Ajatushautomon kultamunia

Jorma Merikoski

Jorma Merikoski

Kalasataman Verkkokadun pihapiirissä virolainen diplomi-insinööri ja alunperin turkulainen toimitusjohtaja jakavat tamppaustelineen somalialaisen perheen kanssa. Kylätalolla järjestetään asukkaiden vetämiä taitokursseja sekä lasten iltapäivätoimintaa. Elämä Kalasatamassa on rosoista, mutta yhteisöllistä. Kylätalon vuosittaiset sadonkorjuujuhlat keräävät väkeä muualtakin kaupungista, kun asukkaat esittelevät kokkaus- esiintymis- ja käsityötaitojaan.

Tämä on varmaan jostakin iltasatukirjasta? Ei ole. Sitten sen täytyy olla jonkun lukiolaistytön aineesta? Ei ole sieltäkään. No, mistä ihmeestä se on? Se on – Demos Helsingin ja Ajatuspaja e2:n julkaisemasta vuoden 2030 skenaariosta nimeltä Samoilla lauteilla 2030, seuraavassa SL.

Nettisivujen mukaan Demos Helsinki on ajatushautomo, jonka ”toiminnan ytimessä on laaja-alainen ja korkeatasoinen tutkimus”. Ajatuspaja e2 puolestaan ”tuottaa tietoa ja uusia avauksia julkisen keskustelun ja päätöksenteon tueksi”. Ne järjestivät viime elokuussa julkisin varoin tuetun ”Sauna-kurssin”, joka oli ”kaksipäiväinen päättäjäkurssi globaalitaloudesta ja maahanmuutosta”. Sinne kutsuttiin ”politiikan, järjestökentän ja yrityselämän avainhenkilöitä”. Kurssin asiantuntijana oli mm. yliopistomme emerituskansleri. Tällä kurssilla käytyjen keskustelujen pohjalta Demos ja e2 laativat SL:n, joka siis varmaankin on näyttö edellä mainitusta laaja-alaisesta ja korkeatasoisesta tutkimuksesta.

Monikulttuurisuus on Suomen – ja muiden – väistämätön tie.

Tähän huipentuu SL. Kaikenlaisia tiennäyttäjiä on aina ollut ja tulee olemaan, mutta harvemmin kohderyhmänä on koko maailma. Esimerkiksi Hertta Kuusinen tyytyi 1948 osoittamaan Tšekkoslovakian tietä vain Suomelle.

On tietenkin päivänselvää, että muihin kulttuureihin olisi pitänyt suhtautua asiallisesti jo vuosisatoja ja vuosituhansia sitten, ja että niin pitäisi tehdä viimeistään nyt kansainvälistymisen ja muuttoliikkeen voimakkaasti lisäännyttyä ja edelleen lisääntyessä. Mutta aivan eri asia on tehdä ”monikulttuurista” itseisarvo, joka jo sellaisenaan aiheuttaisi pelkkää hyvää. Näin viitoitetun tien päässä häämöttää jättiläismäinen ja tuhottoman kallis ”monikulttuuri”pytinki, jonka rakentaminen näyttää jo olevan kovassa vauhdissa. Sen valmistuttua joka kunnassa varmaankin on ”monikulttuuriasiamies”. Hän komentaa kuntalaisia saavuttamaan asetettuja ”monikulttuuritavoitteita”,  vaatii heitä vuosittain käymään työpaikoissaan ”monikulttuurikeskusteluja” ja  tekee kaikkea muuta yhtä vekkulia.

En suinkaan vastusta Kalasataman-idylliä vaan kannatan sitä, kunhan minua ei velvoiteta osallistumaan noihin sadonkorjuujuhliin. Tai oikeastaan voisikin olla vitsikästä karata 88-vuotiaana vanhainkodista häiriköimään sinne.

Kirjoittaja on matematiikan dosentti.