Tohtoreille avautuu uusia urapolkuja

Vain osa tohtoreista jää pysyvästi akateemiselle uralle.

Projektinhallinta, suurien tietomäärien käsittely, itsekuri, ja ennen muuta terävä, analyyttinen mieli. Nämä ovat yliopistosta valmistuneiden tohtoreiden valtteja, joille on kysyntää työmarkkinoilla akateemisen maailman ulkopuolellakin.

– Ei ole enää itsestäänselvyys, että tohtoriksi väitellyt jää akateemiselle uralle tutkijaksi tai professoriksi. Ensinnäkään paikkoja ei ole enää niin paljoa tarjolla, ja toisekseen muuallakin on hyviä uramahdollisuuksia, sanoo ura-asiantuntija Mariska Roelofs Tampereen yliopistosta.

Suomen Akatemian raportin (2017) mukaan tohtoreiden suurin työnantajasektori on yliopisto, jossa työskenteli 37 prosenttia vuonna 2012 tai aiemmin tohtorintutkintonsa suorittaneista, työllisistä tohtoreista. Hieman yli 25 prosenttia työskenteli julkisen sektorin organisaatioissa, samoin kuin yksityisellä sektorilla työskenteli hieman yli 25 prosenttia tohtoreista.  Alle 10 prosenttia työskenteli valtion tutkimuslaitoksissa.

Vaikka yliopistot työllistävät paljon tohtoreita väitöksen jälkeisinä vuosina, työt ovat usein lyhyempiä pätkiä.

– Kansainvälisten tutkimusten mukaan vain noin 10-20 prosenttia tohtoreista, maasta riippuen, jää kiinteisiin työsuhteisiin ja pääsee huippuvirkoihin yliopistolle.

Mariska Roelofs työskentelee Tohtos-projektissa, jossa edistetään väitöskirjatutkijoiden työllistymistä muille kuin perinteisille akateemisille aloille. Tohtos – tohtorikoulutuksen työelämäyhteyksien kehittäminen on kansallinen projekti, jossa on Tampereen yliopiston lisäksi mukana Itä-Suomen, Turun, Vaasan ja Oulun yliopistot. Hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto.

Hollannista kotoisin oleva Mariska Roelofs on tehnyt pitkän uran työpsykologina yrityspuolella. Hän on kehittänyt Tohtos-ohjelman uravalmennuskurssit.
–Tohtoreilla on monia arvokkaita kykyjä, jotka kiinnostavat työnantajia.

Uravalmennuksella autetaan tulevia tohtoreita löytämään kiinnostavia urapolkuja muualtakin kuin yliopiston sisältä.

Tärkeintä on, että vaihtoehdot tulevat tutuiksi jo jatko-opintojen alussa. Samalla herätellään tunnistamaan omia vahvuuksia. Tohtoreiden asiantuntijuus ei rajoitu vain tietyn tieteenalan tai tutkimusaiheen osaamiseen.

– Tohtoreilla on monia arvokkaita kykyjä, jotka kiinnostavat työnantajia. Heillä on terävä, analyyttinen mieli ja kyky ongelmanratkaisuun, Mariska Roelofs sanoo.

Väitöskirjan tekeminen on suuri projekti, josta suoriutuvalla on hyvät projektinhallintakyvyt ja kyky kurinalaiseen työskentelyyn. Heillä on myös kyky poimia olennaiset asiat suurista tietomääristä, ja toisaalta myös kyky nähdä yhteyksiä laajemmissa kokonaisuuksissa.

Roelofs on huomannut, että osa tohtoriopiskelijoista saattaa luulla, että heillä ei ole mitään tarjottavaa muille työnantajille.

– On sääli, jos tietoisuus omista kyvyistä herää vasta tutkimuksen teon jälkeen.

Jos mahdollisuudet sen sijaan huomaa ajoissa, niihin voi orientoitua, hankkia verkostoja sekä yliopiston sisä- että ulkopuolelta ja etsiä tietoa työpaikoista, joista on kiinnostunut.

– Suunnitelma A voi olla tutkijan ura ja pääseminen huipulle tietyn alan tutkijana. Samalla voi kuitenkin pitää silmällä muita mahdollisuuksia ja olla avoinna niille.

Seuraava Tohtos-uravalmennuskurssi alkaa tammikuussa 2019.

Teksti Tiina Lankinen
Kuva Jonne Renvall

 

Tohtoreiden määrä kasvaa

  • Tohtorintutkintojen määrä on kasvanut Suomessa 1990-luvun alusta asti, joskin kasvu on tasoittunut 2000-luvulla.
  • Vuonna 2015 Suomessa suoritettiin 1 881 tohtorintutkintoa.
  • Vuoden 2017 lopussa Tampereen yliopistossa oli 1 519 jatko-opiskelijaa. Samana vuonna yliopistosta valmistui 107 tohtoria.

Lähteenä käytetty Suomen Akatemian raporttia The role of doctoral degree holders in society (2017).