänä on tuoda yleislääkärin näkemystä harjoitustehtäviin.

    Mattilan mukaan tosiasia kuitenkin on, että siinä vaiheessa yleislääkäri ei pysty kilpailemaan opiskelijan mielenkiinnosta.

    – Alussa opiskelijan mielenkiinnon vievät henkiä pelastavat sankariteot ja huoli siitä, miten selvitään, kun sairaalaan tuodaan verta valuva potilas, Mattila sanoo.

    Mutta pikkuhiljaa, kun opiskelijat oppivat perusasiat ja huomaavat, että he selviytyvät, herää uusi kysymys: Mitä sitten? Mitä tämän jälkeen potilaalle tapahtuu?

    – Näitä asioita voidaan tuoda peruskoulutukseen. Ikään kuin raapia sairaalalääkärin kuorta niin, että kun mennään todelliseen elämään ja nähdään, mitä terveyskeskuslääkärin työ on, ollaan valmiimpia siihen.