Palasista koottu Venäjä pelkää hajottamistaan

Tutkija Helena Rytövuori-Apunen sanoo, että Venäjä ei tarvitse uusia maa-alueita, mutta se pitää varmasti kiinni Krimin alueesta, missä sen sotilaallinen etuvarustus on ollut 1780-luvulta alkaen.

Tutkija Helena Rytövuori-Apunen sanoo, että Venäjä ei tarvitse uusia maa-alueita, mutta se pitää varmasti kiinni Krimin alueesta, missä sen sotilaallinen etuvarustus on ollut 1780-luvulta alkaen.

”Ukraina ei ole vain tärkeä Venäjälle vaan historiallinen osa Venäjää”

Venäjän käytös Ukrainassa ja Kaukasuksella kertoo hajoamisen pelosta ja halusta pitää palasista koottu maa kasassa.

– Venäjän oma rajaturvallisuus sen helposti murentuvilla etelärajoilla määrittää pitkälti Venäjän politiikkaa näillä alueilla. Rajaturvallisuus ei tarkoita vain perinteistä rajavalvontaa viivamaisella valtionrajalla. Kyse on valtiollisen kokonaisuuden koossapitämisestä.

Näin sanoo Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen Taprin yliopistotutkija Helena Rytövuori-Apunen, joka johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimusta ”Proactive Conflict Management at Post-Soviet Deep Borders” (Ennakoiva konfliktinhallinta Venäjän syvillä rajoilla).

Venäjä koottiin Rytövuori-Apusen mukaan palasista muinaisena kehtonaan Kiovan Venäjä.

– ”U-kraina” tarkoittaa sijaintia rajavyöhykkeellä. Ukraina ei ole vain tärkeä Venäjälle, vaan historiallisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti osa Venäjää. Ja sitä monin verroin lähempänä kuin Pohjois-Kaukasuksen Venäjän Federaatioon kuuluvat tasavallat.

Rytövuori-Apusen mielestä Venäjä ei tarvitse uusia maa-alueita.

– Siellä ymmärretään hyvin, ettei valta nykymaailmassa ole territoriaalista. Mutta se pitää varmasti kiinni Krimin alueesta, missä sen sotilaallinen etuvarustus on ollut 1780-luvulta alkaen. Ja nyt Ukrainalta on vuokrattu tukikohta vuoteen 2042 asti.

– Hruštšev pyrki antamillaan ”lahjoilla” neuvostotasavalloille ilmeisesti vahvistamaan asemaansa Stalinin jälkeen ja antoi Krimin Ukrainalle vuonna 1954. Itä-Ukraina on kuitenkin eri asia. Venäjän kannalta ei ole välttämättä huono ratkaisu jättää se läntisen Ukrainan poliittiseen selustaan.


USA ja Nato Venäjän uhkina

Venäjän ja Georgian välillä käytiin elokuussa 2008 sota, joka nähtiin pitkälti kysymyksenä Georgian liukumisesta länteen.

– Itä-länsi-asetelma yksinkertaistaa käsityksiä siitä, mistä Venäjän kannalta on kyse, kun se ei katso suopeasti Naton ja Yhdysvaltain sotilaallisen läsnäolon lisääntymistä entisissä neuvostotasavalloissa.

Mitä Venäjä sitten saavutti elokuun 2008 sodalla? Rytövuori-Apusen mukaan sen jälkeisessä sotilaallisessa tilanteessa Krasnodarin alue mukaan lukien sen enklaavina oleva Adygeja yhdessä Abhasian kanssa muodostavat eteläisen selustan. Se tavallaan patoaa Pohjois-Kaukasuksen aluetta Venäjän sisäisellä luoteiskulmalla. Etelä-Ossetialla, joka Abhasian ohella irtautui Georgiasta 2008, on samankaltainen tehtävä Georgian pohjoisrajalla.

Tutkijan mukaan voidaan kysyä, eikö poliittinen, turvallisuuspoliittinen eikä pelkästään kulttuuria vaan ”sivilisaatioita” koskevaksi katsottu rajaongelma saataisi paremmin hallintaan, jos vastassa olisi EU:n rajavalvontavirasto Frontex. Siis jos Georgia olisi EU:n ja ehkä myös Naton jäsen?

– Valitettavasti Venäjä muistaa hyvin, miten CIA toimi Afganistanissa soveltaen ”viholliseni vihollinen on ystäväni” -menetelmiä. Entisten neuvostotasavaltojen poliittinen epävakaus voi myös mahdollistaa sen, että erilaiset ryhmät voisivat osallistua näillä alueilla Venäjän hajottamistalkoisiin, kuten sanonta Venäjällä kuuluu.


Uusia voimia radikaali-islamisteille

Rytövuori-Apunen kehottaa katsomaan karttaa.

– Sodan seurauksena Georgiasta irtaantuneen Abhasian vastaisella rajalla on länteen päin Krasnodarin alue (krai), jossa mm. Sotshi sijaitsee. Itään päin pitkin Georgian vastaista rajaa on kuusi levottoman Pohjois-Kaukasuksen tasavaltaa.

– Kun Tshetshenian tilanne on Ramzan Kadyrovin kovin ottein ja Kremlin rahavirroin saatu hallintaan, levottomuudet ja väkivalta ovat lisääntyneet Dagestanissa, Ingusiassa, Kabardi-Balkariassa ja Karatsai-Tserkessiassa.

Tutkijan mukaan kuudesta Georgian vastaisella rajalla olevasta pohjoiskaukasialaisesta tasavallasta ainoastaan ortodoksinen Pohjois-Ossetia-Alania on Kremlin kannalta suhteellisen ongelmaton alue.

– Radikaali-islamistinen kapinaliike ei ole enää selkeästi etnispohjaista, kuten Tshetshenian sodissa. Volgogradin pommi-iskut osoittivat mukana olevan myös etnisiä venäläisiä, vaikka vielä on kyse yksittäisistä henkilöistä. Viranomaisten kovaotteinen ja erottelematon toiminta terrorismin ja ääriliikkeiden tukahduttamiseksi laajentaa myös kapinan noidankehää.

Rytövuori-Apunen viittaa myös Doku Umarovin hahmottelemaan radikaali-islamistiseen Kaukasuksen emiraattiin. Se kattaisi ison osan Venäjän eteläisiä alueita, Volgograd mukaan lukien.

– Radikaali-islamistista kapinaa tuetaan myös ulkoapäin, ja se on hyvin verkostoinutta. Venäjällä, Afganistanissa sekä Keski-Aasian entisissä neuvostotasavalloissa kasvaa uusi ideologisesti koulutettu sukupolvi aikaisemman etnispohjaisen kapinaliikkeen tilalle.

– Esimerkiksi Tadzhikistanissa kehotukseksi verhotulla presidentin määräyksellä opiskelijat kotiutettiin pari vuotta sitten Saudi-Arabiasta ja Egyptistä ideologisen tartunnan estämiseksi.

Teksti Esa Aallas
Kuva Jonne Renvall

 

Yhdysvallat unelmoi Krimin tukikohdasta

Helmikuun lopun uutinen Yhdysvaltain vihkimästä tukikohdasta Ukrainan naapurissa Romaniassa jäi pimentoon suomalaismedialta, joka korosti Venäjän pelkoa Kiovan ja Krimin kriisien yhteydessä. Tukikohtaan tulee amerikkalaissotilaiden lisäksi ohjusasema.

Transcend Peace -yliopiston rehtorin, norjalaisen rauhantutkija Johan Galtungin mukaan Yhdysvallat katsoo tarvitsevansa tukikohtia ulkomailla edistääkseen talousetujaan ja turvatakseen raaka-aineen saantinsa.

Tätä nykyä Yhdysvaltain etuja valvotaan eri puolilla maailmaa yli 700 tukikohdasta. Niihin mahtuu enemmän sotilaita kuin Tampereelle asukkaita.

Mustanmeren rantavaltio Romania liittyi Natoon 2004. Tampereen Hämeenkadunkin romanit muistuttavat siitä, että maa otettiin Euroopan unioniin 2007. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Natoon on liittynyt kahdeksan muuta entisen Varsovan sotilasliiton maata sekä kolme entistä neuvostotasavaltaa.

Ukrainan Yhdysvallat haluaisi joukon jatkoksi. Amerikkalaisille konservatiiveille ja uusliberaaleille Venäjän saartajille Ukraina olisi suurin palkinto sitten voitetun kylmän sodan. Pentagon unelmoi korvaavansa sota-aluksillaan Venäjän Mustanmeren laivaston Krimin Sevastopolissa.

Washington on tukenut miljardeilla dollareilla ukrainalaisia oppositioliikkeitä. Maaliskuussa Ukrainan väliaikainen pääministeri Arseni Jatsenyuk kutsui jo Naton neuvoston Kiovaan.

Yhdysvallat pyrkii myös käyttämään keppihevosinaan EU:ta sekä sen 2009 aloittamaa kumppanuusohjelmaa. Ihmeteltävää myötäsukaisuutta näyttää piisaavan Suomea myöten.

Putin säikähti Kiovan vallanvaihdosta sekä Nato-optiota ja siirrätti sotavoimaa Krimille. Vain Sevastopolista Venäjän laivasto pääsee läpi vuoden Bosporinsalmen kautta Välimerelle ja maailmalle, kun Syyriakin sulki sisällissotansa takia Venäjälle vuokraamansa Tartuksen laivastoaseman.


Sevastopol venäläisten sankarikaupunki

Historiansa valossa venäläiset eivät hevin lähde Sevastopolista.

Pietari Suuri halusi Venäjästä myös merivallan ja rakennutti kaupunkinsa Suomenlahden pohjukkaan. Neuvostoliitto vaati vielä toisen maailmansodan jälkeen Pietarin turvaksi Porkkalan tukikohtaa valvoakseen Molotovin lätäkköä. Rantatykit vanhennuttanut asetekniikka avitti Porkkalan palautusta.

Lyötyään tataarit Pietari perusti 1698 Azovin meren pohjukkaan Taganrogin kaupungin, joka tunnetaan Tšehovin synnyinpaikkana. Sieltä Mustallemerelle pääsee Kerchin Ukrainan ja Venäjän välisestä rajasalmesta.

Britannia, ottomaanien Turkki, Ranska ja Sardinian kuningaskunta yhtyivät Krimin ja siihen liittyneeseen ”Oolannin sotaan”, koska ne pelkäsivät venäläisten valtaavan Bosporinsalmen.

Sota teki nykyisin 400 000 asukkaan Sevastopolista sankarikaupungin Venäjän historiassa. Liki kaksi vuotta piirittäjiä vastustaneissa riveissä upseerina 1854 taistellut Leo Tolstoi ikuisti vastarinnan Sevastopolin kertomuksiinsa. Kymmenen kuukauden taistelu natsi-Saksan piiritystä vastaan toisessa maailmansodassa kirkasti kaupungin sankarikehää.

Black Sea -teoksestaan (1995) palkittu Neal Ascherson aistii Sevastopolissa, ettei sitä voi ikinä eristää Venäjästä.

”Jo Katariinan kaudella rakentamaan aloitettu Sevastopol huokuu keisarillista venäläisen kivikaupungin henkeä, eteläistä ilmaa ja tilaa. Sotalaivojen täyttämiltä sinisiltä lahdelmilta kristinusko nousi legendan mukaan maihin Venäjälle.”

Venäläiset valvovat myös Mustanmeren pohjaan valmistunutta South Stream -putkea. Ensi vuonna sitä pitkin virtaa kaasua Anapasta Sotshin ja Sevastopolin välistä Bulgarian Varnaan ja eteenpäin Eurooppaan.

Maaliskuisen kansanäänestyksen tulos Krimillä vahvistanee Venäjän pysymistä sankarikaupungissaan.