Hyväsydäminen oppinut

Heikki Mäki-Kulmala

Heikki Mäki-Kulmala 11.8.1951–17.2.2014

Filosofi Heikki Mäki-Kulmala kuoli yllättävän sairauskohtauksen seurauksena kotonaan Tampereella maanantaina 17. helmikuuta 2014. Kuollessaan hän oli 62-vuotias. Hän oli syntynyt Seinäjoella 11. elokuuta 1951.

Mäki-Kulmala oli arvostettu keskustelija ja yhteiskunnallinen ajattelija, jonka aivan liian aikainen poismeno järkytti syvästi laajaa ystävä- ja tuttavapiiriä.

Tampereen yliopisto muodosti Heikin toimintapiirin 1970-luvun opiskelijavuosista alkaen. Monet muistavatkin hänet jo 1970-luvun kuohuvilta radikaalivuosilta, viimeistään opiskelijalehti Aviisin päätoimittajana 1980-luvun alusta.

Mäki-Kulmala ja pari vuotta sitten edesmennyt toimittaja Seppo Huiku muodostivat parivaljakon, joka luotsasi Aviisia puoluepoliittisen jäykkäniskaisuuden ajan karikoista kohti avarampaa ajattelua.

Mäki-Kulmala jatkoi uraansa 1980-luvulla perustetun Radio 957:n toimittajana ja pakinoitsijana. Hän piipahti myös television puolella ja toimi TV2:n Pyhät ja pahat -ohjelmasarjan vakiokeskustelijana. Ohjelma sai vuonna 2002 Telvis-kunniakirjan parhaana asiaohjelmasarjana.

Vuodesta 1996 Mäki-Kulmala jatkoi lehtikirjoittelua Tampereen yliopiston Aikalainen-lehdessä. Viimeinen kolumni otsikolla ”Tuhkimosadun lumo ja petos” ilmestyy vajaa viikko hänen kuolemansa jälkeen.

Kolumneissaan Mäki-Kulmala otti usein kantaa ajankohtaisiin maailmankatsomuksellisiin kysymyksiin. Aihepiiri kattoi laajan skaalan inhimillisen elämän ilmiöitä, joista yhdeksi teemaksi voi nostaa eriarvoisuuden ja yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden. Hän siteerasi sujuvasti nimekkäitä filosofeja mutta ei briljeerannut omalla oppineisuudellaan. Korkea ja matala, arkinen ja juhlava asettuivat hänen teksteissään luontevasti rinnakkain.

Yksi Heikin mieliaihe oli väärentäjä, huijari tai pelle, joka teeskentelee viisasta mutta paljastuu lopulta huijariksi. Niihin kuuluivat yhtä hyvin historian loppumista julistanut Francis Fukuyma kuin myös Pekka Himanen, Jari Sarasvuo ja Tony Halme.

Vuonna 1999 Mäki-Kulmala kirjoitti laajan arvion Jari Sarasvuon kirjasta Vapaus!. Se oli tarkka analyysi, jossa Sarasvuosta käytettiin nimityksiä ”harmiton hölöttäjä” ja ”melkoinen taikuri”. Sarasvuo loukkaantui ja uhkasi Aikalainen-lehteä oikeudella. Se yritys kuivui kokoon. Mäki-Kulmala ei perääntynyt tai väistellyt. Hän meni päinvastoin Sarasvuon luennolle kuuntelemaan lisää ja ottamaan osaa keskusteluun. Humaani ymmärrys leimasi Heikin tekoja silloinkin, kun vastassa oli epämiellyttävä tapaus.

Mäki-Kulmala oli yhteiskunnallinen osallistuja jo kauan ennen kuin yhteiskunnallinen vaikuttaminen keksittiin lisätä yliopistojen kolmanneksi tehtäväksi tutkimuksen ja opetuksen rinnalle.

Heikin osallistumisen taustalla oli merkittävä ura tutkijana ja opettajana. Hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 2003 väitöskirjalla, joka käsitteli neuvostomarxismin suhdetta moderniin länsimaiseen rationaalisuuteen.

Mäki-Kulmalan monografiatutkimukset käsittelivät mm. sellaisia persoonia kuin Urpo Harva, Yrjö Ahmavaara, Jari Sarasvuo ja Seppo Toiviainen.

Heikki Mäki-Kulmala työskenteli kuolemaansa saakka kasvatus- ja yhteiskuntatieteellisten aineiden sekä filosofian lehtorina Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikössä. Hän oli siitä harvinainen opettaja, että hänen puhuessaan ihmiset kuuntelivat oikeasti eivätkä vain teeskennelleet kuuntelijaa.

On helppo yhtyä Veli-Matti Värrin sanoihin, joiden mukaan Heikki oli hyväsydäminen, monipuolisesti ja laajasti oppinut, mutta ei vähääkään akateemisesti pöyhkeä.

Istuimme vain muutama viikko sitten iltaa Heikin ja Teijan kanssa. Mikään ei viitannut siihen, että tämä jäisi viimeiseksi.

Elämän loppumisen ehdottomuus koskettaa harvoin näin syvältä.

Heikki Laurinolli