Demokratia vaatii vahvaa johtajuutta

– Johtaja pitää olla rohkea. Hänellä pitää olla käyttäytymisessään vain yksi mitta: puheen ja toiminnan täytyy vastata toisiaan, sanoo johtajuuskirjan kirjoittanut Leena Kurki.

– Johtaja pitää olla rohkea. Hänellä pitää olla käyttäytymisessään vain yksi mitta: puheen ja toiminnan täytyy vastata toisiaan, sanoo johtajuuskirjan kirjoittanut Leena Kurki.

Vladimir Putin ei kelpaa hyvän johtajan esikuvaksi, mutta Angela Merkelissä on ainesta

Vahvan johtajan tarve ei ole hävinnyt, sillä myös demokratia vaatii johtajuutta, jolla on kasvot.

Dosentti Leena Kurki torjuu uskomuksen, että vahvojen johtajien aika olisi ohi. Nykyisiltä demokraattisilta johtajilta vaaditaan vain erilaisia asioita kuin menneiltä suurmiehiltä.

– Tarvitaan hyviä johtajapersoonia, jotka osaavat valita avukseen hyviä alaisia. Tuntuu siltä, että Putinin alaiset ovat antaneet huonoja neuvoja. Ehkä ne ovat sellaisia, jotka eivät uskalla sanoa vastaan vaan imartelevat, Kurki epäilee.

Putinin sijasta Kurki nostaa esikuvaksi Angela Merkelin, joka on rohkea, eteenpäin katsova ja kansaa kuunteleva johtaja.

Leena Kurki arvioi johtajuusmalleja tuoreessa kirjassaan Machiavellista samuraihin, jonka hän kirjoitti yhdessä Matleena Kurki-Suutarisen kanssa.

Kestävimpänä johtajuuden tulkkina kirja pitää firenzeläistä Niccolò Machiavelliä (1469–1527), jonka tunnetuin teos Il Principe (1513) on suomennettu nimellä Ruhtinas.

Johtajan pitää Machiavellin mukaan olla ennen kaikkea rohkea ja älykäs. Tärkeitä ominaisuuksia ovat myös pätevyys, kommunikoinnin taidot, karisma, visiointikyky ja taito hurmata.


Ristiriitainen Putin vailla hyvää karismaa

Vladimir Putin ja Angela Merkel ovat maailmanpolitiikan avainhenkilöitä, joiden johtajuusominaisuudet poikkeavat kuitenkin toisistaan.

Leena Kurjen arvion mukaan Putin on ristiriitainen hahmo. Häntä yritetään mainostaa karismaattisena, vaikka hän näyttää pikemmin heijastavan huonoa, jopa vaarallista pseudokarismaa. Putinissa oli aluksi salaperäistä uhkan tunnetta, mutta salaperäisyys on romahtanut ja uhkan tunne muuttunut alhaisuudeksi.

Putin yrittää tavoittaa karismaa lentelemällä kurkien perässä ja painimalla karhun kanssa yläruumis paljaana. Vallan saleihin hän astuu ylisuurista ovista, joita lakeijat availevat.

Leena Kurki pitää täysin vääränä tulkintana sitä, että Putin olisi machiavellistinen johtaja.


Merkel kuuntelee ja katsoo eteenpäin

Angela Merkel on Leena Kurjen mukaan machiavellistinen johtaja hyvällä tavalla. Hän kuuntelee kansaa, katsoo eteenpäin eikä hänellä ole henkilökohtaisia valtapyrkimyksiä.

Mutta miksi Merkel näyttää niin vaatimattomalta ja arkiselta?

Leena Kurjen mukaan Merkel on persoonallisuustyypiltään tutkija ja analyytikko, joka pohtii asioita perusteellisesti ja ottaa tiukasti kantaa.

Mutta onko hänellä karismaa?

– Minusta on. Häntä pidetään koko Saksan äitinä. Hän on hyvin charmantti ihminen. Kun hän ilmestyy kokoukseen, niin kyllä sen ulkopuolinenkin heti huomaa.

Merkel tuskin pärjäisi latinalaisessa maailmassa kuten Italiassa, Espanjassa tai Ranskassa. Leena Kurki sanoo kuitenkin, että jos Merkel olisi italialainen tai latinalais-amerikkalainen, niin kulttuuri olisi tuonut häneen enemmän avoimuutta. Hän olisi puheliaampi ja säkenöivämpi.

– Saksalaiseksi Merkelillä on karismaa, Kurki vakuuttaa.


Johtajuuden puute vaivaa Eurooppaa

Euroopan unionin ongelma on johtajuuden puute. Britannian entinen pääministeri Tony Blair olisi Leena Kurjen mielestä ollut hyvä johtaja Euroopalle, mutta hän ”meni munaamaan siinä Irakissa”. Blair oli ainoa Euroopan suurten maiden johtajista, joka asettui USA:n rinnalle Irakin sodassa.

Eurooppa-neuvoston eli ministerineuvoston puheenjohtaja Herman van Rompuyi ja EU:n ulkoasiain edustaja Catherine Ashton ovat Leena Kurjen mielestä käsittämättömiä hahmoja.

– Mutta [José Manuel] Barrosossa olisi ainesta, ja hänellä on hyvin laaja koulutus ja kokemus. Hänessä on säteilyä.

Onko ongelma siinä, että demokratia ei siedä vahvoja johtajia? Leena Kurjen mukaan demokratiassa tarvitaan kuitenkin erilaista johtamistapaa kuin aikaisempaa sanelevaa johtajuutta. Johtajan pitää demokratiassakin olla vahva.

– Johtajan pitää olla rohkea. Hänellä pitää olla kyky nähdä suuria ja pieniä kokonaisuuksia ja yhdistää niitä samanaikaisesti.


Kekkosen jälkeen pulaa valtiomiehistä

Urho Kekkonen oli Suomen lähihistorian suuri johtaja, jonka ympäriltä hyvätkin johtajakandidaatit kaatuivat jo varhain. Seuraajien joukostakaan ei suuria valtiomiehiä löydy.

Mauno Koivistoa pidettiin aluksi vahvana johtajana, mutta jälkikuva on muuttunut. Ahtisaari olisi Leena Kurjen mukaan voinut nousta merkittäväksi johtajaksi, jos hän olisi saanut toisen presidenttikauden. Tarja Halonen taas luuli, että hyvät suhteet Venäjään syntyvät, kun ”kissoja vaihdetaan”. Niinistössä taas on Kurjen mukaan ainesta.

Viime vuosien pääministereistä Leena Kurki ei löydä valtiomiesainesta, kun Paavo Lipponenkin tärveli maineensa kaasulobbarina ja oikutteli jättäytymällä pois Niinistön virkaanastujaisista.


Rakenteellinen korruptio vaivaa

Omien etuoikeuksien ajaminen näyttää nousseen nykyjohtajien ongelmaksi. Leena Kurki muistuttaa gandhilaisen johtajuuden periaatteista, joiden mukaan johtajien tulee sitoutua tavoitteisiin eikä etuoikeuksiin.

– Ongelmia tulee, jos vallasta tulee tavoite ja sitä käytetään yhä suurempien etuoikeuksien saamiseen. Vallan tulee olla sidottu arvoihin, ja johtajan pitää olla valmis riskeeraamaan valtansa, jos arvot tulevat uhatuiksi.

Suomalainen yhteiskunta on Leena Kurjen mukaan sairastunut rakenteelliseen korruptioon. Lisäpalkkoja ja bonuksia jaetaan ihmisille, jotka eivät ole niiden eteen töitä tehneet. Firmojen hallituksissa kaikki ovat sidoksissa keskenään. Korruptiota näkyy kaikkialla, myös yliopistoissa esimerkiksi virkojen täytöissä.

Leena Kurki ja Matleena Kurki-Suutarinen: Machiavellista samuraihin. Kohti innostavaa johtajuutta. Basam Books 2014.

Teksti Heikki Laurinolli
Kuva Jonne Renvall