Ulkoistaminen ei ratkaise terveydenhuollon ongelmia

    Terveydenhuollossa ei ole paluuta entiseen. Vuokralääkärit ovat tulleet jäädäkseen kunnallisiin terveyskeskuksiin, mutta kokonaisten terveysasemien ulkoistamiset eivät ratkaise perusongelmia. Ulkoistaminen on pelkkä hätävara lääkäripulan selvittäjänä.

    Terveydenhuollon kilpailullisia toimintatapoja tutkineet Hannele Palukka ja Tiina Tiilikka arvioivat, että ulkoistaminen voi parantaa hetkellisesti terveysasemien toimintaa, mutta pitkän tähtäyksen ratkaisuksi siitä ei ole.

    – Vuokratyöfirmat ovat kuorineet kunnilta isot rahat. Nyt vasta kun lasku on langennut, on huomattu kuinka kallista se on. Vuokralääkärifirmat ovat käyttäneet hyväkseen kuntien huonoa johtamiskulttuuria, Palukka arvioi.

    Tampereen yliopiston sosiaalitutkimuksen laitoksen tutkijat Hannele Palukka, Tiina Tiilikka ja Helena Tolkki haastattelivat vuoden 2008 maalis-kesäkuussa terveydenhuollon työntekijöitä ja viranhaltijoita kolmessa Etelä-Suomen kunnassa, jotka olivat ulkoistaneet terveysasemia yksityiselle palveluntuottajalle. Vuokralääkärifirmojen toimintaa he tutkivat vuonna 2006 kerätyn haastatteluaineiston pohjalta.

    Lääkäripulan ratkaisu teki tyytyväiseksi

    Terveysasemien työntekijät olivat tyytyväisiä ulkoistamiseen, koska se ratkaisi lääkäripulasta johtuneen kaoottisen tilanteen. Työskentely järkevöityi ja valitukset palvelun laadusta vähenivät.

    Ulkoistamisen tulevaisuudennäkymät ovat kuitenkin ristiriitaisia. Ulkoistamista pidetään tilapäisratkaisuna jo senkin vuoksi, että sopimuskaudet ovat lyhyitä, tutkimuskohteissa kolmen vuoden pituisia.

    Vaikka tutkimuksessa ei haastateltu potilaita, kävi tutkijoille selväksi, että lääkäriin pääsy ei sittenkään aina helpottunut. Lääkäriaikaa oli vaikea löytää. Lisäksi potilaiden laboratoriokokeita karsittiin.

    – Potilaan pitkäaikaishoito ja moniongelmaisten potilaiden hoito kärsivät, kun työntekijät ovat yksityisen palveluksessa ja aikaa on vähän. Jatkuvuus olisi hyvä asia terveydenhuollossa, Palukka sanoo.

    Hoitajat pysyivät, maksaja vaihtui

    Tutkijat toivovat nyt pääsevänsä uudelleen haastattelemaan hoitajia ja lääkäreitä samoille terveysasemille, jotka ovat ulkoistamisen jälkeen palanneet takaisin kuntien hoidettaviksi.

    – Samat henkilöt siellä ovat melko varmasti, ainakin ne hoitajat. Ne sanoivat, että mihin he täältä lähtee, tämähän on heidän kotipaikka, Tiilikka sanoo.

    Hoitajat pysyivät paikallaan, vaikka työnantaja vaihtui ensin kunnasta yksityiseksi ja sitten takaisin. Ulkoistettujen terveysasemien hoitajat olivat pääasiassa virkavapaalla kunnasta ja määräaikaisessa työsuhteessa yksityiseen yritykseen. Osa hoitajista oli työsuhteessa suoraan yritykseen.

    Muutosvauhti kypsytti osan hoitajista niin, että tutkimuksen loppuseminaarissa he jo sanoivat, etteivät enää kehuisi näin paljon yksityistä palveluntuottajaa.

    – Kyllä he varmasti olivat aluksi aidosti innostuneita, koska tilanne oli hankala lääkäripulan vuoksi. Mutta jos he nyt saisivat valita, he olisivat kunnalla töissä, Tiilikka kuvailee.

    Ulkoistaminen aiheutti odottamattomia vastuuongelmia. Kun kunnat luovuttivat terveysaseman yksityiselle, jäi myös kiinteistönhuolto retuperälle. Kukaan ei huolehtinut työtiloista.

    – Yhdellä terveysasemalla oli niin huono sisäilma, että hyvä että pystyin tekemään haastattelun. Mulle tuli allergisia oireita, siellä oli hometta, Tiilikka kertoo.

    Kuntatyönantajan pitää oppia joustamaan

    Yksi lääkäripulan syistä on kuntien jäykkyys työnantajana. Kunnallinen työehtosopimus ei jousta.

    – Kunnanlääkäreillä on pitkät työajat päivystyksineen. Eivät nykyajan nuoret naiset suostu tekemään sellaisia työaikoja, joista ei pysty joustamaan, Palukka sanoo.

    Sipoossa on otettu mallia vuokratyöfirmoista ja lääkäreille on tehty uudenlaiset työsopimukset. Hyvät käytännöt leviävät yksityiseltä julkiselle puolelle.

    – Hoitajien ja lääkäreiden pääsanoma on se, että kyllä kunnan työnantajana pitäisi tehdä jotakin, jotta työntekijä viihtyisi paremmin. Byrokraattisuus ja joustamattomuus eivät kelpaa, kun ei voi vaikuttaa omaan työhönsä. Se on semmoinen este, että vaikka kunnat tarjoaisivat töitä, niin ei sinne lähdetä, varsinkaan syrjäseudulle, Tiilikka sanoo.

    – Nuoret lääkärit perustivat vuokrafirmoja, kun ne huomasivat omassa työssään, että tämä järjestelmä ei pelaa ja että lääkäripula on tulossa.

    Tutkijat uskovat, että vuokratyö on nyt tullut jäädäkseen. Lama aiheutti vuokratyön käyttöön notkahduksen, mutta nyt se on taas kasvussa. Suhdanneherkällä alalla vaihtelut ovat nopeita.

    Vuokralääkärin haaveena vakivirka

    Vuokratyötä tekevät lääkärit eivät mieltäneet itseään vuokralääkäreiksi. He eivät katsoneet työnantajan määrittävän heidän ammatillista asemaansa. Olennaisempana he pitivät lääketieteellistä osaamista.

    – Vuokratyöllä on aika huono maine. Lääkärit eivät halua kiinnittyä siihen vaan korostaa, että tämä on oma valinta ja että syyt ovat joustavuus, vapaus ja raha, Tiilikka sanoo.

    Nuorten vuokralääkäreiden tulevaisuuden haaveena oli saada vakituinen virka.

    – Ensin ajattelimme, että onko tämä merkki siitä, että nuoret eivät enää sitoudu ja sosiaalistu pitkäkestoiseen uraan, jossa ollaan yhden työnantajan palveluksessa. Ei niin olekaan. Kyllä lääkärit haluavat vakituisen viran. Tämä on vain välivaihe aloittelevan lääkärin uralla.

    Tutkijat haastattelivat myös virkamiehiä, jotka olivat tehneet päätöksen ulkoistaa terveyspalvelut. Tutkijat saivat hyvin pidättyväisiä vastauksia, joissa vedottiin lääkäripulaan. Kunnat olivat lisäksi vasemmistoenemmistöisiä, joten julkisten palveluiden kannatus oli vahva.

    Taustalla vaikutti olevan katastrofi, josta kukaan ei halunnut tarkemmin kertoa. Tutkijat arvelevat, että lääkärit jättivät työpaikkansa, kun välit poliittisiin päättäjiin olivat menneet poikki.

    – Tässä oli jotakin sellaista, että yritettiin pistää lääkärit ruotuun ammattikuntana. Heidän asemansa oli kuitenkin vahva ja he äänestivät jaloillaan, Tiilikka pohtii.

    ”Julkisen ja yksityisen raja pitää ylittää”

    Terveydenhuolto on muutoksessa, mutta suunta on vielä epäselvä. Vuoden 1972 kansanterveyslaki ei enää toimi, ja uuden terveydenhoitolain valmistelu on alkutekijöissään. Murrosvaihe kiinnostaa tutkijoita.

    – Nyt keskustellaan kahden kategorian, yksityisen ja julkisen varassa. Pitäisi päästä ylittämään se, että moititaan tai kehutaan yksityistä tai päinvastoin. Olisi nähtävä sen taakse tai yli. Ei kumpikaan sektori yksin pysty toteuttamaan terveydenhuollon kaikkia tehtäviä, Tiilikka sanoo.

    TEKSTI HEIKKI LAURINOLLI
    KUVAT TEEMU LAUNIS