Etätyön tekijät viihtyvät huonosti

    Etätyö

    Pääosa kotona tehtävästä työstä on ylityötä eikä etätyötä

    Etätyötä tekevät suomalaiset viihtyvät työpaikallaan hieman huonommin kuin muut palkansaajat. Lisäksi he arvioivat esimiehiltään saamansa tuen kehnommaksi kuin kotona työskentelemättömät. Pääosa kotona tehtävästä työstä on ylityötä eikä tavanomaista työaikaa korvaavaa etätyötä.

    Tampereen yliopiston työelämän tutkijat Satu Ojala ja Pasi Pyöriä kirjoittavat Työpoliittisessa Aikakauskirjassa 1/2013 tutkimuksestaan, joka perustuu suomalaisiin ja kansainvälisiin työolotilastoihin. Yhtenä aineistona on eurooppalainen työolotutkimus European Working Conditions Survey vuodelta 2010.

    Tutkijat epäilevät, ettei pelkkä kotona työskentelyn ylityöluonne voi selittää tulosta, sillä muissakin maissa ylityö voi lisätä kotona työskentelyä. Pohjoismaissa henkilöstö joustaa tavallista enemmän ja myönteinen vastavuoroisuus leimaa työn ja vapaa-ajan käyttöä. Tutkijat arvioivat, että tällainen vapaus voi käydä rasitukseksi.


    Kotityö kuormittaa

    Aikapaineet ja työstressi vaivaavat kaikkialla Euroopassa kotona työtä tekeviä enemmän kuin muita palkansaajia. Eniten aikapaineista kärsivät etätyöntekijät Iso-Britanniassa ja Irlannissa sekä Pohjoismaissa. Suomen lukemat ovat muita myönteisemmät.

    Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tehdään eurooppalaisista vertailumaista eniten etätyötä. Tilastokeskuksen työolotutkimuksen mukaan suomalaisten palkansaajien etätyö on lisääntynyt vajaassa parissa vuosikymmenessä jopa seitsenkertaiseksi eli kahdesta 14 prosenttiin vuodesta 1990 vuoteen 2008. Tarve tehdä ylityötä kotona selittyy aikapaineilla ja työn organisoimisen vaikeuksilla.

    Satu Ojala ja Pasi Pyöriä kirjoittavat, että kotona työskentelyn yleistyminen kertoo työn muuttumisesta aikaisempaa joustavammaksi mutta myös vaativammaksi. He pitävät liioiteltuina puheita, joiden mukaan työaikana tehtävä työ olisi siirtynyt tien päälle, kotiin tai etätyökeskuksiin.


    Etätyö kertoo luottamuksesta

    Etätyöstä seuraa Ojalan ja Pyöriän tutkimuksen mukaan voittopuoleisesti myönteisiä asioita. Etätyön tekijät osallistuvat muita enemmän työprosessien ja työolojen kehittämiseen työpaikallaan. Etätyön tekijöistä enemmän kuin kaksi kolmannesta oli mukana aktiivisesti työpaikkansa kehittämistoiminnassa, kun muista työntekijöistä vain puolet osallistui aktiivisesti.

    Tutkijat tulkitsevat, että mahdollisuus tehdä etätyötä osoittaa vastavuoroista luottamusta työpaikalla. Lisäksi etätytön tekijät raportoivat olevansa tyytyväisiä esimiehiltään saamaansa tukeen. Ojalan ja Pyöriän tulokset eivät tue alan tutkimuskirjallisuudessa esitettyä huolta työyhteisön sosiaalisten suhteiden köyhtymisestä.


    Yrittäjyys sokea piste

    Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksen mukaan neljä viidestä palkansaajasta työskentelee tavallisena työpäivänä työpaikallaan aamukahdeksasta iltaneljään. Eniten työssä liikkuvat yrittäjät eivätkä palkansaajat. Kotona työskentelevät ajallisesti eniten maatalousyrittäjät. Uudet hajautetut palkkatyön muodot eivät siten korvaa vaan enemmänkin täydentävät perinteisiä työjärjestelyjä ja normaalia työaikaa.

    Ammatinharjoittajien, freelancereiden ja muiden yksinyrittäjien osuus Suomen työllisistä on pieni verrattuna Etelä-Euroopan maihin. Vuoden 2010 tietojen mukaan heidän osuutensa Suomen työvoimasta oli kuusi prosenttia. Satu Ojala ja Pasi Pyöriä arvioivat, että tämänkaltainen työ yleistyy lähivuosina myös Suomessa.

    Tutkijat pitävät yrittäjien työn ja yksityiselämän yhteensovittamista tutkimuksen sokeana pisteenä, josta ei ole työolotietoa riittävästi saatavilla. Pisimmät työajat ovat maatalousyrittäjillä.

    Ojalan ja Pyöriän havaintojen mukaan naiset tekevät monilla alueilla Euroopassa miehiä enemmän kokoaikaista työtä kotona yrittäjinä. Kotona työskentely ei ole välttämättä omaehtoinen valinta niille naisille, jotka eivät voi lastenhoidon vuoksi ottaa vastaan työtä avoimilta työmarkkinoilta.

    Satu Ojala ja Pasi Pyöriä: Kotona työskentelyn yleisyys ja seuraukset: Suomi eurooppalaisessa vertailussa. Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2013.

    Teksti Heikki Laurinolli

    Kuvitus Jonne Renvall