Tekohymy tekee hyvää

    Psykologian laitoksen HIP-laboratorion tutkijat Mikko Peltola, Jari Hietanen, Laura Pönkänen ja Terhi Helminen tekohymyilevät. Aito hymy on todennäköisemmin symmetrinen ja hymyn huipun kesto on pidempi kuin tekohymyssä.

    Hymy nousee kasvoille, kun on hyvä mieli. Toisaalta teennäinenkin hymy kasvoilla saattaa aiheuttaa myönteisiä tuntemuksia, kertovat psykologian professori Jari Hietanen ja yliassistentti Mikko Peltola.

    Tutkimuksissa koehenkilöiden kasvoille on tehty hymynkaltainen ilme esimerkiksi laittamalla kynä poikittain suuhun. Tulokset osoittavat, että koehenkilöt arvioivat oman tunnetilansa miellyttäväksi silloin, kun kasvot on manipuloitu hymyyn.

    – Hymyllä, keinotekoisellakin, on tietysti kaksi vaikutusta. Se vaikuttaa omaan mielentilaan ja myös muihin ihmisiin. Eli kyllähän se kannattaa vetää naamaa hymyyn, heittää Hietanen.


    Vastasyntynyt hymyilee unissaan

    Hietanen ja Peltola tutkivat muun muassa kasvojen ilmeitä, niiden tunnistamista ja katsesuunnan havaitsemista Tampereen yliopiston psykologian laitoksen HIP-laboratoriossa (Human Information Processing Laboratory).

    Kasvojen ilmeet ovat osittain synnynnäisiä ja osittain vuorovaikutuksessa opittuja. Ihminen osaa hymyillä jo heti syntyessään, mutta vastasyntyneet hymyilevät enimmäkseen unissaan ja silmät kiinni.

    – Se on ihan sellaista endogeenista hymyä, mitä vastasyntynyt vauva tuottaa. Liikkeiden säätelystä vastaavat hermojärjestelmät käynnistyvät ja tuottavat kasvoille hymyn, mutta ei sillä ole vielä kovinkaan paljon tekemistä emootioiden kanssa, puhumattakaan, että hymy olisi vaste mihinkään ulkoiseen, sanoo Hietanen.

    Kahden kuukauden ikään mennessä vauva oppii hymyilemään myös vuorovaikutustilanteissa ja saattaa ilmaista myönteisiä tunteitaan hymyilemällä esimerkiksi nähdessään omat vanhempansa.

    – Se tiedetään, että sokeat ihmiset, jotka eivät ole ikinä nähneet ensimmäistäkään ilmettä, tuottavat samanlaisia perusilmeitä kuin näkevät ihmiset. Tämä on tietysti hyvää evidenssiä siitä, että ilmeet ovat biologisesti määräytyneitä. Kyllä niitä kuitenkin kokemus muokkaa, sanoo Hietanen.

    Sokeilla ihmisillä erityisesti spontaanit ilmeet ovat samanlaisia kuin näkevillä. Sokeiden tahdonalaisesti tuotetut ilmeet kuitenkin poikkeavat enemmän näkevien ihmisten tahdonalaisesti tehdyistä ilmeistä.

    – Tämä tietysti kertoo siitä, kuinka kokemus on niitä tahdonalaisesti tuotettuja ilmeitä muokannut. Tahdonalaisesti ja automaattisesti syntyvät ilmeethän perustuvat osittain erilaisten hermostollisten mekanismien toimintaan, Hietanen jatkaa.


    Aito hymy on symmetrinen

    Kun ihminen hymyilee, kasvojen iso poskiluulihas ja silmän kehälihas supistuvat. Aikaisemmin ajateltiin, että nimenomaan silmän kehälihaksen supistuminen olisi merkki aidosta mielihyvästä ja hymystä, kun taas tahdonalaisessa tekohymyssä pelkät poskilihakset supistuisivat.

    Tuoreiden tutkimusten mukaan silmänalueen muutokset liittyvät kuitenkin enemmänkin hymyn intensiteettiin kuin aitouteen: mitä voimakkaampi tunne on intensiteetiltään, sitä todennäköisemmin myös silmän kehälihas supistuu.

    Kuitenkin aidon hymyn ja tekohymyn välillä on eroja. Aito hymy on todennäköisemmin symmetrinen ja hymyn huipun kesto on pidempi kuin tekohymyssä. Kulmakarvojen alueen lihakset eivät todennäköisesti aktivoidu aidossa hymyssä, koska niiden toiminta liittyy negatiivisiin tunteisiin.

    – Ei ole aina kauhean helppoa poimia, kuka hymyilee spontaanisti ja kuka tuottaa sitä. Siinä on toisaalta paljon myös yksilöllistä vaihtelua, vaikkapa näyttelijä on useinkin taitavampi tuottamaan erilaisia ilmeitä kasvoilleen kuin joku toinen, pohtii Peltola.

    Vain osa kasvojen lihaksista osallistuu tyypillisten ilmeiden tuottamiseen. Jos ihminen yrittää teennäisesti saada kasvoilleen tietynlaisen ilmeen, voi kasvojen lihaksista osa aktivoitua vahingossa.

    – Siinä saattaa helposti mennä koko naama ryttyyn, jos vähän harjaantumaton tyyppi yrittää tuottaa jotakin tiettyä ilmettä kasvoilleen. Ei välttämättä osaa sillä tavalla aistia, että mitä kohtaa kasvoissa täytyisi yrittää liikuttaa. Jos taas näyttelijä on tehnyt valtavasti töitä peilin edessä, harjoittanut näitä pieniäkin lihasryhmiä, niin se vie lähemmäs aitoa ilmettä, sanoo Peltola.

    Kasvojen lihaksia on sitä helpompi kontrolloida, mitä alemmas päässä mennään.

    – Eri ilmeissä usein silmien ja kulmakarvojen seutu on kaikista vivahteikkain ja monipuolisin. Sitä on vaikein tahdonalaisesti kontrolloida, Peltola jatkaa.


    Hymy yhdistetään naiseen

    Tutkimuksissa on testattu tunnistamisnopeutta, kun tietokoneen kuvaruudulla näytetään erilaisia kasvonilmeitä. Hymy tunnistetaan nopeammin kuin muut perusilmeet.

    – Hymyssä on ihan visuaalisesti tiettyjä piirteitä, jotka tekevät siitä tunnistettavamman, mutta on myös tuloksia jotka näyttävät, että tämä ei pelkästään selitä sitä, sanoo Hietanen.

    Emootiokongruenssihypoteesin mukaan muissa ihmisissä huomataan helpommin sellaisia tunteita, jotka vastaavat omaa emotionaalista tilaa kyseisellä hetkellä. Jos ihmisen tunnetila on hiukan positiivisesti latautunut, hän tunnistaa iloiset ilmeet helpommin.

    Esimerkiksi depressiossa tällainen vinouma myönteisten tunteiden parempaan ja nopeampaan tunnistamiseen kuitenkin häviää. Kun oma mieli on maassa, ei toistenkaan ihmisten hyviä tuntemuksia huomata.

    Myös sosiaalinen tarve voi ohjata tunnistamaan hymyn muiden kasvoilta, koska hymy viestii halusta vuorovaikutukseen. Jos ihminen tarvitsee sosiaalista tukea ja haluaa kokea yhteenkuuluvuudentunnetta, hän tunnistaa todennäköisemmin toisten kasvoilta hymyn.

    – Katsekontakti yhdistettynä hymyyn, sehän on sellainen paukku kuin olla voi, kun halutaan edesauttaa vuorovaikutuksen syntymistä, toteaa Hietanen.

    Hymy liitetään helpommin naisiin kuin miehiin. Naisen kasvoilta hymy esimerkiksi tunnistetaan paremmin, kun taas vihaiset ilmeet huomataan helpommin miehen kasvoilta.


    Viesti älystä muttei vallasta

    Hymyileviin ihmisiin yhdistetään paljon positiivisia mielikuvia. Hymyilevät persoonat arvioidaan sosiaalisiksi, pidetyiksi ja älykkäiksi.

    Ulkomailla on tehty tutkimuksia, joissa on katsottu nuoruuden koulukuvissa näkyvien hymyjen yhteyttä kyseisten ihmisten pärjäämiseen myöhemmin elämässä. Hymy näyttäisi ennakoivan hyvinvointia.

    – Ylipäätään attraktiivisuus, naamataulun hyvännäköisyys, on liitetty moniin positiivisiin ominaisuuksiin, kuten esimerkiksi älykkyyteen. Tuo hymyn liittyminen älykkyyteen saattaa olla samaa alkuperää: hymyileviä kasvojahan pidetään ylipäätään miellyttävämpinä kuin ei-hymyileviä, pohtii Hietanen.

    Vaikka hymy yhdistetään moniin myönteisiin ominaisuuksiin, sitä harvoin liitetään valtaan. Tämä kertonee siitä, että vakavat kasvot ovat enemmän keino ottaa etäisyyttä ja ilmentää auktoriteettia, kun taas hymy antaa ihmisestä vuorovaikutukseen valmiin kuvan.

    Teksti Silja Hjerppe
    Kuvat Hannele Salmi