Opettaja, tunnista masentuneen vanhemman lapsi

Joka koululuokassa on vähintään yksi lapsi, jonka vanhemmalla on mielenterveysongelma.

Masentunut äiti makaa viikonlopun sohvalla niin, että alakouluikäisen täytyy käydä kaupassa ja tehdä ruokaa itselleen ja nuoremmille sisaruksilleen.  Teinipoika ei kehtaa kutsua kavereitaan kylään, koska pelkää kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan isän käyttäytyvän erikoisesti.

Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivän äidin vauva kaipaisi juttelua ja hellyyttä, mutta äiti jaksaa vain nukkua ja selata puhelintaan.

Arviolta yksi neljästä tai viidestä aikuisesta sairastuu jossain elämänsä vaiheessa psyykkiseen sairauteen. Heistä 25–50 prosenttia on isä tai äiti. Suomessa mielenterveys- tai päihdeongelmaisen vanhemman kanssa elää noin 250 000 lasta.

– Suomessa on jokaisessa koululuokassa vähintään yksi lapsi, joka elää psyykkisesti sairaan vanhemman kanssa. Opettajien on kuitenkin vaikea tunnistaa heitä, kertoo hoitotieteen professori Marja Kaunonen Tampereen yliopistosta.

Kaunonen työskenteli vuosina 2013–2015 tutkijana ja koordinaattorina eurooppalaisessa Camille-projektissa. Sen tavoitteena oli auttaa lasten kanssa työskenteleviä tunnistamaan aikaisempaa paremmin mielenterveysongelmia sairastavien vanhempien lapset sekä tukea lapsia ja perheitä.

Nykyisin Camille-projektissa kehitetty materiaali on käytössä monessa Euroopan maassa lasten kanssa työskentelevien koulutuksessa. Suomessa koulutusmateriaaleja ovat parhaillaan ottamassa käyttöön Miessakit ry, joka tukee muun muassa eroperheiden ja masennusta kokevien perheiden isiä.

 

 

”Osaavat aikuiset pystyvät selittämään lapselle, että äidin tai isän muuttunut käytös johtuu sairaudesta.”

 

 

Vanhemman psyykkinen sairaus voi haitata lapsen kehitystä, heikentää koulumenestystä sekä lisätä emotionaalisten ja psyykkisten ongelmien ja käytöshäiriöiden riskiä.

Tämä voi Kaunosen mukaan johtua esimerkiksi siitä, ettei lapsi saa tarpeeksi kaipaamaansa huomiota eikä pääse kehittymään turvallisten aikuisten kanssa. Toisaalta psyykkisesti sairaan vanhemman lapsi voi joutua ottamaan liian suuren vastuun perheen arjen pyörittämisestä.

– Lapsi joutuu ikään kuin kasvamaan liian nopeasti aikuiseksi, Kaunonen sanoo.

Psyykkiset sairaudet ja muut ongelmat kasaantuvat usein samoihin perheisiin. Sairaus voi johtaa työttömyyteen, mielenterveysongelmat rasittavat parisuhdetta, ja työttömyys ja ero voivat lisätä perheen köyhyyttä. Lisäksi päihde- ja mielenterveysongelmat kulkevat usein käsi kädessä.

– Toisaalta ei pidä ajatella, että keskituloisissa tai hyvin toimeentulevissa perheissä ei voisi olla mielenterveysongelmia. Psyykkinen sairaus voi kohdata kenet tahansa, Kaunonen sanoo.

Vanhemman psyykkinen sairaus ei kuitenkaan vaikuta haitallisesti kaikkiin lapsiin. Olennaista on, että lähellä on terve, turvallinen vanhempi sekä muita lasta tukevia aikuisia, jotka tekevät lapsen arjesta hyvän ja rauhallisen. Lapsen auttamisessa myös päiväkodin ja koulun työntekijöillä on tärkeä rooli.

– Osaavat aikuiset pystyvät selittämään lapselle, että äidin tai isän muuttunut käytös johtuu sairaudesta eikä siitä, että hän rakastaisi lasta vähemmän.

 

Rauhallinen lapsi muuttuu koulussa tai päiväkodissa yllättäen aggressiiviseksi. Tai iloinen ja aktiivinen lapsi alkaa vetäytyä syrjään eikä haluakaan enää osallistua. Tällaiset merkit ovat viestejä siitä, että lapsen kotona voi olla psyykkisiä ongelmia. Toisaalta ne voivat olla oireita muustakin, kuten perhettä kohdanneesta fyysisestä sairaudesta, kiusaamisesta tai vanhempien erosta.

– Kun lasten kanssa työskentelevät ammattilaiset kohtaavat perheitä, he tunnistavat kyllä todella sairaan ihmisen. Lapsen kautta on kuitenkin paljon vaikeampaa tunnistaa perheessä oleva sairaus. Lasten kanssa työskentelevät eivät välttämättä osaa ajatella, että kiukuttelu tai vaikea käytös johtuu mielenterveysongelmasta.

Koulussa tai päiväkodissa psyykkisen sairauden puheeksi ottamisen paikkoja voivat olla esimerkiksi vasu-keskustelut tai vanhempainvartit, joissa opettaja kohtaa vanhemmat.

– Asian voi ottaa puheeksi kysymällä, onko perheessä meneillään jotakin erityistä. Voi myös kertoa lapsen oireilevan ja kysyä, mistä se voisi johtua, Kaunonen neuvoo.

 

”Psyykkinen sairaus voi kohdata kenet tahansa.”

 

Tähän saakka peruskoulun- ja lastentarhanopettajien koulutukseen ei Marja Kaunosen mukaan ole juuri sisältynyt perheen mielenterveysongelmiin liittyvää koulutusta. Tätä aukkoa EU:n rahoittamalla Camille-projektilla haluttiin tilkitä.

Kaunonen sanoo, ettei tarkoitus ole tehdä opettajista mielenterveystyön ammattilaisia. Koulu- tai päiväkotipäivät haukkaavat lapsen arjesta kuitenkin niin suuren osan, että lasten kanssa työskentelevien olisi hyvä tunnistaa ja ymmärtää, kenen perheessä on mielenterveysongelmia ja mitä se tarkoittaa.

– Silloin aikuiset ymmärtävät esimerkiksi ottaa lapsen syliin, jos masentuneet vanhemmat eivät jaksa, Kaunonen sanoo.

Camille-projektissa tutkijat keräsivät ensin yhteen olemassa olevaa tutkimustietoa, minkä jälkeen he miettivät alustavaa koulutusrunkoa. Luonnosta arvioi ja kommentoi kansainvälinen ammattilaisten ryhmä.

Tutkijat kuulivat myös kokemusasiantuntijoita, kuten kolmekymppistä italialaista Stefaniaa, joka oli elänyt nuoruutensa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan äitinsä kanssa, sekä norjalaista Elisabetia, peruskoulun opettajaa, joka itse sairastui psyykkisesti.

– Projektissa oli mukana brittejä, ja Britanniassa on jo pitkään ollut laissa vaatimus, että sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksessa ja kehittämisessä pitää olla mukana kokemusasiantuntijoita, Kaunonen kertoo.

 

”Tarkoitus ole tehdä opettajista mielenterveystyön ammattilaisia”

 

Koulutusta kehitti tutkijoiden lisäksi joukko asiantuntijoita, joihin kuului psykologeja, lastenpsykiatreja ja sosiaalityöntekijöitä. Koulutusta pilotoitiin kuudessa maassa – Suomessa Tampereen kaupungin varhaiskasvatuksessa ja peruskouluissa.

Valmis verkkokurssi julkaistiin vuonna 2015, ja se on kaikkien vapaasti käytettävissä verkossa.

– Toteutuksen jälkeen keräsimme palautteen, joka osoitti, että osallistujat tunnistivat paremmin lapsen ja perheen vaikeudet ja pystyivät keskustelemaan aiheesta paremmin lapsen kanssa. Lisäksi he oppivat huomaamaan aikaisempaa paremmin, mistä ja milloin hakea toisten ammattilaisten apua lapsen vaikeuksissa. Osallistujat tunnistivat tarpeen tehdä yhteistyötä muiden ammattilaisten kanssa ja työskennellä moniammatillisissa tiimeissä.

Teksti Mari Valkonen
Kuvitus Jonne Renvall

Vanhemman psyykkinen sairaus ei vaikuta haitallisesti kaikkiin lapsiin. Olennaista on, että lähellä on terve, turvallinen vanhempi sekä muita lasta tukevia aikuisia, jotka tekevät lapsen arjesta hyvän ja rauhallisen, kertoo professori Marja Kaunonen.

 

Marja Kaunonen

  • Hoitotieteiden professori, THT.
  • European Network on Training, Evaluation and Research in Mental Health -verkoston tuore puheenjohtaja.
  • EU-rahoitteisen Camille-projektin koordinaattori ja tutkija vuosina 2013–2015.
  • Väitellyt vuonna 2000 perheiden tukemisesta surussa.