Kirjastoissa käydään kirjallisuuden vuoksi

Ihmiset käyttävät kirjastoa saadakseen esteettisiä kokemuksia, viihtyäkseen ja oppiakseen uusia asioita. Muut asiat palvelevat tätä tarkoitusta. Kirjastoissa ei ehkä ole tarpeeksi mietitty sitä, sanoo professori Pertti Vakkari.

Yleisten kirjastojen hyötyjä kuntalaisten arkielämälle tutkittiin ensimmäistä kertaa

Yleiset kirjastot säilyvät olennaisena osana suomalaisten arkea, vaikka lainauslukujen kasvu näyttääkin pysähtyneen. Kirjallisuuden lainausta pidetään silti yhä kirjaston tärkeimpänä palveluna.

Informaatiotutkimuksen professori Pertti Vakkari on tehnyt yhdessä Sami Serolan kanssa uraauurtavan tutkimuksen yleisten kirjastojen hyödyistä kuntalaisten arkielämälle.

Yksittäisiä käyttäjätutkimuksia on tehty aiemminkin, mutta näin laajassa mittakaavassa ei ennen ole tutkittu yleisten kirjastojen merkitystä kansalaisten elämän kannalta.

Tutkimusaineisto koottiin ositettuna satunnaisotantana 15–17-vuotiailta Manner-Suomen alueella asuvilta suomalaisilta. Kysely postitettiin 6000 henkilölle keväällä 2010. Tutkimukseen vastasi yhteensä 1000 henkeä.


Perinteinen tehtävä nousi tärkeimmäksi

Kirjaston perinteinen tehtävä kirjojen lainaajana nousi tärkeään asemaan kirjastonkäyttäjien toivelistalla. Kirjaston ei niinkään odotettu toimivan kokoontumistilana.

– Perinteiset kirjaston tehtävät kuten kirjallisuuden lukeminen ja vapaa-ajan sivistys- ja kulttuuriharrastusten tukeminen oli ehdoton kärki koetuissa hyödyissä, Vakkari kertoo.

Viime vuosikymmeninä on puhuttu siitä, että kirjaston ei pitäisi olla kirjavarasto vaan sosiaalisen kohtaamisen näyttämö. Kyselyssä ihmiset eivät kuitenkaan pitäneet kokoontumista kirjaston keskeisenä palvelumuotona.

– Joskus tuntuu siltä, että keskustelua käydään konkretisoimatta sitä tarpeeksi. Ihmiset käyttävät kirjaston palveluita saadakseen esteettisiä kokemuksia, viihtyäkseen ja oppiakseen uusia asioita. Muut asiat kuten tiedonhakuvälineet ovat vain välineitä, jotka palvelevat sitä tarkoitusta. Kirjastossa ei ehkä ole tarpeeksi mietitty sitä, Vakkari arvioi.


Kirjasto tärkeä arjen toimille

Kirjastonkäytön tutkimuksissa on tavallisesti saatu selville, että hyvin koulutetut ja nuoret henkilöt hyötyvät eniten kirjaston palveluista. Vakkarin ja Serolan tutkimuksessa esiin nousi sellainen poikkeus, että arjen toimien kannalta kirjastosta kokivatkin eniten hyötyvänsä varttuneemmat ja heikommin koulutetut ihmiset.

Yhdysvalloissa havaittiin Vakkarin mukaan jo 1960-luvulla, että iän myötä lukeminen vähenee heikosti koulutetuilla mutta korkeasti koulutetuilla se kasvaa.

– Kun työelämä painaa ja tulee perhevelvollisuuksia, niin lukemisen määrä ja kirjastojen käyttö laskee. Kun niistä vapaudutaan, niin silloin lukeminen taas lisääntyy. Meidän datamme näytti saman.


Internet syö kirjaston tehtävää

Kirjaston käyttö lisääntyi voimakkaasti 1970-luvulla ja vielä 80-ja 90-luvuillakin jonkin verran. Kasvu on pysähtynyt 2000-luvulla.

Lukemisaktiivisuuden huippu sijoittuu 90-luvun alun lamavuosiin, jonka jälkeen erityisesti miesten, 15–24-vuotiaiden ja heikoiten koulutettujen lukuharrastus on hiipunut. Aktiivisimpia lukijoita ovat 25–34-vuotiaat, naiset ja korkeakoulutusta saaneet.

Vakkari arvioi, että kirjastojen käytön väheneminen on pysyvämpi suuntaus kuin pelkkää suhdannevaihtelua.

– Liitän sen tietoteknistymiseen ja internetin tuloon. Jossain määrin se syö kirjaston tehtävää. Näyttää siltä, että varsinkin nuoremmat, vähemmän koulutetut miehet lukevat vähemmän ja käyttävät kirjastoja vähemmän.

Vakkari havaitsi kuitenkin, että aktiivisuus kasautuu samoille henkilöille: aktiiviset kirjastonkäyttäjät ovat myös aktiivisia internetin käyttäjiä.

1990-luvun laman aikana kirjastot alkoivat opastaa kansalaisia internetin ja tietotekniikan maailmaan. Tämä tehtävä on yhä jäljellä.

Internetin käyttö saattaa kilpailla ihmisten ajasta musiikin kuuntelun ja elokuvien katselun kanssa. Toisaalta juuri nämä ovat siirtyneet internetin kautta vastaanotettaviksi.

Vakkari arvioi, että kirjastojen on syytä resurssiensa vuoksi miettiä, miten mielekästä on pitää yllä vähemmän käytettyjä toimintoja kuten musiikkikirjastoja ja multimediatallenteiden lainausta.

Tiedonhaun puolelta Vakkari toivoo, että kirjastot kehittäisivät myös kaunokirjallisuuden hakujärjestelmiä. Nyt tiedonhakua on kehitetty tietokirjallisuuden tarpeisiin, vaikka kirjaston välittämistä kirjoista vähintään puolet on kaunokirjallisuutta.


Sähkökirjojen lataus kallista kirjastoille

Kirjastot voivat pian tarjota kansalaisille ladattavia elektronisia kirjoja, jos sopimusneuvottelut kustantajien kanssa tuottavat tulosta. E-kirjat ovat laittamassa kirjallisuuden koko välityskoneiston muutenkin uusiksi.

E-kirjojen lataus onnistuisi ilman kirjastojakin. Vakkarin mielestä kirjastojen tarjontaan liittyy se hyöty, että niiden kautta myös sähköiset kirjat olisivat saatavilla keskitetysti yhdestä paikasta ja sisällön perusteella järjestettyinä.

Ruotsin kokemusten perusteella Vakkari arvioi, että kirjallisuuden välittäminen elektronisessa muodossa tulisi kirjastoille selvästi kalliimmaksi kuin paperimuodossa.

Kirjastoilla on Vakkarin mukaan kaksi tehtävää, tarjontafunktio ja löytämisfunktio: aineistoa on tarjolla ja on luotu järjestelmä, jonka mukaan se on löydettävissä myöhempää käyttöä varten.

– Vaikka julkaisemisen formaatti muuttuu, niin uskon kirjaston säilyvän juuri näiden kahden tehtävän kautta, koska kirjastoilla on kokemusta tästä kytkennästä. Tämä on se ydinasiantuntemus, oli kirja sitten digitaalisena tai paperimuodossa.


Sivistysajatus tavaramerkkinä

– Ei ainakaan vuosikausiin voi ajatella sellaista tilannetta, että ihmisten välinen kanssakäyminen ja vuorovaikutus vähenisivät edes nuoremmalta sukupolvelta. Vaikka he käyttävät kaikkia näitä Facebookeja ja Twittereitä, niin silti ne tapaa toisiaan ja keskustelee toisensa kanssa. Ehkä viestinnän uudet muodot lisäävät kanssakäymistä, Vakkari arvelee.

Kirjasto pysyy kohtauspaikkana, jossa satutunnit, näyttelyt ja lehtien lukumahdollisuus täydentävät lainauspalveluita.

Onko kirjasto säilyttänyt myös vanhat valistuksen periaatteensa, vaikka ne eivät ole enää muodikkaita?

– Kirjaston tavaramerkki on se, että se on demokraattinen laitos, joka tarjoaa yhtäläisen pääsyn tietoon ja sivistykseen. Kyllä sivistysajatus on rakennettu kirjaston toiminta-ajatukseen.


Sami Serola ja Pertti Vakkari: Yleinen kirjasto kuntalaisten toimissa; Tutkimus kirjastojen hyödyistä kuntalaisten arkielämässä. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:21.

Teksti Heikki Laurinolli
Kuva Teemu Launis