Totuudet muuttuvat, väittely vie eteenpäin

Tuukka Tomperi

Väittelykirjan tekijät pöyhivät väitösinstituution kankeutta

Kasvatustieteen tohtori, dosentti Leena Kurki ja kasvatustieteen tutkija Tuukka Tomperi kokosivat kirjan Väittely opetusmenetelmänä – Kriittinen ajattelu, argumentaatio ja retoriikka käytännössä. Nyt he vastaavat seuraaviin väitteisiin.


1.Yliopistoissa on väitelty jo satoja vuosia. Miksi sitä nyt pitäisi elvyttää?

Tuukka: Yliopistojen tutkintoväittelyiden perinne on kehittynyt dialektiikan ja opetusväittelyn pitkästä ja kunniakkaasta perinteestä. Nyt siitä on jäljellä enää tohtorinväitös, vaikka ennen yliopistot olivat täynnä väittelyitä. Tohtorinväitöskin on sitten rappeutunut, jähmettynyt kankean ylijuhlalliseksi, pompöösiksi tilaisuudeksi, josta väittelyn elävyys, terävyys, kiinnostavuus ja retorinen taidokkuus ovat kaukana. Yleisö on paikalla yleensä kohteliaisuudesta, ei siksi, että olettaisi kuulevansa jotakin innostavaa. Väitöksen ja sen juhlinnan henki muutenkin muistuttaa ylijuhlallisuudessaan usein häitä tai ehkä pikemmin hautajaisia, ei tieteen iloa. Paitsi että väittelyn ja argumentaation voi nähdä luontevana osana mitä tahansa opetusta seminaareista alkaen, kannattaisi myös tätä suomalaisen väitösinstituution kankeutta pöyhiä.

Leena: Jaahas, joo on väitelty, mutta suomalaisissa yliopistoissa ei kyllä  miesmuistiin. Väittely kehittää monia taitoja ja tukee samalla kokonaisvaltaisesti persoonan  kehittymistä. On varsin tärkeä osata ilmaista näkemyksensä ja perustella ne. Samalla oppii ymmärtämään myös toisenlaisia näkemyksiä ja keskustelemaan niistä.

2. Suomalaiset eivät osaa olla sivistyneesti eri mieltä. Eikö olisi parempi olla hiljaa, jos ei osaa keskustella?

Tuukka: Diktatuureissa ollaan hiljaa. Siitä ei hyvä seuraa. Avoin julkinen keskustelu ja suoraan puhuminen ovat demokratian kulmakiviä. On opeteltava keskustelemaan erimielisyyksistä.

Leena: Väittelemisen ”opiskelu” ja harjoittaminen opettavat olemaan ”sivistyneesti eri mieltä”. Eikä sitten enää tarvitse olla hiljaa.

3. Miten ihmiset saisi kohteliaasti väittelemään vaikka maahanmuutosta ilman, että toinen paljastuu rasistiksi ja toinen moralistiksi?

Leena: Väittelyn opiskelu ja harjoittaminen opettavat, että totuudet ovat monimuotoisia, useinkaan ei ole olemassa yhtä ja absoluuttista totuutta, mutta keskustelun ja taitavan väittelyn avulla päästään eteenpäin..

Tuukka: Jos väittelyssä joku paljastuu rasistiksi ja toinen moralistiksi, niin sehän on hyvä, oikeat asenteet tulevat valoon. Kirjamme idea tietysti on siinä, että väittelyn käytäntöä kannattaa harjoitella jo koulusta alkaen, jotta toisia näkökulmia ja vastapuolen argumentteja kunnioittavat mutta niitä ja omia näkemyksiä kriittisesti tutkivat valmiudet saavat vahvistusta. Suomalaiseen kehnoon keskustelukulttuuriin ei parannusta voi millään äkkikeinolla taikoa, mutta aina on mahdollisuus edistää asioita vähitellen, mm. juuri opetuksen kautta.

Leena Kurki

4. Miksi suomalaisista vaalikeskusteluista jää sellainen maku, että päätökset on tehty jossakin toisaalla eikä mihinkään voi enää vaikuttaa?

Leena: No jaa, minusta tämänvuotiset keskustelut olivat kokonaisuudessaan varsin huonoja jankutuksia, eivät ainakaan väittelyitä! Eikä niissä puhuttu kovin paljon asiaakaan, olkoon sitten päätetty missä tahansa.. jankutettiin Portugalia..

Tuukka: Tämä on politiikan ongelma kaikkialla tällä hetkellä. Talouden todellinen tai kuviteltu paine asettaa sellaisia reunaehtoja, joita poliitikot eivät uskalla koetella. Politiikasta puuttuu nyt oikeastaan vähän kaikkea: kriittistä ajattelua, terävästi argumentoituja vastakkainasetteluja, uusia avauksia, kykyä puhua ja innostaa yleisöä myönteisessä mielessä. Populistinen protestikin tulee nimenomaan negatiivisessa muodossa, sulkeutumisena ja menneeseen käpertymisenä. Antiikin Kreikassa puhetaidon opetus syntyi juuri politiikkaa varten.


5. Onko hyvä väittelijä sellainen, joka saa huonomman argumentin voittamaan?

Tuukka:  Hyvä väittely on sellainen, jossa argumenttien paino nousee kummaltakin puolelta terävästi ja kattavasti esiin. Silloin kyetään parhaiten punnitsemaan, mitkä argumentit ovat pätevimpiä. Olennaisinta on kuitenkin nähdä väittelyn kohde eli aihe monipuolisemmassa valossa. Useinkaan väittelyissä ei ole yksiselitteisesti oikeaa ratkaisua. Tärkein tavoite on ymmärtää käsittelyssä oleva asiakokonaisuus väittelyn jälkeen aiempaa paremmin.

Totta kai taitavampi puhuja voi saada heikomman argumentin näyttämään paremmalta esim. poliittisessa väittelyssä. Mutta juuri siksi on tuettava kaikkien valmiuksia argumentoida ja puhua, ja samalla kaikkien kykyä arvioida argumentteja ja puheita. Silloin heppoinen populismi ei tehoaisi äänestäjiin. Vastuu on oikeastaan kaikilla: yleisön on opittava kriittisempää ja analyyttisempaa ajattelua, toimittajien oltava terhakkaampia ja oivaltavampia kysymyksineen, poliittisen debatin kokonaisuudessaan tulisi olla sellaista, että asioita käsitellään perusteellisesti ja monipuolisesti, eikä mikään yksittäinen inttäminen jää hallitsemaan äänestäjien mielikuvia.

Leena: On vaikea sanoa, mikä argumentti milloinkin on huonompi kuin toinen. Väitettä tuetaan monenlaisin argumentein, joista toiset painavampia kuin toiset. Kokonaisuus sitten ratkaisee.


6. Jouduitteko väittelemään tai jopa riitelemään tätä kirjaa tehdessänne?

Leena: Asioista olimme hyvin pitkälle ihan samaa mieltä. Mutta kuten aina, kun yhteistyötä kirjan kanssa tehdään, tulee myös joitakin ongelmia, meillä lähinnä aikatauluasiat.. ja niistä joskus vähän sanomistakin. Mutta lopputulos tyydytti meitä molempia ja välit säilyivät hyvinä.

Tuukka: Kun kirjoittajia on kaksi, on aina totta kai myös erilaisia näkemyksiä joissain asioissa. Silloin edetään perustelemalla omia painotuksia. Se on neuvottelua, ja neuvottelu on argumentaatiota. Neuvottelun ja väittelyn raja on tosielämässä yleensä veteen piirretty. Riitelyn kanssa asialla ei ole mitään tekemistä, ja tätäkin kirjaa tehtiin hyvässä hengessä.

Tähän tiivistyykin paljon: todellinen kunnollinen väittely on kommunikaatiota, jossa pyritään vastapuolen näkemyksiä kuunnellen ja kunnioittaen tuomaan omat pointit mahdollisimman hyvin ja vakuuttavasti esiin. Dialogi ja debatti ovat hyvin lähellä toisiaan (vaikka toisinkin näkee esitettävän) ja todellisten kommunikaatiotilanteiden (suullisten tai kirjallisten) moodi heilahtelee usein jouheasti näiden välillä. Tärkeintä on tajuta, että riidalla ei pidä olla mitään tekemistä näiden kanssa: suomalaisten on opittava argumentoimaan asiakeskeisesti myös vaikeissa aiheissa ja häpeämään henkilöönkäyvää asiatonta riitelyä.