Draamaopetusta pitää kehittää tutkimuspohjalta

Pirjo Vaittinen

Pirjo Vaittinen

Vuoden 2016 opetussuunnitelmauudistuksen tuntijaon yhteydessä draama määriteltiin itsenäiseksi taideaineeksi. Oppiainetta siitä ei tullut, vaan draama näyttäytyy lausunnolla olevassa opetussuunnitelmatekstissä moninaisena oppimisalueena.

Draama on kirjattu äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineeseen sisältöinä teatteritaide ja draama. Opetuksen tehtävä on vahvistaa kiinnostusta draamaan. Draaman sanotaan vahvistavan äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineen toiminnallista, kokemuksellista, elämyksellistä ja esteettistä luonnetta.

Äidinkielen ja kirjallisuuden alkuopetuksessa viitataan draaman jatkumoon esiopetuksesta. Tavoitteissa käsitellään draamaa ilmaisurohkeuden tukemisen välineenä. Opetusmenetelmällinen puoli korostuu, kun kieltä tutkitaan rooli-, draama- ja teatterileikin keinoin ja draamaa käytetään apuvälineenä satujen ja muiden tekstien käsittelyssä. Draamaa ehdotetaan integroitavaksi kaunokirjallisuuteen – ja muihin oppiaineisiin, musiikkiin, liikuntaan, ympäristöoppiin, myöhemmin myös vieraisiin kieliin, historiaan, maantietoon ja kuvataiteeseen.

Vuosiluokilla 3–6 oppimisympäristöjen ja työtapojen tavoitteissa esiintyy prosessi- ja projektityöskentely. Vuorovaikutus- ja draamataitoja syvennetään sekä luokan draamaprosesseissa toimimisen että esiintymisten avulla. Draama on ilmaisutaitoa: oppilas osaa käyttää kokonaisilmaisun keinoja omien ideoidensa ja ajatustensa ilmaisemisessa. Draamatyöskentely on myös yhteisöllistä toimintaa koulussa.

Vuosiluokkien 7–9 äidinkielen ja kirjallisuuden opetussuunnitelma sisältää tutustumisen teatteriin taidemuotona ja teatteri-ilmaisun keinoihin. Lisäksi sanotaan, että tutustuminen tehdään draaman toimintamuotojen avulla!

Kaikessa kielikasvatuksessa, siis myös oman äidinkielen, suomen toisena kielenä, ruotsin ja vieraiden kielten opetussuunnitelmissa draama on mukana: sen avulla oppilaat saavat mahdollisuuden kokeilla kasvavaa kielitaitoaan ja käsitellä myös asenteita.

Alakoulun uskonnon opetus hyödyntää tarinoita, kertomuksia, musiikkia, kuvataidetta, leikkiä ja draamaa sekä vierailuja. Elämänkatsomustiedossa yhteisiä tutkimuskeskusteluja rikastetaan toiminnallisilla aktiviteeteilla, saduilla, kertomuksilla, leikeillä, musiikilla, kuvataiteella ja draamalla.

Käsityön opetuksessa vuosiluokilla 1–2 hyödynnetään draamaa, leikkiä ja pelejä suunnittelun ja tekemisen tukena.

Historian opetus korostaa 3. luokalta lähtien vuorovaikutuksellisia, elämyksellisiä, toiminnallisia ja tutkivia työtapoja, esimerkiksi kerrontaa, draamaa, leikkiä, pelejä. Vuosiluokilla 7–9 historianopetus rohkaisee monipuoliseen kommunikointiin sekä draaman ja kuvallisen ilmaisun käyttöön. Yhteiskuntaoppi alkaa uutena oppiaineena vuosiluokilla 4–6 käyttää vuorovaikutuksellisia, elämyksellisiä ja toiminnallisia työtapoja kuten draamaa.

Perusopetuksen opetussuunnitelmauudistuksessa on draama nähty välineenä kehittää valmiuksia yhteiskunnassa toimimiseen. Laaja-alaisen osaamisen alueista monilukutaitoa kehitetään myös draamassa. Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu sisältää oppilaille tilaisuuksia ilmaista itseään eri tavoin ja nauttia käden ja koko kehon taitojen kehittymisestä. Draama voi olla myös peruskoulun valinnainen aine.

Draamasta on moneksi, mutta draamaopetus edellyttää osaamista. Opettajan on ymmärrettävä teatteritaiteen kautta oppiminen silloinkin, kun draama integroidaan koulun muihin oppiaineisiin. Äidinkieltä ja kirjallisuutta opettavien ja myös vieraiden kielten, historian ja yhteiskuntaopin opettajien tulee olla sekä oman oppiaineensa että draaman asiantuntijoita. Draaman täydennyskoulutukselle on tilausta monikielisen ja monikulttuurisen koulun kehittämiseksi.

Suomen draama- ja teatteriopetuksen liitto (FIDEA) on toiminut neljäkymmentä vuotta koulujen luovan toiminnan, ilmaisukasvatuksen ja draaman asiantuntijoiden yhteisönä. Ilmaisutaito on ollut valinnaisena aineena perusopetuksen ylimmillä vuosiluokilla monessa koulussa, ja teatterin lukiodiplomeja on suoritettu joissakin lukioissa.

Draamapedagogiikan yliopistollisia perus-, aine- ja syventävien opintojen kokonaisuuksia on ollut mahdollista suorittaa Jyväskylän yliopistossa ja Åbo Akademissa sekä Teatterikorkeakoulussa. Draamapedagogiikkaa on sisällytetty lastentarhan-, luokan- ja aineenopettajakoulutuksen perusopintoihin ja valinnaisiin opintoihin myös muissa yliopistoissa. Alalta on tehty useita väitöskirjoja. Draama- ja teatterikasvatuksen tutkijat ja opettajat tekevät kansallista, pohjoismaista ja maailmanlaajuista kansainvälistä yhteistyötä.

Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikössä draamaa opiskellaan luokanopettajakoulutuksen perusopetuksessa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaisissa opinnoissa, ja draamaa sovelletaan teatterien, koulujen ja muiden yhteistyökumppanien kanssa. Myös varhaiskasvatuksen koulutuksen ja aineenopettajakoulutuksen draama- ja teatteriopetusta kehitetään samalla tavoin. Nyt tarvitaan tutkimusperustaista draama- ja teatterikasvatuksen opetussuunnitelmien kehittämistä sekä koulussa että yliopistossa.

Kirjoittaja on äidinkielen didaktiikan yliopistonlehtori.