Värit, valot ja ilmeet olivat Reviisorissa merkittävässä roolissa.

Ranskalaiset käyttävät näytelmästä puhuessaan sanaa ”spectacle” eli ”spektaakkeli”. Dijonissa 18.-29. toukokuuta järjestetty kansainvälinen Théâtre en Mai -festivaali oli täynnä niitä. Tarjolla oli muun muassa korealaisten versio Shakespearen Kesäyön unelmasta, perinteisiä näyttämötaiteen rajoja rikkova yhden ranskalaismiehen sirkusesitys sekä Suomen ja Tampereen yliopiston edustaja, Nätyn Reviisori.  Gogolin klassikkoa esitettiin Dijonissa kolmena peräkkäisenä päivänä.

– Miljoona ’bravoa’ ja paljon onnea mainiosta Reviisoristanne, se oli raikas ja kevyt kuin samppanja, kehuu Denis Grumler, yksi katsojista. Kuvaus on osuva: nätyläisten esitys on täynnä raikkaita värejä, valoja ja ilmeitä. Ranskalaisyleisö on siis hurmattu,  ja näyttelijät ovat aplodinsa ansainneet. Mutta aplodit suotakoon nyt myös projektin takapiruille.

Näytelmä seitsemässä matkalaukussa

– Se mikä yleensä Suomesta ulkomaille teatterivierailulle lähdettäessä eniten harmittaa on matkustusetäisyys. Reviisorin etu on se, että lavaste- ja rekvisiittaelementit ovat sellaisia, mitä useimmiten joka paikasta löytää, eli toimistotuolit ja ilmapallot. Niitä voi aina paikallisilta ennakkoon tilata, kertoo Samuli Hytönen, Nätyn tekninen suunnittelija.

Hytönen vastasi projektin teknisestä onnistumisesta. Hän toimitti hyvissä ajoin ennen reissua Dijoniin Reviisorin tekniset vaatimukset ja piirsi suunnitelman valojen ripustuksesta. Paikan päällä Hytönen ohjasi esityksen tekniikan rakentamista, ohjelmoi valotilanteet ja hoiti valojen ajon esityksen aikana. Hommaa riitti, mutta paikallinen henkilökunta oli apuna.

Koska toimistotuolit saatiin paikan päältä ja ilmapallot kuljetettua pienessä tilassa lentokoneessa, tilaa veivät vain rekvisiitta ja vaatteet. Ne saatiin mahtumaan seitsemään matkalaukkuun.

Tiina Helin ompelee ilmapallomekkoa juuri ennen esitystä.

Crocseja ja rokkistaroja

Reviisorin vaatetus herätti hilpeyttä ranskalaisessa yleisössä. Nätyn puvustonhoitaja Tiina Helinin suunnittelemilla värikkäillä, humoristisilla ja äärimmäisillä asuilla oli vähintäänkin yhtä iso rooli esityksessä kuin itse hahmoilla.

– Suomalaiset näyttävät usein naurettavilta yrittäessään pukeutua kuten ranskalaiset, kommentoi koreografi Ari Numminen vaatetuksen taustaa. Reviisorin virastohahmoilla oli yllään tyylikkäät liivit mutta jalassaan jonkinlaisen junttimaineen omaavat crocsit, kun taas päähenkilö Hlestakov ja hänen palvelijansa Osip oli puettu suomalaisiksi rokkistaroiksi, kauppiaiden puolestaan edustaessa Nummisen sanoin ”itärajan alamaailman tyyliä”.

Vaatteiden ja rekvisiitan kanssa Helinillä riittikin pakkaamista, purkamista ja parsimista. Hän loihti asuja jopa ilmapalloista vain muutamaa hetkeä ennen esitystä.

Pitkää päivää

Nätyn kv-tuutori Maria Salomaan tehtävälista näyttää loputtomalta: neuvottelut festivaalin kanssa, aikataulutus, budjetin laadinta, tuotantosopimuksen laatiminen, markkinointi- ja tiedotusmateriaalin toimittaminen, tekstitysmateriaalin laatiminen, opiskelijoiden majoituksen varmistaminen ja niin edelleen.

Ja siinä vasta alkujärjestelyt! Tämän lisäksi Salomaa hoiti opiskelijoiden tiedottamisen, lennot ja tilausajot, vakuutustodistukset sekä maksuliikenteen. Perillä Dijonissa hän toimi tulkkina sekä hoiti esityksen tekstitysajot.

– Ihmettelen miten tuotantotiimimme on jaksanut tehdä näin paljon hommia. Kaikki heistä ovat tehneet pitkää päivää, enemmän töitä kuin näyttelijät, koreografi ja ohjaaja yhteensä, huomauttaa näyttelijä Maiju Saarinen.

Esitys oli siis tiiviisti treenattu, pakattu ja kätevästi kuljetettavissa Ranskaan ja takaisin. Fiilis on hyvä, mutta töitä riittää kotipuolessakin.

– Itse teen produktioiden yhteydessä yleensä kaikkia mahdollisia teknisiä hommia, vaikka eri tehtäviä ja osa-alueita pitäisi jo turvallisuussyistäkin tontittaa useammille ihmisille. Tästä seuraa liian pitkät työajat ja ylityöpiikit produktioiden yhteydessä. Esityskauden päättyessä huomaa taas muiden tehtävien kasautuneen, eli ajankohdan löytäminen ylityövapaiden pitämiselle on hankalaa, kertoo Hytönen.

Teksti ja kuvat Jonne Renvall

•