Geenit kertovat syövän käyttäytymisestä

    Tutkijat Olli Lohi (vasemmalla), Keijo Viiri, Mikko Oittinen, Susanna Teppo ja Kaisa Teittinen tutkivat lasten akuutin leukemian syntymistä, uusiutumista ja herkkyyttä eri syöpälääkkeille.

    Tutkijat Olli Lohi (vasemmalla), Keijo Viiri, Mikko Oittinen, Susanna Teppo ja Kaisa Teittinen tutkivat lasten akuutin leukemian syntymistä, uusiutumista ja herkkyyttä eri syöpälääkkeille.

    Lapset kantavat syöpähoidon seurauksia pitkään, joten hoidot eivät saa olla liian raskaita

    Uuden tutkimustiedon avulla halutaan kehittää lasten leukemian hoitoja niin, että hoidon sivuvaikutukset vähenisivät.

    Lastentautien erikoislääkärin, Tampereen yliopiston dosentti Olli Lohen johtaman tutkimusryhmän tavoitteena on oppia ymmärtämään paremmin lasten akuutin leukemian syntymiseen, uusiutumiseen ja lääkeherkkyyteen liittyviä tekijöitä. Nämä kaikki tekijät määräytyvät syövän geeneissä.

    – Joillain potilailla on leukemiasoluissaan geneettisiä muutoksia, jotka tekevät heistä esimerkiksi vähemmän herkkiä syöpälääkkeille. Jos muutokset opitaan tunnistamaan, niihin osataan varautua syövän hoidossa, Lohi kertoo.

    Parempia hoitoja kaivataan etenkin niille potilaille, joilla on huono ennuste.

    Tutkimusryhmä on tällä hetkellä ainoa Suomessa, joka tekee lasten leukemian perustutkimusta solu-, molekyyli- ja geenitasolla. Ryhmä on osa Tampereen yliopiston Lasten terveyden tutkimuskeskusta.


    Lääkitystä joudutaan rajoittamaan

    Lasten akuuttia leukemiaa hoidetaan solunsalpaajilla eli sytostaateilla. Hoito kestää 2,5 vuotta, mutta hoidon intensiivisyys vaihtelee syövän vakavuuden mukaan.

    Pienillä potilailla hoitojen sivuvaikutuksiin kiinnitetään erityishuomiota.  Esimerkiksi sädehoito olisi tehokas hoito leukemiaan, mutta sitä annetaan lapsille vain poikkeustapauksissa, koska se voi vaikuttaa lapsen kehitykseen.

    – Sairautta täytyy hoitaa niin, että potilas pystyy hoitojen jälkeen elämään niin terveen elämän kuin mahdollista, Olli Lohi sanoo.

    Lohen tutkimuksessa rakennetaan erilaisin geneettisin ominaisuuksin varustettuja leukemian solumalleja, joiden avulla sairauden käyttäytymistä tutkitaan. Tutkimusryhmä on parhaillaan mallintamassa myös seeprakaloilla lasten akuutin leukemian yleisintä geneettistä muotoa.

    – Tavoitteenamme on tutkia tarkkaan, mitkä ovat ne vaiheet, joiden kautta leukemia syntyy, jotta siihen voitaisiin paremmin puuttua, Lohi kertoo.


    Harvinainen sairaus

    Lasten syövät ovat onneksi harvinaisia. Leukemia on lasten syövistä yleisin, ja toiseksi yleisimpiä ovat aivokasvaimet. Lapsilla leukemia on käytännössä aina akuutti eli kun tauti puhkeaa, niin taudinkuva on nopea.

    Lasten leukemian ennuste on hyvä. Yli 85 prosenttia potilaista paranee pysyvästi. Vastaavien tautien ennuste aikuisilla on huonompi.

    – Syynä ei ole ikä vaan se että lasten ja aikuisten leukemiat ovat sekä tautityypiltään että perimävirheiltään osin erilaisia, Lohi kertoo.

    Leukemian diagnoosi on tunnistettu 1800-luvulla. Vielä 1950-luvulla tautiin ei ollut hoitoa. Siihen nähden sairauden tutkimuksessa ja hoidossa on edistytty nopeasti.


    Ymmärrys kasvaa

    Viime vuosina leukemiatutkimuksessa on ymmärretty sairauden monimuotoisuus. Potilaan elimistössä on keskenään kilpailevia syöpäsoluja, joilla on erilaiset geneettiset ominaisuudet. Tämä voi tehdä yksilölliset täsmähoidot haastaviksi, koska jos potilaalle annetaan vain yhtä täsmälääkitystä, niin jokin toinen tautisoluryhmä voi jäädä hoitamatta.

    – Pitäisi tietää, annetaanko potilaalle useampaa täsmälääkitystä ja annetaanko niitä samaan aikaan vain peräkkäin, Olli Lohi sanoo.

    – Potilaan taudista pitää olla kokonaisvaltainen kuva, jotta täsmähoidot onnistuvat.

    Täsmähoitoja kohti ollaan kuitenkin menossa. Jo nyt syöpätutkimuksessa käytetään niin kutsuttuja syväsekventointimenetelmiä, joilla periaatteessa pystytään selvittämään perimävirheet, jotka aiheuttavat potilaan leukemian.

    Lohi uskoo, että syväsekventointimenetelmät tulevat hoitotyöhön noin viiden vuoden aikajänteellä. Sitä ennen pitää kuitenkin ratkaista, miten niiden tuottamaa suurta tietomäärää hallitaan ja käsitellään.

    Teksti Tiina Lankinen
    Kuvat Jonne Renvall

    Lasten terveyden tutkimuskeskus

    *Tampereen yliopiston lääketieteen yksikön tutkimuskeskus, jossa tutkitaan lastentauteja, lasten terveyden edistämistä ja sairauksien ennaltaehkäisyä.

    *Keskukseen kuuluu kymmenkunta tutkimusryhmää, joiden tutkimuskohteita ovat esimerkiksi keliakia, syöpä, globaali terveys, lasten psyykkinen ja neurologinen kehitys ja lasten infektiot ja astma.

    *Toimii yhteydessä Tampereen ylipistollisen keskussairaalan kanssa.

     

     

    Laaja aivokasvaintutkimus alkoi Tampereella

    Kristiina Nordfors johtaa tutkimusta, jossa tavoitteena on tutkia kaikki alle 17-vuotiaat aivokasvainpotilaat Pirkanmaan aluella seuraavan kymmenen vuoden ajan.

    Kristiina Nordfors johtaa tutkimusta, jossa tavoitteena on tutkia kaikki alle 17-vuotiaat aivokasvainpotilaat Pirkanmaan alueella seuraavan kymmenen vuoden ajan.

    Aivokasvainten käyttäytyminen ja biologia ovat vielä suurelta osin pimennossa.

    Tampereen yliopiston lääketieteen yksikössä alkoi tänä vuonna mittava tutkimus, jossa tutkitaan lasten aivokasvainten toimintaa. Tavoitteena on saada tutkimukseen kaikki seuraavan kymmenen vuoden aikana Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan (Tays) leikkaukseen tulevat alle 17-vuotiaat aivokasvainpotilaat. Heitä uskotaan tänä aikana tulevan noin 300–400.

    – Etsimme kasvainten toiminnasta tietoja, joiden avulla voisimme antaa potilaille yksilöllisempää hoitoa, kertoo tutkimuksen johtaja Kristiina Nordfors.

    Nordfors työskentelee erikoistuvana lastenlääkärinä Taysissa, jossa hän itse hoitaa myös aivokasvaindiagnoosin saaneita lapsia.

    Potilaille ei tehdä ylimääräisiä toimenpiteitä tutkimuksen vuoksi, vaan tutkimuskäyttöön otetaan vain esimerkiksi sellaisia näytteitä, jotka otettaisiin muutenkin hoidon takia. Leikkauksen yhteydessä kasvaimesta otetaan kudosnäytteitä, joita tutkitaan patologisin menetelmin. Myös kasvaimen geenit kartoitetaan.

    – Jos kahdella eri lapsella on samantyyppinen kasvain, mutta kasvaimet ovat geneettisesti hyvin erilaisia, niin pitäisikö hoidonkin olla erilaista? Tällaisiin asioihin saamme toivottavasti lisätietoa.

    Aivokasvaimiin liittyy paljon ennakkoluuloja, ja Kristiina Nordforsin mukaan niitä epäillään potilailla ehkä liiankin helposti. Aivokasvaindiagnoosi ei ole välttämättä kuolemantuomio, sillä monessa kasvaimessa ennuste on hyvä. Lapsen myöhempään elämään se saattaa kuitenkin vaikuttaa.

    – Tavallisten lastenlääkäreiden, jotka eivät ole päivittäin tekemisissä aivokasvainten kanssa, olisi hyvä tietää, miten leikkaus ja hoidot vaikuttavat elämänlaatuun, Nordfors sanoo.

    – Näitä asioita pyrimme myös tutkimuksessa tuomaan esille.