Talouspuhe läpäisee yhteiskunnan

Paitsi yritykset, myös media ja politiikka asettavat taloudelliset tavoitteet herkästi etusijalle, sanoo politiikan tutkimuksen alalta väitellyt Mikko Poutanen.

FM Mikko Poutasen valtio-opin väitöskirja Business Meets Politics : Intertwined economic and political discursive structures in the case of Nokia in Finland (Taloudesta ja politiikasta : Taloudellisen ja poliittisen diskurssin yhteneväisyys tapauksessa Nokia) tarkastettiin 6.4.2018. Vastaväittäjänä oli yliopistolehtori Michael Farrelly (Hullin yliopisto, Iso-Britania).

 

Kuka olet? Filosofian maisteri Mikko Poutanen, 37, Tampere. Tieteenalana politiikan tutkimus (Johtamiskorkeakoulu).

Mitä tutkit? Tutkin yhteiskunnallisia diskursiivisia rakenteita ja erilaisten argumenttien (oletusten, lähtökohtien, tavoitteiden ja niin edelleen) samankaltaistumista. Tutkimusta taustoittavana tekijänä toimii Nokia Oyj:n muutos suomalaisen globalisaation airuesta vuoden 2008 finanssikriisin jälkimainingeissa menetetyksi menestystarinaksi.

Mitä tuloksia sait? Talouspuheen ylivalta läpäisee monet alueet suomalaisessa yhteiskunnassa. Luonnollisesti yritykset, mutta myös media ja politiikka asettavat taloudelliset tavoitteet herkästi etusijalle muiden tavoitteiden kustannuksella. Pehmeämpiinkin arvoihin toki viitataan ja niihin vedotaan automaattisesti, mutta ne jäävät väistämättä toissijaiseen asemaan. Etenkin vuoden 2008 finanssikriisi vaikutti tähän uudelleenpriorisointiin. Politiikan kyky vaikuttaa talouteen on selvästi käsitetty nykyään kapeammaksi kuin aiemmin, millä on seurauksia hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta.

Mikä oli parasta tutkimuksen teossa? Itseä aidosti kiinnostavaan tematiikkaan uppoaminen, kriittisen ajattelun hiominen ja uuden oppiminen, sekä verkostoituminen erittäin mukavien ja älykkäiden kollegoiden kanssa Tampereella ja kansainvälisesti.

Mikä oli hankalinta? Ajanhallinta ja se, kuinka omistautuminen akateemiselle työlle rutistaa energiat aika vähiin, jos ei osaa pitää huolta itsestään. Tutkijoilta vaaditaan nykyään aika paljon, ja sen lisäksi olisi tärkeää myös kiinnostua monista muistakin tutkimuksen ulkopuolisista ajankohtaisista aiheista, kuten esimerkiksi yliopistofuusiosta. Jatkuva tarve aika-optimointiin harmittaa.

Mitäs nyt? Olisi upeaa jatkaa yliopistolla, koska koen tutkimuksen ja opetuksen hyvin itselleni sopivaksi urasuunnaksi. Tosin kuten niin monella muullakin nuorella tutkijalla, edessä näyttäisi olevan määrittelemätön työttömyysjakso. Toisaalta ehkä sen voi ottaa loman kannalta nyt kun väitös on ohi.